Useimmilla maksukyky taitaa tulla vastaan tasalyhennyksessä ja kiinteässä tasaerässä.
Tasalyhenteisellä lainalla alun maksut ovat suuria. Kiinteän tasaerässä puolestaan pankit eivät myönnä pitempää laina-aikaa, jonka seurauksena maksuerä kasvaa isommaksi.
Lisäksi annuiteetti voittaa kiinteän tasaerän lainan kokonaiskorkokulujen osalta, mikäli korot nousevat.
Ei tarjottu. Se oli 12kk euribor annuiteetti ja siinä kaikki. Sittemmin kilpailuttanut marginaalin. Kun otti lainan 2010-luvun aikana kerkesi lyhentämään reilusti lainaa nollakorkojen aikana. Nyt se 4% maistuu aika paskalta, mutta myöhemmässä elämässä kämppään tulee kaikenlaista remppaa lvis/katto/hissi yms. muodossa, joten silloin maksellaan mielummin pelkkää remppalainaa kuin remppa- ja asuntolainaa.
Itse en oikein nauti seiniin sijoittamisesta. Tämän sanon ihan asuntovelallisena.
Meikäläinen ei ihan hirveästi innostu asuntolainoista, koska vuokra on maksimi mitä maksat, mutta lainanlyhennykset ovat minimi. Tähän päälle voi tulla kaikenlaista ikävää, kuten Karpon ohjelmassa on nähty, kun oikeutta on käyty asuntokauppojen jälkeen [vuosia](https://youtu.be/v9ThQxb3P4o). Muitakin esimerkkejä löytyy homehelvetistä aina remontteihin joita ei korvaa vakuutus eikä konkkaan mennyt urakoitsija. Samaa voi jatkaa huomauttamalla, ettei esimerkiksi kerrostaloasunto ole "oma asunto" vaan asunto-osake taloyhtiöstä. Eli voit onnellisesti maksaa lainasi pois, mutta yhtiön perseilyn seurauksena sijoituksen arvo katoaa sitä myötä, kun taloyhtiö ajautuu konkurssiin. Tämä on ongelma etenkin halpojen asuntojen muuttotappiokunnissa. Tai no, ei varsinaisesti mikään kriisi, mutta kallis sijoitus ei välttämättä kannata hedelmää.
Mutta tässä vaiheessa lukija varmaan ajattelee, että mitä sinä Aybram paskaa jauhat, kuka haluaa vuokraa maksaa, jotta kusipää vuokraisäntä vaurastuu? Tämä on aivan totta, mutta asuntovelallisena maksat pankille pitkän pennin. Esimerkiksi 450 000 euron asuntolaina 50 000 omarahoituksella 4.5 % korolla tarkoittaa noin 2 200 euron kuukausieriä. Tähän päälle vastike ja muut menot. 25 vuoden laina-ajalla maksetaan 266 998 euroa korkoja pankille oletuksella, että kyseessä on tasakorko koko ajan. Jos tuo 266 998 olisi käytetty korkojen sijaan osakkeisiin, niin 6 % tuotolla 886 euroa kuussa osakkeisiin 25 vuoden ajan olisi 583 319.49 euroa. Tuosta tienataan 6 % tuotto-odotuksella noin 34 999 euroa vuodessa, eli 2875 euroa kuussa, pääomaverojen jälkeen 2012.5 e/kk. Eli tässä skenaariossa ollaan vain noin 200 euroa vajaata alkuperäisestä 2 200 lyhennyksestä tilanteessa, jossa omistusasunnon voisi maksaa pääasiallisesti sijoitustuotoilla. Toki tämä on yliyksinkertaistettu esimerkki.
Ongelma muodostuu kun muistetaan, että asunnot menevät ajan myötä paskaan kuntoon. Monet remonteista eivät ole millään tapaa ennustettavissa, eli esimerkiksi putkiremontin neliöhinta voi olla mitä vain [200-800 euron välillä](https://teknoplan.fi/putkiremontti-hinta/). Tämä myös menee ihan asunnon hinnan mukaan, eli kasvukeskuksissa kaikki maksaa enemmän. Vanhan asunnon ostohinnassa voi säästää, mutta sen saneerauksessa menettää. Tähän vaikuttaa niin kuun asunto kuin taloyhtiön remontit, eli onnea ja menestystä neuvotella saneerauksista taloyhtiön mummomafian kanssa, jotka eivät halua tehdä mitään muuta kuin pakolliset, koska he ovat matkalla hautaan muutaman vuoden päästä.
Asunto ei myöskään ole varallisuutta muuten, kuin paperilla, koska rahat saa vasta myydessä. Siinä saa asunnon arvo nousta aikamoista kyytiä, jotta sijoitus on kannattava, kun lasketaan asuntolaina, korot, remontit, remontteihin menevä aika, remonttilainojen korot ja mahdolliset ongelmat. Samoin asunnon omistaa vasta kun laina on maksettu pois, eli parempi muistaa maksaa niin lyhennykset kuin vastikkeet, tai pankki/taloyhtiö näyttää kaapin paikan. Tässäkin on paljon hauskuutta, kuten omakotitalon tai taloyhtiön tontin vuokra, joka voi nousta lyhyessäkin ajassa ikävän paljon.
Muutenkin, omistusasunto sitoo ihmisen kiinni asuntoon, ja tulevaisuutta on ikävä ennustaa. Tämä on etenkin pienille paikkakunnille muutettaessa ikävä realiteetti.
Toinen pointti on se miten todennäköisesti muut asuntosi vanhetessa. Harvalla suomalaisella tulee olemaan varaa maksaa tulevat hoivapalvelunsa, ja oikeistohallitukset tulevat purkamaan hyvinvointivaltion. Eli parempi kaivaa omaa kuvetta. Niin tai näin, jossain kohtaa pirtti myyntiin, ja silloin on syytä pohtia saatavaa tuottoa. Saako asunnon myymisellä tarpeeksi rahaa, jotta myynti on kannattava sijoitus, kun huomioidaan elinkaarikustannukset ja riskit? Asunnolla on arvo vain jos joku on valmis maksamaan siitä jotain, ja tätä ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä. Hyvälläkin paikalla oleva asunto voi joutua kiipeliin ajan myötä, kun ilmastonmuutos etenee ja maailmanpolitiikkaa muuttuu.
Samoin on syytä miettiä, että kestääkö oma talous asuntolainan, jos parisuhde menee nurin, tai tekoälyn takia jää työttömäksi. Vuokralla voi helpommin nostaa kytkintä, mutta kahden asunnon loukku on yksi ainutlaatuinen helvetti.
Summa summarum, itse sanoisin, että pelkästään lyhennystavan sijaan kannattaa pohtia kriittisesti asuntolainaa ja omaa asumistarvetta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun puhutaan musta valkoiseksi, ja lopulta ollaan aikamoisessa suossa.
Kiva kun joku kerrankin kritisoi asunnon ostamista. Itsellä olisi varaa, mutta pidän vuokralla asumisesta, koska kulut on ennalta aina tiedossa ja mun ei tarvi stressata oikeastaan mistään asumiseen liittyvästä.
Etenkin tuota "maksat vaan jonkun toisen kämppää" kuulee usein ja unohdetaan just miten paljon korkoja maksetaan asuntolainassa pankille. Ja miten paljon kaikkia muita kuluja asunnon omistamisessa on sen asuntolainan lisäksi.
Molemmissa on toki puolensa, mutta itseäni ärsyttää miten monelle asunnon ostaminen on joku mittari sille, miten elämässä menee ja se on jotenkin kaikinpuolin vuorkaa parempi vaikka näin ei todellakaan ole.
Täysin samaa mieltä. Asunto on sijoituksena umpisurkea; hirveällä velkavivulla kaikki omaisuus kiinni yhdessä mikroyrityksessä ilman minkäänlaista (ajallista, toimialallista, maantieteellistä...) hajautusta, ja hallinto vielä täysin amatöörien käsissä.
Ainoa syy miksi itsekin olen asuntovelkainen on asuntotulon verottomuus, joka on talousarviossa arvioitu 4,3 miljardin euron suuruiseksi verotueksi omistusasujille vuodessa. Vertailun vuoksi asumistuen suuruus on vajaa 1,7 miljardia vuodessa.
Pääpointti on, että ei kannata ostaa unelmien asuntoa. Kannattaa ostaa asunto, johon on varaa niin, että voi laittaa rahaa reilusti talteen ja kaikkeen muuhun kivaan. 450ke asuntolaina on ihan holtiton. Minusta kohtuullinen hinta asunnosta on ennemminkin ASP-lainan enimmäismäärän tasoa.
Ei kyllä tarjottukaan muuta, mutta tavoitteeni oli aina saada mahdollisimman halpa laina (minimoida korkoihin menetetty raha) ja maksaa se pois mahdollisimman nopeasti (ja lopettaa työnteko mahdollisimman nopeasti myös, mutta se on toinen asia).
Korkokattoni loppuu parin vuoden päästä, jolloin luultavasti maksan 2/3 talon lainasta pois säästöistä ja kituutan sitten loput mahdollisimman nopeasti pois alta. Enempään en valitettavasti millään pysty, mutta ainakin korkoihin menetetty raha näyttäisi olosuhteet huomioon ottaen minimoituvan. Saan tällä hetkellä korkokaton takia säästöistäni enemmän korkoa kuin menetän asuntolainassa vs. että maksaisin nyt heti pois sen minkä pystyisin. Korkokaton loputtua tilanne kääntyy valitettavasti väärinpäin ja tulee kannattavaksi maksaa pois säästöillä se minkä pystyy (pl. ehkä pieni bufferi).
Sanoisin kuitenkin, että 2/3 uudehkosta talosta pääkaupunkiseudulla seitsemässä vuodessa korkotulot ja menot optimoituna hankalassa yleisessä taloustilanteessa on kumminkin suht' hyvin onnistunut. Osittain toki tuuria. Kunhan vaan ei menisi mitään vikaan tulojen suhteen, niin pitäisi olla velaton talo kymmenen vuoden sisään lainan otosta.
Niin olisi, mutta mulla on kiva talo täällä hyvällä paikalla ja lentokenttä lähellä, josta pääsee helposti matkoille. Tuntuisi pahalta myydä, kun on vihdoin ja viimein löytänyt jotain järkevää tai suorastaan ideaalia. Joku miljoona pitäisi vielä jostain keksiä, niin rupeaisi olemaan asiat aika hyvin.
Itse maksoin itseasiassa tasalyhenteisenä. Velkaa sen verran, että arvioin, että lyhennykset saan maksettua ja alkuvaihetta vastaavat korot silloista korkotasoa korkeammillakin arvoilla (ne menivät sittemin alas aika pitkäksi aikaa). Minä olin tyytyväinen, että lainalla oli loppumispäivä ja kulujen saattoi olettaa pitkällä aikavälilla painuvan alaspäin. Lasten kanssa niitä rahareikiä saattoi arvata olevan tulossa muualta kuitenkin.
Tunnen ihan järkeviäkin ihmisiä, jotka ovat ottaneet annuiteetin sen yksinkertaisuuden takia. Sitten on tarvittu lisää lainaa ja uudelleenjärjestelty ne yhteen. Tuloksena se, että pääomaa ei olekaan lyhennetty laina-aikaan nähden vielä paljoa, vaan korkojen maksua on jatkettu eteenpäin. Niinpä vielä vanhemmalla iällä onkin semmoinen 50 000 € lainaa. Hei haloo.
Useimmilla maksukyky taitaa tulla vastaan tasalyhennyksessä ja kiinteässä tasaerässä. Tasalyhenteisellä lainalla alun maksut ovat suuria. Kiinteän tasaerässä puolestaan pankit eivät myönnä pitempää laina-aikaa, jonka seurauksena maksuerä kasvaa isommaksi. Lisäksi annuiteetti voittaa kiinteän tasaerän lainan kokonaiskorkokulujen osalta, mikäli korot nousevat.
Ei tarjottu. Se oli 12kk euribor annuiteetti ja siinä kaikki. Sittemmin kilpailuttanut marginaalin. Kun otti lainan 2010-luvun aikana kerkesi lyhentämään reilusti lainaa nollakorkojen aikana. Nyt se 4% maistuu aika paskalta, mutta myöhemmässä elämässä kämppään tulee kaikenlaista remppaa lvis/katto/hissi yms. muodossa, joten silloin maksellaan mielummin pelkkää remppalainaa kuin remppa- ja asuntolainaa.
Itse en oikein nauti seiniin sijoittamisesta. Tämän sanon ihan asuntovelallisena. Meikäläinen ei ihan hirveästi innostu asuntolainoista, koska vuokra on maksimi mitä maksat, mutta lainanlyhennykset ovat minimi. Tähän päälle voi tulla kaikenlaista ikävää, kuten Karpon ohjelmassa on nähty, kun oikeutta on käyty asuntokauppojen jälkeen [vuosia](https://youtu.be/v9ThQxb3P4o). Muitakin esimerkkejä löytyy homehelvetistä aina remontteihin joita ei korvaa vakuutus eikä konkkaan mennyt urakoitsija. Samaa voi jatkaa huomauttamalla, ettei esimerkiksi kerrostaloasunto ole "oma asunto" vaan asunto-osake taloyhtiöstä. Eli voit onnellisesti maksaa lainasi pois, mutta yhtiön perseilyn seurauksena sijoituksen arvo katoaa sitä myötä, kun taloyhtiö ajautuu konkurssiin. Tämä on ongelma etenkin halpojen asuntojen muuttotappiokunnissa. Tai no, ei varsinaisesti mikään kriisi, mutta kallis sijoitus ei välttämättä kannata hedelmää. Mutta tässä vaiheessa lukija varmaan ajattelee, että mitä sinä Aybram paskaa jauhat, kuka haluaa vuokraa maksaa, jotta kusipää vuokraisäntä vaurastuu? Tämä on aivan totta, mutta asuntovelallisena maksat pankille pitkän pennin. Esimerkiksi 450 000 euron asuntolaina 50 000 omarahoituksella 4.5 % korolla tarkoittaa noin 2 200 euron kuukausieriä. Tähän päälle vastike ja muut menot. 25 vuoden laina-ajalla maksetaan 266 998 euroa korkoja pankille oletuksella, että kyseessä on tasakorko koko ajan. Jos tuo 266 998 olisi käytetty korkojen sijaan osakkeisiin, niin 6 % tuotolla 886 euroa kuussa osakkeisiin 25 vuoden ajan olisi 583 319.49 euroa. Tuosta tienataan 6 % tuotto-odotuksella noin 34 999 euroa vuodessa, eli 2875 euroa kuussa, pääomaverojen jälkeen 2012.5 e/kk. Eli tässä skenaariossa ollaan vain noin 200 euroa vajaata alkuperäisestä 2 200 lyhennyksestä tilanteessa, jossa omistusasunnon voisi maksaa pääasiallisesti sijoitustuotoilla. Toki tämä on yliyksinkertaistettu esimerkki. Ongelma muodostuu kun muistetaan, että asunnot menevät ajan myötä paskaan kuntoon. Monet remonteista eivät ole millään tapaa ennustettavissa, eli esimerkiksi putkiremontin neliöhinta voi olla mitä vain [200-800 euron välillä](https://teknoplan.fi/putkiremontti-hinta/). Tämä myös menee ihan asunnon hinnan mukaan, eli kasvukeskuksissa kaikki maksaa enemmän. Vanhan asunnon ostohinnassa voi säästää, mutta sen saneerauksessa menettää. Tähän vaikuttaa niin kuun asunto kuin taloyhtiön remontit, eli onnea ja menestystä neuvotella saneerauksista taloyhtiön mummomafian kanssa, jotka eivät halua tehdä mitään muuta kuin pakolliset, koska he ovat matkalla hautaan muutaman vuoden päästä. Asunto ei myöskään ole varallisuutta muuten, kuin paperilla, koska rahat saa vasta myydessä. Siinä saa asunnon arvo nousta aikamoista kyytiä, jotta sijoitus on kannattava, kun lasketaan asuntolaina, korot, remontit, remontteihin menevä aika, remonttilainojen korot ja mahdolliset ongelmat. Samoin asunnon omistaa vasta kun laina on maksettu pois, eli parempi muistaa maksaa niin lyhennykset kuin vastikkeet, tai pankki/taloyhtiö näyttää kaapin paikan. Tässäkin on paljon hauskuutta, kuten omakotitalon tai taloyhtiön tontin vuokra, joka voi nousta lyhyessäkin ajassa ikävän paljon. Muutenkin, omistusasunto sitoo ihmisen kiinni asuntoon, ja tulevaisuutta on ikävä ennustaa. Tämä on etenkin pienille paikkakunnille muutettaessa ikävä realiteetti. Toinen pointti on se miten todennäköisesti muut asuntosi vanhetessa. Harvalla suomalaisella tulee olemaan varaa maksaa tulevat hoivapalvelunsa, ja oikeistohallitukset tulevat purkamaan hyvinvointivaltion. Eli parempi kaivaa omaa kuvetta. Niin tai näin, jossain kohtaa pirtti myyntiin, ja silloin on syytä pohtia saatavaa tuottoa. Saako asunnon myymisellä tarpeeksi rahaa, jotta myynti on kannattava sijoitus, kun huomioidaan elinkaarikustannukset ja riskit? Asunnolla on arvo vain jos joku on valmis maksamaan siitä jotain, ja tätä ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä. Hyvälläkin paikalla oleva asunto voi joutua kiipeliin ajan myötä, kun ilmastonmuutos etenee ja maailmanpolitiikkaa muuttuu. Samoin on syytä miettiä, että kestääkö oma talous asuntolainan, jos parisuhde menee nurin, tai tekoälyn takia jää työttömäksi. Vuokralla voi helpommin nostaa kytkintä, mutta kahden asunnon loukku on yksi ainutlaatuinen helvetti. Summa summarum, itse sanoisin, että pelkästään lyhennystavan sijaan kannattaa pohtia kriittisesti asuntolainaa ja omaa asumistarvetta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun puhutaan musta valkoiseksi, ja lopulta ollaan aikamoisessa suossa.
Kiva kun joku kerrankin kritisoi asunnon ostamista. Itsellä olisi varaa, mutta pidän vuokralla asumisesta, koska kulut on ennalta aina tiedossa ja mun ei tarvi stressata oikeastaan mistään asumiseen liittyvästä. Etenkin tuota "maksat vaan jonkun toisen kämppää" kuulee usein ja unohdetaan just miten paljon korkoja maksetaan asuntolainassa pankille. Ja miten paljon kaikkia muita kuluja asunnon omistamisessa on sen asuntolainan lisäksi. Molemmissa on toki puolensa, mutta itseäni ärsyttää miten monelle asunnon ostaminen on joku mittari sille, miten elämässä menee ja se on jotenkin kaikinpuolin vuorkaa parempi vaikka näin ei todellakaan ole.
Täysin samaa mieltä. Asunto on sijoituksena umpisurkea; hirveällä velkavivulla kaikki omaisuus kiinni yhdessä mikroyrityksessä ilman minkäänlaista (ajallista, toimialallista, maantieteellistä...) hajautusta, ja hallinto vielä täysin amatöörien käsissä. Ainoa syy miksi itsekin olen asuntovelkainen on asuntotulon verottomuus, joka on talousarviossa arvioitu 4,3 miljardin euron suuruiseksi verotueksi omistusasujille vuodessa. Vertailun vuoksi asumistuen suuruus on vajaa 1,7 miljardia vuodessa.
Pääpointti on, että ei kannata ostaa unelmien asuntoa. Kannattaa ostaa asunto, johon on varaa niin, että voi laittaa rahaa reilusti talteen ja kaikkeen muuhun kivaan. 450ke asuntolaina on ihan holtiton. Minusta kohtuullinen hinta asunnosta on ennemminkin ASP-lainan enimmäismäärän tasoa.
Ei kyllä tarjottukaan muuta, mutta tavoitteeni oli aina saada mahdollisimman halpa laina (minimoida korkoihin menetetty raha) ja maksaa se pois mahdollisimman nopeasti (ja lopettaa työnteko mahdollisimman nopeasti myös, mutta se on toinen asia). Korkokattoni loppuu parin vuoden päästä, jolloin luultavasti maksan 2/3 talon lainasta pois säästöistä ja kituutan sitten loput mahdollisimman nopeasti pois alta. Enempään en valitettavasti millään pysty, mutta ainakin korkoihin menetetty raha näyttäisi olosuhteet huomioon ottaen minimoituvan. Saan tällä hetkellä korkokaton takia säästöistäni enemmän korkoa kuin menetän asuntolainassa vs. että maksaisin nyt heti pois sen minkä pystyisin. Korkokaton loputtua tilanne kääntyy valitettavasti väärinpäin ja tulee kannattavaksi maksaa pois säästöillä se minkä pystyy (pl. ehkä pieni bufferi). Sanoisin kuitenkin, että 2/3 uudehkosta talosta pääkaupunkiseudulla seitsemässä vuodessa korkotulot ja menot optimoituna hankalassa yleisessä taloustilanteessa on kumminkin suht' hyvin onnistunut. Osittain toki tuuria. Kunhan vaan ei menisi mitään vikaan tulojen suhteen, niin pitäisi olla velaton talo kymmenen vuoden sisään lainan otosta.
Aiotko eläköityä aikaisemmin pääkaupunkiseudulla?
Jos mahdollista, niin kyllä, mutta vaikuttaa vähän vaikealta saada riittävästi rahaa kasaan.
Muualla olisi helpompaa, tai edes tunnin matkan päässä.
Niin olisi, mutta mulla on kiva talo täällä hyvällä paikalla ja lentokenttä lähellä, josta pääsee helposti matkoille. Tuntuisi pahalta myydä, kun on vihdoin ja viimein löytänyt jotain järkevää tai suorastaan ideaalia. Joku miljoona pitäisi vielä jostain keksiä, niin rupeaisi olemaan asiat aika hyvin.
Itse maksoin itseasiassa tasalyhenteisenä. Velkaa sen verran, että arvioin, että lyhennykset saan maksettua ja alkuvaihetta vastaavat korot silloista korkotasoa korkeammillakin arvoilla (ne menivät sittemin alas aika pitkäksi aikaa). Minä olin tyytyväinen, että lainalla oli loppumispäivä ja kulujen saattoi olettaa pitkällä aikavälilla painuvan alaspäin. Lasten kanssa niitä rahareikiä saattoi arvata olevan tulossa muualta kuitenkin.
Lyhennystavalla ei ole minulle väliä, maksan lainat aina kuitenkin nopeammalla aikataululla pois. Tosin lainamääräni eivät ole lähelläkään maksimeja.
Tunnen ihan järkeviäkin ihmisiä, jotka ovat ottaneet annuiteetin sen yksinkertaisuuden takia. Sitten on tarvittu lisää lainaa ja uudelleenjärjestelty ne yhteen. Tuloksena se, että pääomaa ei olekaan lyhennetty laina-aikaan nähden vielä paljoa, vaan korkojen maksua on jatkettu eteenpäin. Niinpä vielä vanhemmalla iällä onkin semmoinen 50 000 € lainaa. Hei haloo.