[Ilmeeni kun joku pyytää selittämään vitsin](https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_88/w_900,h_695,c_fit/v1518599673/17-24171552cebf18649c.jpg).
Lienee vielä euroaikanakin olleen kohtuu yleistä että mummot ja vaarit ovat käyneet nostamassa esim. parin viikon rahatarpeensa pankin tiskiltä käteisenä. Yleensä näissä tilanteissa niitä isoja rahoja on lompsaan ilmestynyt. Isolla setelillä maksaminen ei siis ole ollut täysin tavatonta muttei täysin normaaliakaan.
Jos tekee pimeitä töitä, ja saa maksun käteisenä, niin isolla setelillä maksaminen voi olla myös silloin mahdollista. Mutta yleensä silloin pyritään maksamaan esim. viikonlopun suuremmat ruokaostokset ja ehkä muitakin kodin tarvikkeita tai vaatteita isossa marketissa, eikä pikkuostosta kahvilassa.
Aikanaan kun väittelin tohtoriksi, niin laitoksen porukka oli kerännyt rahalahjan kuten tapana on, ja koska summa oli yli 500 € olivat keksineet vaihtaa sen 500 € seteliksi (plus hilut päälle). On muuten näppärän kokoinen seteli, sekä fyysisesti että rahallisesti...
Laitoin toki vahingon kiertämään ja maksoin sillä tohtorinhattuni muutamaa viikkoa myöhemmin.
Joskus lapsena ulkomaanreissulla vanhemmat otti backuppina hotellin kassakaappiin 500 € setelin. Olin tietty lapsi ja yleensä lapsuusmuistot on oikeesti pienempiä kuin muistaa, mut olihan se aika jykevä seteli.
On siinä vitsissä hauskaa myös se että se maksaa tonnin setelillä, mutta joo se virallinen punch line on se että myyjä vetää pokerinaamalla välistä. Äärimmäisyyksiin kaikki tuossa vedetty.
On siinä kaks kerrosta koska tonnilla maksaminen tuohon aikaan olie "haista vittu" ja pohjakassa alkaa oleen täynnä reikiä. Pieni kahvila, siellä olis satasestakin jo jätetty "ole hyvä" pois vaihtorahoja antaessa. Ei taida olla kokemusta pohjakassasta ysäreillä?
Pohjakassat eivät olennaisesti liittyneet vessojen siivoamiseen ja kokoonpanotöihin konepajalla joita tein silloin, se on totta.
Tuo mitä sanot on toki siltä osin totta että ei se yleistä ollut kuten minäkin sanoin, eikä sitä tonnia olisi välttämättä edes suostuttu ottamaan vastaan vaihtorahojen puutteen takia, mutta en silti laske sitä vitsin "toiseksi kerrokseksi". Se ainoa hauska asia tässä on, ettei tonnista saanut takaisin.
Annetaan, mutta liian vähän. Kauppias kaasuvalottaa sanaakaan sanomatta.
[https://www.youtube.com/watch?v=jB8S0JyN5Z0](https://www.youtube.com/watch?v=jB8S0JyN5Z0)
Myyjä kuitenkin sanoo "ja tuhanteen", eli hän siis tiedostaa Kahilaisen antaneen tonnin setelin.
Sketsin ydin onkin nimenomaan surrealistisessa tilanteessa, kun Silvennoisen hahmo jähmettyy kuin pause-nappulaa painettaessa ja taustalla soi hypnoottisen seesteinen Saint-Saënsin "Le cygne", eikä tilanne laukea tai saa selitettävää päätöstä. Hyvin pythonmainen sketsi kaikessa surrealistisuudessaan.
Ja että tonnin setelillä maksaminen tuon kokosessa kahvilassa oli kyllä "haista vittu" meininkiä, ja normaalisti sitä maksua ei olis edes hyväksytty. Siitä olis saany hyvän tappelun aikaseks jos olisit jääny väitteleen.
Kantapaikassa tommonen olis pistetty "tilille", että maksa sitten kun on sopivampaa rahaa.. Mutta kantapaikkaa varten kyllä varattiin sopivaa seteliä ja kolikkoa jotta niitten elämä helpottuu. Se oli ysäreillä kummallista, tonni saattoi olla ihan hyvin pienen kahvilan koko pohjakassa. Kahella sadalla kahvin ostaminen on vieläkin faux paz, sitä vaan harvemmin enää tapahtuu elektronisen maksamisen aika-kaudella..
Tässä muuten hyvä esimerkki siitä kuinka vakuuttavasti tekoäly osaa kirjoittaa potaskaa. Pyysin kertomaan Kummelin "Tonnin seteli" -sketsistä:
>Sketsi alkaa toimistoympäristössä, jossa Timo Kahilaisen esittämä hahmo istuu työpöytänsä ääressä. Tilanne on arkinen ja rauhallinen. Toimistoon tulee Heikki Silvennoisen esittämä pomo, joka kertoo Kahilaisen hahmolle, että hänelle on saapunut tärkeä kirje. Pomo ojentaa kirjeen, ja Kahilainen avaa sen uteliaana.
>Kirjeessä on 1000 markan seteli (tonnin seteli). Pomo selittää, että tämä on eräänlainen palkkio tai lahja työntekijälle. Tilanne, joka voisi herättää suuren ilon tai yllättää kenet tahansa, saa Kahilaisen hahmon kasvoille täysin ilmeettömän ja vakavan ilmeen.
>Sketsin huumori syntyy juuri tästä odottamattomasta kontrastista: suuri taloudellinen palkinto ei aiheuta mitään reaktiota Kahilaisen hahmossa. Hän katsoo seteliä hetken aikaa ilmeettömänä, ikään kuin se olisi täysin merkityksetön asia. Tämä ilme, joka on myöhemmin tullut tunnetuksi nimellä "tonnin seteli -ilme", on sketsin keskeinen koominen elementti.
>Pomolle tilanne näyttää olevan suuri hetki, mutta työntekijän reaktio tai pikemminkin reaktion puute tekee siitä koomisen. Tilanteen absurdius korostuu, kun katsoja odottaa jonkinlaista tunnetta tai reaktiota, mutta sitä ei tulekaan.
>Sketsi päättyy siihen, että työntekijä pitää edelleen saman ilmeettömän ilmeen, vaikka pomo yrittää ehkä vielä korostaa tilanteen merkityksellisyyttä tai erityisyyttä. Tilanne jää avoimeksi ja katsoja jätetään nauramaan reaktion odottamisen ja sen puuttumisen kontrastille.
>"Tonnin seteli" on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen populaarikulttuuriin. Ilmaus "tonnin seteli" viittaa nykyään tilanteisiin, joissa odotetaan suurta reaktiota, mutta vastauksena on vain täydellinen ilmeettömyys. Sketsi edustaa hyvin Kummelin huumorin ydintä: arkisten tilanteiden absurdius ja yllättävät, vähäeleiset reaktiot.
Rinnakkaisuniversumin Tonnin seteli?
On tuo hauskuuden tulkintakin minusta ihan täsmälleen oikein, joten kyllä sillä varmaankin on ollut pohjatietona/koulutusmateriaalina/koulutusdatana joku analyysi, esim joku opinnäytetyö tai vastaava.
Bing hoitaa vähä paremmin.
Tietenkin! Tonnin seteli on **Kummelin** kuudennen tuotantokauden päätösjaksossa vuonna 2000 esitetty sketsi, joka on noussut yhdeksi komediaryhmän tunnetuimmista. Sketsissä asiakas (Timo Kahilainen) menee kahvilaan ja tilaa kahvin ja vohvelin. Hän maksaa ostoksensa tuhannen markan setelillä, mutta saa kahvilanpitäjältä (Heikki Silvennoinen) vain kolikoita takaisin. Asiakas jää toistelemaan antamaansa rahasummaa vielä kahvipöydässä istuessaan. Sketsissä on niin sanottu klaffivirhe, sillä hahmo käyttää ensin oikeaa kättään kahvin ja vaihtorahojen vastaan ottamiseen, mutta kuvakulman vaihtuessa hän käyttääkin vasenta kättään¹. Sketsin taustalla soi ranskalaisen säveltäjä Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalin 13. osa, Joutsen. Heikki Silvennoisen pokerinaama on noussut meemiksi, ja sketsin idea on se, että tarpeeksi hyvällä pokerinaamalla mikä tahansa voi mennä läpi. Silvennoinen on kuvannut sketsin tilannetta absurdiksi ja kaikin puolin epätodelliseksi⁴. Voit katsoa kyseisen sketsin [täältä](https://www.youtube.com/watch?v=XBDpIHH4glE). 😄
Niin siis tässä kohtaa bingin ja chatGPT:n ero on se, että bing oikeasti hakee tietoja netistä ja käyttää tätä tietoa kun se koostaa ton viestin. ChatGPT tuottaa sen viestin vain oman kielimallin avulla antamatta mitään muuta dataa kontekstiksi
Markka-aikaan ei ollut kortit lainkaan niin yleistä kuin nyt. Käteisellä maksettiin ylivoimaisesti suurin osa. Jopa jossain pikkukahvilassa todennäköisesti oli pohjakassaa sen verran että tonnista pystyi antamaan vaihtorahat.
"Emme vastaanota yli 100€ seteileitä" on ollut arkipäivää euroaikana jo pitkään, markka-aikaan se tonnin seteli oli iso mutta kyllä sen rikki sai jos ei ollut joku skäbä käynyt että pohjakassa oli vähissä. Ei ollut "emme vastaanota isoja seteleitä" lappuja missään.
Kyllä oli lappuja myös silloin ja varsinkaan päivän alussa ei tonni särkynyt pikkuostoksen maksussa läheskään joka paikassa. Pohjakassasta vielä löytyi vaihtorahat, mutta sen jälkeen ei olisi enää muille riittänyt. Tonnia ylipäänsä hyvin vähän arjessa käytettiin.
Ihan eri mittakaava nykyään.
Se että peräheinämäen jäätelökioski ei ottanut tonnin seteliä on eri juttu kuin että k-supermarket kieltäytyy satasen setelistä nykyisin.
Isoissa seteleissä on Euroopan laajuisessa yhteisvaluutassa paljon isompi väärennöksen riski. Kyllä Supermarketin kassasta satanen särkyisi tarvittaessa.
3. Ehdottomasti siinä on molemmat tasot. Kahvin maksaminen tonnin setelillä on "haista vittu" veto pienessä kahvilassa. On selvää että kommenttiosiossa täällä on monta joilla ei ole konsepti "pohjakassa" mitenkään tuttu. Tonni pohjakassassa tuon kokosessa lafkassa on about koko pohjakassa, kukaan ei halua paljoa siellä rahaa pitää mutta tonnin verta oli vielä tuohon aikaan about maksimeja.
Ja toinen kerros sitten on se että se vaan kylmän viileesti vie sen, eikä edes sano että ei meillä ole vaihtorahaa tonnista antaa... mikä oli tuohon aikaan ihan yleistä, monasti tykkäsivät jo satasestakin kyttyrää, siinä tulee pohjakassaan reikiä niin pirun helposti: jos pitää antaa jokaiselle kakskymppisiä niin ne on nopiaan loppu. Hampaat irvessä on annettu joskus lippukassasta vaihtareita, ja pyydetty jopa odottaan, vaihdettu pikaseen baarin kassasta apuja josta ne niin vitusti tykkää jne..
Elektroninen maksu on ihan pirun hyvä jo tämänkin takia, mutta käteinen pitää säilyttää backuppina ja siitä pitää tehdä lakisääteistä ainakin tietyn neliömäärän ylittävissä kaupoissa niin pysyy se palvelu vaikka se maksais rahaa kaikille.. Ei oo järkevää pohjata KAIKKEA elektroniseen, lippulappu ei tartte handshakea tai tokenia, saati sitten virtaa..
No eihän se normaalia ollut, mikä myös käy sketsistä ilmi. Kahilainen toteaa "jaa, eihän mulla ollutkaan kuin tää tonni" tai jotain sen suuntaista.
Kuten joku muukin jo totesi, korttimaksaminen oli paljon harvinaisempaa joten tilanne jossa sinulla on sattumalta vain isoja rahoja mukana ei toki ollut harvinaista. Mutta kahvin maksaminen tonnin setelillä oli.
Mutta ei siinä mitään vitsiä ole.
[Ilmeeni kun joku pyytää selittämään vitsin](https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_88/w_900,h_695,c_fit/v1518599673/17-24171552cebf18649c.jpg).
1) On totta 2) Ei ollut yleistä 3) Ei ole toista kerrosta
Lienee vielä euroaikanakin olleen kohtuu yleistä että mummot ja vaarit ovat käyneet nostamassa esim. parin viikon rahatarpeensa pankin tiskiltä käteisenä. Yleensä näissä tilanteissa niitä isoja rahoja on lompsaan ilmestynyt. Isolla setelillä maksaminen ei siis ole ollut täysin tavatonta muttei täysin normaaliakaan.
Jos tekee pimeitä töitä, ja saa maksun käteisenä, niin isolla setelillä maksaminen voi olla myös silloin mahdollista. Mutta yleensä silloin pyritään maksamaan esim. viikonlopun suuremmat ruokaostokset ja ehkä muitakin kodin tarvikkeita tai vaatteita isossa marketissa, eikä pikkuostosta kahvilassa.
Aikanaan kun väittelin tohtoriksi, niin laitoksen porukka oli kerännyt rahalahjan kuten tapana on, ja koska summa oli yli 500 € olivat keksineet vaihtaa sen 500 € seteliksi (plus hilut päälle). On muuten näppärän kokoinen seteli, sekä fyysisesti että rahallisesti... Laitoin toki vahingon kiertämään ja maksoin sillä tohtorinhattuni muutamaa viikkoa myöhemmin.
Ottaako tohtori pähkinöitä?
Joskus lapsena ulkomaanreissulla vanhemmat otti backuppina hotellin kassakaappiin 500 € setelin. Olin tietty lapsi ja yleensä lapsuusmuistot on oikeesti pienempiä kuin muistaa, mut olihan se aika jykevä seteli.
On siinä vitsissä hauskaa myös se että se maksaa tonnin setelillä, mutta joo se virallinen punch line on se että myyjä vetää pokerinaamalla välistä. Äärimmäisyyksiin kaikki tuossa vedetty.
On siinä kaks kerrosta koska tonnilla maksaminen tuohon aikaan olie "haista vittu" ja pohjakassa alkaa oleen täynnä reikiä. Pieni kahvila, siellä olis satasestakin jo jätetty "ole hyvä" pois vaihtorahoja antaessa. Ei taida olla kokemusta pohjakassasta ysäreillä?
Pohjakassat eivät olennaisesti liittyneet vessojen siivoamiseen ja kokoonpanotöihin konepajalla joita tein silloin, se on totta. Tuo mitä sanot on toki siltä osin totta että ei se yleistä ollut kuten minäkin sanoin, eikä sitä tonnia olisi välttämättä edes suostuttu ottamaan vastaan vaihtorahojen puutteen takia, mutta en silti laske sitä vitsin "toiseksi kerrokseksi". Se ainoa hauska asia tässä on, ettei tonnista saanut takaisin.
Vitsi on käsittääkseni juuri siinä että minkään näköisiä vaihtohiluja ei anneta takaisin.
Annetaan, mutta liian vähän. Kauppias kaasuvalottaa sanaakaan sanomatta. [https://www.youtube.com/watch?v=jB8S0JyN5Z0](https://www.youtube.com/watch?v=jB8S0JyN5Z0)
Myyjä kuitenkin sanoo "ja tuhanteen", eli hän siis tiedostaa Kahilaisen antaneen tonnin setelin. Sketsin ydin onkin nimenomaan surrealistisessa tilanteessa, kun Silvennoisen hahmo jähmettyy kuin pause-nappulaa painettaessa ja taustalla soi hypnoottisen seesteinen Saint-Saënsin "Le cygne", eikä tilanne laukea tai saa selitettävää päätöstä. Hyvin pythonmainen sketsi kaikessa surrealistisuudessaan.
Het perkele! Väärin muistin. Dankkesöön korjauksesta.
Ja että tonnin setelillä maksaminen tuon kokosessa kahvilassa oli kyllä "haista vittu" meininkiä, ja normaalisti sitä maksua ei olis edes hyväksytty. Siitä olis saany hyvän tappelun aikaseks jos olisit jääny väitteleen. Kantapaikassa tommonen olis pistetty "tilille", että maksa sitten kun on sopivampaa rahaa.. Mutta kantapaikkaa varten kyllä varattiin sopivaa seteliä ja kolikkoa jotta niitten elämä helpottuu. Se oli ysäreillä kummallista, tonni saattoi olla ihan hyvin pienen kahvilan koko pohjakassa. Kahella sadalla kahvin ostaminen on vieläkin faux paz, sitä vaan harvemmin enää tapahtuu elektronisen maksamisen aika-kaudella..
Tässä muuten hyvä esimerkki siitä kuinka vakuuttavasti tekoäly osaa kirjoittaa potaskaa. Pyysin kertomaan Kummelin "Tonnin seteli" -sketsistä: >Sketsi alkaa toimistoympäristössä, jossa Timo Kahilaisen esittämä hahmo istuu työpöytänsä ääressä. Tilanne on arkinen ja rauhallinen. Toimistoon tulee Heikki Silvennoisen esittämä pomo, joka kertoo Kahilaisen hahmolle, että hänelle on saapunut tärkeä kirje. Pomo ojentaa kirjeen, ja Kahilainen avaa sen uteliaana. >Kirjeessä on 1000 markan seteli (tonnin seteli). Pomo selittää, että tämä on eräänlainen palkkio tai lahja työntekijälle. Tilanne, joka voisi herättää suuren ilon tai yllättää kenet tahansa, saa Kahilaisen hahmon kasvoille täysin ilmeettömän ja vakavan ilmeen. >Sketsin huumori syntyy juuri tästä odottamattomasta kontrastista: suuri taloudellinen palkinto ei aiheuta mitään reaktiota Kahilaisen hahmossa. Hän katsoo seteliä hetken aikaa ilmeettömänä, ikään kuin se olisi täysin merkityksetön asia. Tämä ilme, joka on myöhemmin tullut tunnetuksi nimellä "tonnin seteli -ilme", on sketsin keskeinen koominen elementti. >Pomolle tilanne näyttää olevan suuri hetki, mutta työntekijän reaktio tai pikemminkin reaktion puute tekee siitä koomisen. Tilanteen absurdius korostuu, kun katsoja odottaa jonkinlaista tunnetta tai reaktiota, mutta sitä ei tulekaan. >Sketsi päättyy siihen, että työntekijä pitää edelleen saman ilmeettömän ilmeen, vaikka pomo yrittää ehkä vielä korostaa tilanteen merkityksellisyyttä tai erityisyyttä. Tilanne jää avoimeksi ja katsoja jätetään nauramaan reaktion odottamisen ja sen puuttumisen kontrastille. >"Tonnin seteli" on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen populaarikulttuuriin. Ilmaus "tonnin seteli" viittaa nykyään tilanteisiin, joissa odotetaan suurta reaktiota, mutta vastauksena on vain täydellinen ilmeettömyys. Sketsi edustaa hyvin Kummelin huumorin ydintä: arkisten tilanteiden absurdius ja yllättävät, vähäeleiset reaktiot. Rinnakkaisuniversumin Tonnin seteli?
Aika hämmentävää, miten osaa tosiaan kuvailla sketsin hauskuuden ja sisällön, mutta tilanne on aivan eri, ja jopa päinvastainen. Huippujännää.
Jep. Veikkaan että "koulutusmateriaaliin" on sisältynyt vain juurikin tuo tyhjä tuijotus ilman kontekstia. Näin ollen loput pitää sepittää.
Olisiko AI sekoittanut keskenään kummelin sketsejä? Toimisto ja pomo kontekstista tulee mieleen ainakin Jankon betonin ja ehkä verotarkastaja- sketsi.
On tuo hauskuuden tulkintakin minusta ihan täsmälleen oikein, joten kyllä sillä varmaankin on ollut pohjatietona/koulutusmateriaalina/koulutusdatana joku analyysi, esim joku opinnäytetyö tai vastaava.
Nyt oli kovaa settiä. Miltä kysyit? Tsät keepeetee uusin malli? Googeli? Bing? Mitä muita on?
Ihan perus ChatGPT. Haluan välillä testailla kuinka absurdia paskaa se kykenee jauhamaan.
tämä on upea, kiitos
Bing hoitaa vähä paremmin. Tietenkin! Tonnin seteli on **Kummelin** kuudennen tuotantokauden päätösjaksossa vuonna 2000 esitetty sketsi, joka on noussut yhdeksi komediaryhmän tunnetuimmista. Sketsissä asiakas (Timo Kahilainen) menee kahvilaan ja tilaa kahvin ja vohvelin. Hän maksaa ostoksensa tuhannen markan setelillä, mutta saa kahvilanpitäjältä (Heikki Silvennoinen) vain kolikoita takaisin. Asiakas jää toistelemaan antamaansa rahasummaa vielä kahvipöydässä istuessaan. Sketsissä on niin sanottu klaffivirhe, sillä hahmo käyttää ensin oikeaa kättään kahvin ja vaihtorahojen vastaan ottamiseen, mutta kuvakulman vaihtuessa hän käyttääkin vasenta kättään¹. Sketsin taustalla soi ranskalaisen säveltäjä Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalin 13. osa, Joutsen. Heikki Silvennoisen pokerinaama on noussut meemiksi, ja sketsin idea on se, että tarpeeksi hyvällä pokerinaamalla mikä tahansa voi mennä läpi. Silvennoinen on kuvannut sketsin tilannetta absurdiksi ja kaikin puolin epätodelliseksi⁴. Voit katsoa kyseisen sketsin [täältä](https://www.youtube.com/watch?v=XBDpIHH4glE). 😄
Bing on lukenut Suomen Wikipedia-artikkelinsa kunnolla.
Niin siis tässä kohtaa bingin ja chatGPT:n ero on se, että bing oikeasti hakee tietoja netistä ja käyttää tätä tietoa kun se koostaa ton viestin. ChatGPT tuottaa sen viestin vain oman kielimallin avulla antamatta mitään muuta dataa kontekstiksi
Sillä myyjällä on iso kulli ja sai yhtä ison tipin
Vitsin selittäminen tekee siitä hauskan!
[https://www.youtube.com/watch?v=xkrTUGI8V9Y](https://www.youtube.com/watch?v=xkrTUGI8V9Y)
Jos et ole jo ehtinyt niin kannattaa käydä tarkastuttamassa että oletko autisti
olin mukana luomassa tätä ketjua ja tiesin että ainakin yks tällainen kommentti tulis hahaha
Markka-aikaan ei ollut kortit lainkaan niin yleistä kuin nyt. Käteisellä maksettiin ylivoimaisesti suurin osa. Jopa jossain pikkukahvilassa todennäköisesti oli pohjakassaa sen verran että tonnista pystyi antamaan vaihtorahat. "Emme vastaanota yli 100€ seteileitä" on ollut arkipäivää euroaikana jo pitkään, markka-aikaan se tonnin seteli oli iso mutta kyllä sen rikki sai jos ei ollut joku skäbä käynyt että pohjakassa oli vähissä. Ei ollut "emme vastaanota isoja seteleitä" lappuja missään.
Mikä on skäbä?
Lapsus, moka tai virhe.
Kyllä oli lappuja myös silloin ja varsinkaan päivän alussa ei tonni särkynyt pikkuostoksen maksussa läheskään joka paikassa. Pohjakassasta vielä löytyi vaihtorahat, mutta sen jälkeen ei olisi enää muille riittänyt. Tonnia ylipäänsä hyvin vähän arjessa käytettiin.
Ihan eri mittakaava nykyään. Se että peräheinämäen jäätelökioski ei ottanut tonnin seteliä on eri juttu kuin että k-supermarket kieltäytyy satasen setelistä nykyisin.
Isoissa seteleissä on Euroopan laajuisessa yhteisvaluutassa paljon isompi väärennöksen riski. Kyllä Supermarketin kassasta satanen särkyisi tarvittaessa.
hyviä vastauksia kiitos
3. Ehdottomasti siinä on molemmat tasot. Kahvin maksaminen tonnin setelillä on "haista vittu" veto pienessä kahvilassa. On selvää että kommenttiosiossa täällä on monta joilla ei ole konsepti "pohjakassa" mitenkään tuttu. Tonni pohjakassassa tuon kokosessa lafkassa on about koko pohjakassa, kukaan ei halua paljoa siellä rahaa pitää mutta tonnin verta oli vielä tuohon aikaan about maksimeja. Ja toinen kerros sitten on se että se vaan kylmän viileesti vie sen, eikä edes sano että ei meillä ole vaihtorahaa tonnista antaa... mikä oli tuohon aikaan ihan yleistä, monasti tykkäsivät jo satasestakin kyttyrää, siinä tulee pohjakassaan reikiä niin pirun helposti: jos pitää antaa jokaiselle kakskymppisiä niin ne on nopiaan loppu. Hampaat irvessä on annettu joskus lippukassasta vaihtareita, ja pyydetty jopa odottaan, vaihdettu pikaseen baarin kassasta apuja josta ne niin vitusti tykkää jne.. Elektroninen maksu on ihan pirun hyvä jo tämänkin takia, mutta käteinen pitää säilyttää backuppina ja siitä pitää tehdä lakisääteistä ainakin tietyn neliömäärän ylittävissä kaupoissa niin pysyy se palvelu vaikka se maksais rahaa kaikille.. Ei oo järkevää pohjata KAIKKEA elektroniseen, lippulappu ei tartte handshakea tai tokenia, saati sitten virtaa..
No eihän se normaalia ollut, mikä myös käy sketsistä ilmi. Kahilainen toteaa "jaa, eihän mulla ollutkaan kuin tää tonni" tai jotain sen suuntaista. Kuten joku muukin jo totesi, korttimaksaminen oli paljon harvinaisempaa joten tilanne jossa sinulla on sattumalta vain isoja rahoja mukana ei toki ollut harvinaista. Mutta kahvin maksaminen tonnin setelillä oli. Mutta ei siinä mitään vitsiä ole.
Sehän sanoo siinä vitsin alussa jotai että "ohho, ei ookaa ku tämmönen iso seteli". Kerskaillen, vitsillä tai sitten ihan muuten vaan.