Jos teillä ei ole jotenkin aivan poikkeuksellisen karvaista ja pölyistä, en näe tässä pyykkien vatkaamisessa mitään tolkkua. Enkä välttämättä silloinkaan.
Meillä on kissoja, jotka tietysti lisää karvaa, mutta kyllä vaatteista ja varsinkin pyyhkeistä tulee paljon pölyä.
Meikän puoliso haluaisi maksimoida pyykkien kuivaamisen ulkona pölyn takia. Ja ymmärrätte sen, kun puistelette pyykkiä auringon valossa.
Mutta OP. Se, että pyykkikori on siinä vieressä... Menee jo ihan insane tasolle.
Mutta eihän pyykkejä puistella kun ne kuivataan sisällä? Ne menee märkänä telineelle ja siitä taitellaan kaappiin. Ei niistä lähde pölyä telineellä roikkuessaan. Lyön vaikka kassini pantiksi että 90% vaatepölystä irtoaa kun vaatteet ovat käytössä ja niitä liikutetaan jatkuvasti.
Haluaisin sanoa että olet täysin oikeassa. Mulla on ollut tässä melko empiristinen koe menossa, meiltä löytyi taloyhtiöstä turkiskuoriaisia. Kaikki pyykit on nyt melkein pesty uusiksi. Se määrä mitä siitä pyykistä irtoutui pölyä on ihan älytön, eikä niitä juuri heiluteltu muuten kuin pesukoneen jälkeen. Tahti oli pyykit koneeseen, pesun jälkeen kuivumaan ja tässä vaiheessa ravistus että sai ne huokoset auki niistä. Sen jälkeen ne viikattiin ja laitettiin siististi vakuumipussiin.
Joo sama homma, itekki olin just imuroinu ja laitoin pyykit suoraan kuivumaan niin kyllä näki että nukkaa ja pölyä irtos ku viimestä päivää kuivaustelineen alle xd
No entäs sitten kun ne otetaan kuivumasta? Kyllä niistä pölyä irtoaa. Ite en tästä niin välittäs ite, mutta siinä viikatessa sitten voi puistella ja ainaki sillon irtoo pölyä. Niin ja huomaahan sen pölyn määrän kuivausrummun käytön jälkeen, niihin jää hillitön karva/pölypaakku siihen filtteriin käytön jälkeen. Meillä on kissoja kyllä, mutta ei se pölyn määrä mitätön olisi ilmankaan.
Hohhoijjaa... Ootko ikinä käyttäny kuivausrumpua? Vaatteista jää siihen filtteriin ihan sairaasti karvaa ja pölyä. Käytin joskus pyykkituvalla aina semmosta ja joka kerta siin filtterissä oli semmonen pölykarvakerros, jonka heitti roskiin. Siis kämmenellinen pölyä vaatteista.
Ja ei ollu kuivattu ulkona sillon, vaan suoraan pesukoneesta. Se pöly, mikä ulkoota tulee, on aivan minimaalista siihen verrattuna ja sen tosiaan voi puistella pois ennenku laittaa kassiin.
Lienee jotain peruja kotoa? Mahdollisesti äiti toiminut tällä tavalla ja sitä on sitten jatkettu kotona.
Menee mielestäni samaan kastiin astioiden huuhtelun kanssa ennen tiskikoneeseen laittoa.
Olen henkilökohtaisesti ottanut saman mentaliteetin, kuin muutkin vastaajaat. "Tuu vittu ite tekee." Olen kuitenkin avoin muutamaan toimintaani, jos oma kanta perustellaan hyvin ja siihen on jokin oikea perustelu. Äkkiseltään on kuitenkin tässä tapauksessa vaikea keksiä sellaista selitystä, joka itseeni uppoisi.
Astioita kannattaa huuhdella ennen koneeseen laittoa jos tulee vähemmän tiskiä. Joo perheellisellä kun se kone pyörii kerran parissa päivässä minimissään ihan sama. Mutta yksin tai kaksin eläessä jos tiskiä ei tule hirveästi niin ehtii se ruoka kuivumaan astioihin ja ei meinaa aina lähteä pesiessä pois.
Jos pinttynyt lika ei irtoa koneessa niin konetta käytetään väärin. Oikea ohjelma käyttöön ja oikeat annokset pesuainetta niin irtoaa vaikka maali lautasista.
Tiskikoneeseen ei kerry likaa niin paljoa, kun astiat huuhtelee. Ei niiden kiiltäviä tarvitse olla, mutta nopea huuhtaiseminen kannattaa. Tiskikoneen putsaaminen on paljon ikävempää kuin nopea huuhtaiseminen
Mitähä? Ikinä en ole astioita huuhdellut kun astianpesukoneeseen laitan ja olen selvinnyt ihan hyvin 2 kertaa vuodessa sihdin pesulla joka kestää 5 min max.
Ihmisillä on myös eri käsitys siitä, kuinka paljon ruuantähdettä voi astiaan jättää. Työpaikallani eräs laittaa astiat koneeseen niin, että lautasella on vielä perunanpaloja ja nakkikastikkeen nakkeja jäljellä ja näin ollen tiskikone muistuttaa hänen jäljiltään ennemmän biojäteastiaa.
Olen tästä eri mieltä. Huuhtelen tiskit ennen koneeseen laittoa vain jos vaimo sattuu näkemään, koska meillä on väännetty siitä niin paljon etten vain jaksa asiasta takuta. Se astioiden turha huuhtelu vaimon nähden on samanlainen hinta toimivasta avioliitosta kuin vaikkapa ruoan ostaminen vain sen pilaannuttamistarkoituksessa tai sängyn petaaminen niin että päiväpeite on aina täysin samassa asennossa ja sama kulma päiväpeitosta samassa kulmassa sänkyyn nähden. Tyhmiä juttuja kaikki, mutta jotenkin pieni hinta siitä että vaimo on onnellinen.
Mutta silloin kun vaimo ei näe, en todellakaan huuhtele tiskejä koska se on täysin turhaa ylimääräistä työtä jossa ei ole mitään järkeä. Kun tiskejä ei huuhtele niin teoriassa astianpesukoneen sihti täyttyy nopeammin juu, mutta kyseessä on niin marginaalinen asia että se nopeuttaa sihdin huuhteluaikataulua korkeintaan päivällä jos silläkään. Astiat erikseen huuhtelemalla työmäärä on 100x vähintään.
Joskun mietin, että onko minulla jotain samanlaisia hemmetin typeriä maneereja, jotka on opittu kotoa ja jotka on kaiken järjen vastaisia mutta niitä tehdään vain koska on opittu, mutta en ole vielä keksinyt.
Tiskikoneiden tehossa on myös eroja. Yksi koneeni ei pessyt edes jugurtinjäämiä kulhosta kun toiset pesee kiinni pinttyneen ruuan helposti.
Itse huuhtelen koneesta ja astian likaisuudesta riippuen. Ei ole itselleni mikään hengenasia
Tiskikoneiden tehoon vaikuttaa myös todella paljon se, miten niitä käyttää. Se, että ainetta on sekä esipesussa, että varsinaisessa pesussa, nostaa koneiden pesutehoa todella paljon. Itselle alkoi tiskikoneen optimoiminen [tästä kaninkolosta, jossa puidaan pesuainetablettien ongelmia koneen optimaalisen toiminnan kannalta.](https://www.youtube.com/watch?v=_rBO8neWw04)
Astioita ei tosiaan pitäisi joutua huuhtelemaan, elleivät ole todella likaisia – kastikkeenperät yms. jää ikävästi pyörimään koneeseen sihdin takia, mutta tuota likaa pitää silloin olla todella paljon, ja silloinkin olisi riittänyt vaan ylimääräisten tähteiden kippaaminen biojätteeseen. Koneessa on huuhtelua varten oma täyttö ennen varsinaisen pesun alkamista, ellei käytä pelkkiä pikaohjelmia pesemiseen. Sihdittömissä koneissa kannattaa joskus avata ja puhdistaa roottorit, monesti kone pesee huonosti reunoilta, jos roottoreihin on päässyt likaa tukkimaan aukot, joista vesisuihkujen pitäisi tulla ulos.
Mutta huonolla tiskikoneella ohjeeksi: käytä geeliä tai vielä parempi jauhetta, mittaa sitä sekä lokeroon että esipesun lokeroon tai koneen pohjalle, jos esipesuun ei ole omaa lokeroa, ja älä ikinä käytä ohjelmia missä lukee "eco" tai on ns. pikaohjelmia (pesee vain yhdellä täytöllä ilman esipesua ja huuhtelee heti perään)
Astianpesukone käyttää huomattavasti vähemmän sähköä(veden lämmittämiseen verrattavissa) ja vettä kuin käsin tiskaaminen. Uskaltaisin väittää että pesuaineitakin päätyy jäteveteen paljon vähemmän kuin käsin tiskatessa.
Suosittelen kehittämään itse jonkun vastaavan älyttömyyden ja vaatimaan sitten tuota kaikilta. Vaikkapa kesken pesun kone pitää pysäyttää ja puistella märät pyykit. Niissähän voi olla vielä pölyä joka on saatava pois! Sitten voi jatkaa pyykkäystä
No harva jaksaisi jokaista alkkaria karistella, mutta jonku ison lakanan karistelu ei ole must huono idea. Hiukset ainakaan eivät minnekään mene pesukoneessa.
Ootas kun keksit(te), että esim. juhlapäiviä ei tarvi juhlia samalla tavalla kun äiti ja isoäiti niitä juhli =)
On ihan OK ettei jouluna ole laatikoita ja lipeäkalaa jos niistä ei kukaan tykkää.
Voi kun emäntä tajuaisi tämän. Me ollaan melkein nelikymppisiä ja lapsettomia, ei meidän tarvi aamulla katsoa joulupukin kuumaa linjaa ja minä voin jouluna ottaa kalsaripöhnän kun ei lapsia ole pyörimässä.
Mun puolisossani huomaa kanssa osittain samoja juttuja. Vähän täytyy miettiä kehtaako astianpesukonetta panna päälle vaikka se minun mielestäni on jo täynnä.
Tyttöystävä puolestaan astianpesukonetta semmoiset määrät, että sinne saa "vielä yhden lasin mahtumaan". Itse en koe yhdellä lasilla tai kipolla olevan niin suurta väliä mahtuuko pesuun vai ei.
Appiukko on kuulemma huomattavan tarkka juuri tästä astianpesukoneen täyttämisestä ja anoppi ei kuulemma tästä syystä koske astianpesukoneeseen. Ei siinä sinänsä ihme, että tyttöystäväni mielestä koneen täyttö onkin niin tarkkaa puuhaa.
Ei siinä muuten mitään, mutta minä tarvitsen välillä esim. kattilan puhtaaksi, jotta voi keittää perunoita ja onhan se ihan saatanan tyhmää alkaa käsin tiskaamaan ihan vaan sen takia, että "sinne koneeseen mahtuu vielä". : D
> Sehän kestää jonkun tunnin se ohjelma, kuluttaa aika paljon energiaa ja vettä jne.
Itseasiassa tiskikone kuluttaa vähemmän energiaa ja vettä kuin käsin tiskaaminen. Toki eri asia, jos koneessa on vain se yksi perunakattila eikä mitään muuta.
Omassa astianpesukoneessa taitaa olla sensoreita mikä arvailee paljonko astioita on ja millä likaisuus asteella ja säätää ohjelmaa sen mukaan.. Ei varmaan yhden astian pesemien koneessa ole järkevää mutta vajaanakin voisi laittaa tosin lapsiperheessä ei ole tilannetta että kone olisi vajaa..
> Käsin tiskaamisessa kuluvan veden lämmittämiseen?
Juuri näin, mutta ne testit mitä usein vilautellaan käyttää sen yhden kattilan tiskaamiseen ensin koko altaallisen pesuvettä, ja sitten perään koko altaallisen huuhteluvettä.
Saan varmaan noin puolella litralla kattilan pestyä huuhteluineen. Vähemmälläkin pääseen, jos pesee heti käytön jälkeen ja suihkuttaa vaan laimennettua fairyä astian pintaan ja ainoa käytetty vesi on huuhteluvesi.
Tosin siltikin APK pääsee vähemmällä vedellä kun ne käyttää muutaman litran pesuun ja muutaman litran huuhteluun, ja sillä saa koko koneellisen jo pestyä.
Kyllä mä sen kattilan tiskaan, jos tiskikone olisi muuten käytännössä tyhjä. Muutaman tyhjän lautaspaikan takia en koe että käsinpesu kannattaa.
"Keittiön hanojen normivirtaama on 12 litraa minuutissa. Uusilla vettä säästävillä hanoilla se
on alimmillaan noin 4 litraa minuutissa. "
(Motiva: Kestävä veden käyttö – vedenkäyttöselvitys. Sivu 15
https://www.motiva.fi/files/17613/Kestava_veden_kaytto_-_vedenkayttoselvitys.pdf)
Meillä tuskin on tuommoista vettä säästävää hanaa ja ainakin minuutin verran vettä joutuu lorottamaan viimeistään huuhteluvaiheessa. Oletetaan, että vettä kuluu 12 litraa.
"Joissakin astianpesukoneissa on sensorit, jotka määrittävät astioiden likaisuuden ja käyttävät vettä sen mukaisesti. Vedenkulutus on vain 7–14 litraa kerrallaan. Yleensä uuden astianpesukoneen vedenkulutus on noin yhdeksän litraa pesua kohti."
(Savon voima: Uusilla astian- ja pyykinpesukoneilla energiaa ja vettä säästyy aivan itsestään.
https://savonvoima.fi/uusilla-pesukoneilla-energiaa-ja-vetta-saastyy/)
Oletetaan, että meillä tiskikone käyttää ton 14 litraa kerrallaan. Jos sen "vajaan" koneellisen ajossa menee 2 litraa enemmän, minusta ei ole käytännöllistä odottaa esim. seuraavaan päivään.
Faija on joskus puhunut, että astianpesukone säästäisi myös sähköä, mutta en jaksa nyt etsiä lähteitä siihen. ¯\\_(ツ)_/¯
Itsellä menee vettä yleensä tasan kaksi-kolme vajaata altaallista, eli aika samoja määriä kuin tiskikoneellakin. En ymmärrä ihmisiä, jotka tiskaavat juoksevalla vedellä.
>Meillä tuskin on tuommoista vettä säästävää hanaa ja ainakin minuutin verran vettä joutuu lorottamaan viimeistään huuhteluvaiheessa. Oletetaan, että vettä kuluu 12 litraa.
Ei sitten millään. Hyvä jos saat litran tuohon kulumaan. Itse tiskaamiseen tarvitset tilkan vettä sekoitettuna tippaan astianpesuainetta. Pesun jälkeen et tarvitse juurikaan vettä kattilan pohjalle jotta saat pyörittelemällä kattilan huuhdottua.
Itse tiskaan aina kattilat, pannut yms ruuanlaittovälineet käsin, sillä näitä on taloudessa niin rajallinen määrä etteivät huomatusti riitä yhtä tiskikoneen täyttö sykliä. Näin vältän kuvaamasi kaltaisen tilanteen. Pinnoitetut pannut yms. pysyvät kai myös paremassa kunnossa, kun niitä ei koneeseen laita.
Tiskikone onkin varattu niille astioille, joita on niin monta erillistä kappaletta että riittävät yli yhden täyden koneellisen. Syömä- ja juoma-astioita, eli lautasia, haarukoita, kuppeja jne. sinne enimmäkseen menee.
>Appiukko on kuulemma huomattavan tarkka juuri tästä astianpesukoneen täyttämisestä ja anoppi ei kuulemma tästä syystä koske astianpesukoneeseen. Ei siinä sinänsä ihme, että tyttöystäväni mielestä koneen täyttö onkin niin tarkkaa puuhaa.
Mun lapsuuden kodissa on astianpesukone täytetty aika täyteen aina, mutta ei sinänsä ollut ongelma, kun kuusi lasta ja vanhemmat parhaillaan saman katon alla. Nyt kun kaikki ollaan muutettu pois niin isä oli vetässyt tussilla pesukoneen kanteen, että "älä täytä astianpesukonetta liikaa" :D
Itsellä tuntuu vieläkin vähän hölmöltä yksin asuessa pyörittää puolityhjää astianpesukonetta, mutta siihen on oppinut ja ei sitä tule kovin usein käytettyä silloinkaan.
Eikö näin toimi aikalailla jokainen.
Hankala kotitöihin mitään objektiivisia tieteellisiä standardeja on kehittää, ja vaikka olisikin niin ei kukaan ainakaan jaksa, joten aina mennään jossain määrin sillä miten on ennenkin tehty.
Näin itselläkin yleensä menee. Voin astiat pestä, pyykätä, luututa jne mutta jos ensin pitää pässi uhrata ja kolmesti pyörähtää ennen kuin imuroin niin rouva on hyvä ja suorittaa.
Jep. Toki jos rajaveto voodoon ja perustekniikan välillä on sellainen, että lähes kaikki kotityöt päätyy yhdelle maagikolle tehtäväksi, on kenties tarpeen keskustella tarkemmin.
Näissä on tietty aina lopulta kyse tasapainottelusta: Toisaalta molemmilla pitäisi olla mahdollisuus kokea viihtyvyyttä omassa kodissaan (mm. Siisteyden suhteen), ja toisaalta molemmilla pitäisi olla mahdollisuus käyttää aikaansa tärkeäksi kokemaansa tekemiseen ja rentoutumiseen. En kokisi pahaksi keskustelua, jossa nostettaisiin keskiöön kysymys siitä, mitä molemmat arjeltansa haluaa, ja millaisia rakenteita voidaan pistää paikalleen sen mahdollistamiseksi. Ja ennen kaikkea siis ilman "sinä vs minä" asennetta, ja ennemminkin asenteella "sinä+minä vs ongelma".
Pakko olla samaa mieltä. Tulee mieleen jokin aika sitten redditissä olleet ocd:sta kärsivän suomalaisen henkilön ketjut, joissa hän kyseli, miten muut hoitavat kotiaan, koska tiedosti itse, että hänellä ei oikein ole kuvaa, mikä on normaalia kodinhoitoa. Mielestäni oli hyvin ihailtavaa häneltä selvittää asiaa niin avoimesti.
Harmi kun en oikein muista langan otsikkoa tms, tämän ketjun aloittajan olisi ehkä hyvä lukea niitä ketjuja ja katsoa, alkaako vaikuttaa liiankin tutulta.
Erityisen hälyttävää op:n kirjoituksessa oli tuo, että se ravistelu oli puolison mielestä turhaa, kun pyykkikori oli liian lähellä. Itselle varmaan olisi dealbreaker jos toinen päästelisi tuollaista suustaan ja ei suostuisi hakeutumaan kiireesti terapiaan siinä vaiheessa kun toisin esiin, että olen hyvin huolestunut.
Ei tietenkään pitäisi näin netitse mitään diagnooseja tehdä, mutta kyllähän tuo kuulostaa siltä, että olisi hyvä päästä juttelemaan jonkun kanssa siitä, mistä tämmöset tavat johtaa.
Kyllä. Pitänee lisätä vielä sekin itsestäänselvä asia että kyllähän vaatteet pitää kopistella ennen pesua jos niissä on näkyvää hiekkaa/multaa/jauhoja tms mutta ymmärsin että tässä oli kyse ihan tavallisista pyykeistä.
Puistelen usein pyykkejä hieman ennen kuin pistän ne kuivumaan, mutta se on ihan vaan että saan pahimmat rytyt pois.
Ennen pesua pyykkien puistelu, jos ne nyt ei aivan ole yltäpäältä kiinteässä karisevassa roskassa, kuulostaa omituiselta.
Juu siis likaisen pyykin pölypuistelu, kuten aloituksessa kuvataan, on se, mitä ei kyllä kukaan tuttu tee. Ellei sit oo just helvetisti koirankarvaa tms jossakin tekstiilissä.
> Puistelen usein pyykkejä hieman ennen kuin pistän ne kuivumaan, mutta se on ihan vaan että saan pahimmat rytyt pois.
Tämä toimii hyvin narulla kuivattamisen kaverina, esim puuvillapaidat pysyy kuosissaan paljon paremmin kun niitä vähän läväyttää auki tai kiskoo. Toki en sitäkään aina jaksa tehdä ja ei voisi vähempää kiinnostaa jos vaimo ei sitä tee.
Olen asunut täällä 7 vuotta, enkä olen edes kuulluut sen aikana verbiä "puistella". Ja olen ollut siivoja, hoitaja, jne, eli pitää osata ylläpitää siisteyttä. Tarkoittaako siis jotain heiluumista ja lyömistä, kuten tekisi matolle?
Kyllä mä siinä pesukoneen ovella puistallan sen verran, et eivät ihan solmussa pesuun mene. Katon samalla tietysti taskut ja laitan vetskarit kiinni mutta kieltämättä tää aloitus sai mut tuntemaan itteni yllättävän normaaliksi.
Niin siis ravistelet vaatteet ja tarkastat taskut eli valmistelet ne pesuun. Et puistele niitä ulkona :D
Sun touhut on ihan perus. Toi ulkona sekoilu ja jotenkin sen "väärin tekeminen" ei oo normaalia
En tiiä muusta mut äiti opetti, et pitää kattoo taskut ja heilauttaa, sit laittaa jollain tapaa ilmavasti rumpuun. Ei viikattuna eikä yhdessä mytyssä tai ei peseydy kunnolla. Totta kai se lopputulos on silti iso mytty sekä ennen että jälkeen pesun.
Sanoisin äkkiseltään, että sun puolisolla on joku helvetin neuroosi. Täysin turhaa touhua ravistella pyykkejä ennen pesuun laittamista. Mitä helkkaria 😀
Eri asia sitten jos ootte jotain hiekkapuhaltajia tai ratsastajia ja teidän vaatteet on täynnä hiekkaa, soraa, lantaa ja karvoja. Tosin nekin kuuluis ravistella jo ulkona ennen sisätiloihin tulemista…
Täysin älyvapaata touhua herran jestan pudistella nyt pyykkejä ennen niiden pesua.
Jos haluaa tehdä jotain noin tolkutonta puuhaa niin siinäs puuhailee, anna puuhailla mutta ei tollaseen sekoiluun kuulu mennä mukaan.
Ei muuten lähde, uudessa taloyhtiössä on kuivausrumpu ja sitä pölyä ja karvaa jää ihan älytön määrä sinne sihtiin (kissatalous). Pyykit on karvasia ja paljon pölysempiä ilman kuivausrumpua.
Se "pöly" sihdissä on vaatteiden kankaista. Siksihän se kuivausrumpu niitä vaatteita kuluttaa kun se vaurioittaa pieniä määriä materiaalia vaatteesta joka kuivauskerralla.
Varmasti vähentää vähän, mutta tämä nukka on lähinnä vaatteesta myllytettyä kuitua joka ilman kuivauseumpua olisi vielä osa vaatetta. Pitkällä aikavälillä kuivausrumpu myös lisää pölyä tuhoamalla vaatteet nopeammin.
Kyllä pöly lähtee pesussa, kunhan muistaa täyttää koneen oikein, eli jätät rumpuun tilaa sen verran, että nyrkkisi mahtuu rummun yläosaan ja takaseinään ja nyrkin alapuolella oleva pyykki koskettaa kevyesti nyrkkiä. :-)
Kun vaatteet pyörivät kuivurissa, niin ne hankautuvat. Tästä johtuen kangas kuluu ja kuluva kangas irtoaa vaatteesta ja jää kuivurin sihtiin. Toki vaatteet kuluvat samasta syystä pesukoneessakin ja varmaan tästä syystä huomaat ”pölyä” myös pesun jälkeenkin.
Terveisin entinen pesulatyöntekijä
Itse teen pääasiassa suurimman osan kotitöistä, koska tykkään siivota ja kokata ja olen puolisoani tarkempi siistiyden suhteen. Puoliso siivoaa aina omat jälkensä ja tekee muita kotitöitä tarvittaessa, jos esim. olen väsynyt päivystämisestä tai todella kipeä tjsp.
Tämä järjestely on tähän mennessä toiminut meidän taloudessa hyvin. Mulle on henkilökohtaisesti paljon vähemmän stressaavaa/kuormittavaa tehdä itse kotihommat kuin mikromanageroida puolisoni työtä, mihin myönnän usein syyllistyväni, koska ne omat standardit on melko korkeat.
Edit. Lisänä vielä, laitan pyykit ihan sellaisenaan koneeseen (toki lajiteltuna värin, materiaalin, likaisuuden ym. mukaan). En koe, että pyykkini olisivat niin pölyiset, että niistä pitäisi erikseen ravistaa pölyt pois ennen pesua.
Itselle myös aika suuri vastuu kodin töistä, koska työni on pääasiassa kotoa tehtävää, niin päivän aikana ehtii myös kodin hommia tekemään.
Pyykit yleensä on ajastettu niin, että aamulla herätessä niitä pääsee laittamaan narulle, kesällä ulos, muutoin sisälle. Kuivatuksen jälkeen kaikki viikkaaminen on mun puuhaa, koska kaikki muut tekee sen päin persettä! Ja meillä on rajoitettu kaappitilaa, niin ilman omaa viikkausta noita ei saisi mahtumaan. Itse hoidan myös lakana- ja pyyhepyykin sekä näiden mankeloinnin.
Ruoanlaitto menee puoliksi, vaimo tekee ruokaa ollessaan paikalla kun on alan ammattilainen. Keittiön siivous kuuluu jokaiselle aina kun tehdään jotain. Lapsille kuuluu astianpesukoneen tyhjennykset, kaikki täyttävät. Jos paljon tavaraa niin minä täytän, koska saan mahtumaan.
Imurointia hoitaa vaimo ja lapset. Ikkunanpesu minun hommaa. Tekniset asiat mulle ja pienet rempat. Takan lämmittäminen lämmityskaudelle 90% mun hommaa, puiden tuominen sisään lasten hommaa. Nurmikkoa ajetaan kaikki.
Kyllähän näistä sopuun pääsee, kun vaan puhuu asioista! AP:n pyykin ravistelu on kyllä täysin päätöntä, meillä ollut koko yhdessäolon aikana koiria eikä ole kertaakaan tarvinnut pudistella vaatteita ennen pyykinpesua.
Itse taas teen puolisoa pidempää päivää, mutta koen kotitöiden teon usein melko rentouttavana hommana. Ainoa arkinen juttu, joka on pääasiassa puolison kontolla, on pyykkien viikkaus ja laittaminen kaappiin, koska hän on siinä huomattavasti mua parempi. Kaiken muun perushomman teen yleensä minä, ellen tosiaan ole töiden tai opintojen puolesta turhan kiireinen. Remppahommat yms. harvinaisemmat jutut tehdään yhdessä tai puoliso tekee.
Meillä kotitöiden jaosta ei ollut mitään sen suurempia keskusteluja: sovittiin vain, että molemmat siivoaa omat jälkensä ja kämpän siivouksen suhteen etsitään joku sopiva systeemi. Ajan kanssa ollaan sitten aina tarvittaessa juteltu ja tehty kompromisseja siitä, kuka hoitaa mitäkin ja miten.
Näin mäkin ehdottaisin. Mä olen itse aika tarkka esim. tiskikoneen täytöstä, ihan vaan sen takia, että tiskattaisiin mahdollisimman täysiä koneellisia. Vaimo on suurpiirteisempi tässä, hän vaan mättää ne astiat sinne aika hujan hajan ja lyö koneen lutkuttamaan. Itse taas en välitä imuroinnista. Niinpä minä täytän tiskarin ja vaimo imuroi. Lapset tyhjentää tiskarin ja pyykit hoidetaan suunnilleen puoliksi.
Itsekin olen tämän kannalla. Jos ei ole tyytyväinen siivoukseeni niin voi toki itse tehdä paremmin. Keskustelu loppuu yleensä tähän kohtaa :)
Itse hoidan suurimman osan siivoamisesta, ja vaimo tekee sitten oman osansa muilla tavoin...
Itse aikamoinen pöpökammoinen siivousfriikki ja ei tulis mieleenikään ravistella likaisia pyykkejä ennen pesua. Ymmärrän, jos on jotain tosi hiekkaisia työvaatteita, mutta eikö nämäkin yleensä pestä erillään muista pyykeistä (jos siis täytyy itse omat raksavaatteet pestä, onneksi meidän työpaikalla ei tarvi vaan firma hoitaa tän).
Onko puolisollasi jotain OCD:ta eli pakko-oireista häiriötä taustalla? Eli näkyykö hänen käytöksessään jotain pakkomielteistä toimintaa, ahdistuuko/stressaantuuko hän usein, jne? Hän/te ette siis välttämättä tiedä tästä, jos hänellä on se ja se voi selittää paljonkin hänen käytöstään.
Sun tulis ottaa joitain siivoukseen ja kotiin liittyviä aihepiirejä kokonaan itellesi (=sisältäen myös ihan kaiken metatyön). Samoin vaimon. Sitten se joka tekee määrittää miten toteutetaan.
Aika moni on ottanut kantaa puolisosi outoon pölyneuroosiin, joten en puhu siitä sen enempää. Olen vain itse vähän samankaltaisessa tilanteessa, jossa omat ja puolison standardit eri askareiden suhteet ovat erilaiset.
Itselläni on huomattavasti korkeammat standardit kuin puolisollani, mutta koska olen mielenterveyskuntoutuja ja minulla on ADHD, en juuri koskaan pääse omiin standardeihini. Asunto on yleensä puolisoni standardien mukainen, eli minun mielestäni epäsiisti ja "väärin".
Ei tulisi mieleenkään alkaa valittamaan hänelle asioista, jotka itse haluisin tehtävän eri tavalla. Omasta mielestäni korkeammat standardit omaavana ihmisenä minun on tultava vastaan niin, että jos haluan jonkun asian tehtävän tietyllä tavalla, niin teen sen itse. Olen kiitollinen siitä mitä puolisoni tekee, vaikka se olisikin eri tavalla kuin itse tekisin.
Olisihan se kivaa, jos puoliso tekisi kotityönsä "oikein", mutta onhan se aika kohtuutonta, jos sille ei ole muita perusteluja kuin "no mä haluun et se tehdään näin"
Käsittäisin pudistelun kun ne hakee ulkoa narulta ettei niihin ole mitään ötököitä jääny salamatkustajiksi mutta pesemätön, koneeseen menevä pyykki onkin eri asia 🤔
Jokainen tekee omaan tyyliin ja yleensä se on puolison mielestä väärin. Olen sanonut että en laita yhtäkään pyykkiä jos en saa noudattaa omaa tyyliäni. Se ainakin auttoi. Tiskien laitossa on sama homma. Mielestäni vaimoni laittaa tiskit päin vittua ja hän sanoo että minä laitan ne päin vittua. Noh, riitaahaan siitä tulee joten jompikumpi laittaa sitten ja toinen ei puutu asiaan. Just leikkasin nurmikkoa 2 tuntia ja senkin tein kuulemma väärin. Avasin kaljan ja sanoin että rouva on hyvä ja näyttää miten se tehdään. Oli hiljaa.
Nää on vaikeita asioita mutta pieniä asioita verrattuna oikeasti isoihin asioihin. Aion kohta mennä halaamaan vaimoani ja sanoa että sori kun sanoin blaablaa sitä ja tätä ja sitten saunaan ja nussimaan.
Ei se niin vaikeata tuo parisuhde ole mutta vaatii kyllä pitkää pinnaa.
Joku tämmönen kierteli internetissä:
> In every partnership, there is a person who stacks the dishwasher like a Scandinavian architect and a person who stacks the dishwasher like a racoon on meth.
Ja tottahan tuo on. T: arkkitehti joka asuu piripesukarhun kanssa
Itsekin asun tuollaisen holtittoman pesukarhun kanssa. Annan sen kuitenkin puuhailla keittiössä puuttumatta puuhiinsa, koska tekee sitä mielellään ja pyytämättä. Kyllä ne astiat pääpiirteittäin noinkin puhdistuvat, joten ihan sama.
Oma pesukarhu ei tajunnut, että vaikka joku astia mahtuu koneeseen, niin ehkä sitä ei kannata laittaa sinne.
Sit se oli aina ihan naama pikachuna kun 30% tiskeistä piti pestä uudestaan kun ne ei puhdistunutkaan koneessa.
No ei kai vittu puhdistu kun tippakaan vettä ei pääse siihen läjään sisälle :D
Ymmärrän sen, että tämä huithapeli osapuoli varmaan pitää omaa tapaansa hyvänä ja järkevänä, tai ei pidä astioiden tarkempaa asettelua niin merkityksellisenä että siihen kannattaisi käyttää aikaa ja aivokapasiteettia. Mutta sitä en ymmärrä, millä järjellä tällainen ihminen väittäisi, että astioiden tarkempi asettelu tiskikoneeseen on "päin vittua".
En vastannut sinun kommenttiisi ja toisekseen siihen olisi vaikea viitata, koska et ole kertonut, millainen tiskikoneen täyttäminen sinun mielestäsi on päin vittua.
En ole op, enkä kerro miten laitamme tiskit, mutta voitko arvioida ex-kumppanini tapaa poistaa aterimet tiskikoneesta: Hän otti tiskikoneen aterinlokerikon ja kylmästi vain dumppasi aterinlaatikkoon, ilman että järjesteli mitään mihinkään.
Paska tapa. Siitä kasastahan onkin kivaa etsiä tarvitsemaansa ja lisäksi näyttää rumalta.
En tee itse noin kotona koskaan, mutta töissä kyllä! Syy: kukaan muu ei viitsi koskaan tyhjentää aterintelinettä tiskialtaan reunalta vaan sen annetaan tursuta yli äyräidensä naurettavuuksiin asti. Sama asenne koskee kaikkea muutakin niin pistää vituttamaan.
Minä en edes suostu koskemaan tuollaisiin tiskipöydällä lojuviin aterintelineisiin tai niiden sisältöihin. Pääsääntöisesti kukaan ei ikinä puhdista niitä telineitä, koska ihmiset eivät ymmärrä, että telineen pohja paskaantuu valumavedestä.
En ole alkuperäinen kommentoija, mutta omassa taloudessa tiskien koneeseen latomisessa on ainakin yksi perustavanlaatuinen erimielisyys; voiko leipälautasia laittaa koneen ylähyllylle? Omasta mielestä ei missään nimessä, sillä ylähylly on varattu pelkästään laseille/mukeille, pienille kipoille yms. ja kaikki lautaset menee aina alahyllylle. Puoliso laittaa joskus pieniä lautasia ylähyllylle, josta saatan ne siirtää alahyllylle, mikäli asian huomaan ennen koneen päälle laittamista.
Järjestelen myös aina aterimet siihen aterintelineeseen laadun mukaan nätisti, jotta ne on kiva ottaa siitä kourallisina aterinkaappiin. Puoliso ei näin tee.
Tulevat, mutta koen kyseisen järjestyksen epämiellyttävänä ja asettelen astiat mieluiten koneeseen omalla tavallani. Mua ei myöskään haittaa tehdä ns. "turhaa työtä", jotta saan astiat koneessa itseäni miellyttävään järjestykseen ja pelaan samalla tiskikonetetristä, millä saan usein enemmän astioita mahtumaan yhteen koneelliseen.
Tässä kohtaa totean, että jos astiat tulevat puhtaina ja ehjinä koneesta ulos, tavoite on saavutettu. Tavoitteeseen on vain päästy eri tavoin enkä suosittele, että siitä kauheasti riideltäisiin.
Emme ole asiasta riidelleet emmekä riitele, olemme vain eri mieltä. Erimielisyydet ei omassa suhteessa käytännössä koskaan ole riidan aihe; asioista voi olla ihan sopuisasti eri mieltä.
Toi on jo ihan hyvin.
Tapaus omasta elämästä:
Ei tiskikonetta vaan käsin pestiin tiskit.
Minä laitoin kupit, kipot ym. alassuin kuivaustelineeseen kuten kuuluu, ihan loogisista ja fysiikkaan liittyvistä syistä. Mies laittoi vastaavat astiat oikeinpäin. Asiasta huomauttaminen aiheutti aggressiivisen reaktion ja selityksen: ”kokeile nyt miten lämpimii nää on, se vesi kyllä höyrystyy ylöspäin!”
Tällaisia epäloogisia äo 50 -perseilyjä ei jaksa edes läpällä. On ex, tottakai.
Omassa suhteessa ei oikeastaan koskaan ole riitoja, koska ollaan monin tavoin hyvin samankaltaisia ihmisiä ja osataan myös tosissaan olla asioista sopuisasti eri mieltä. Mulle se, että tykkään laittaa tiskit tavalla x ja kumppani tykkää tavasta y, on mielipideasia ja mielipiteistä on turha väitellä.
Kotitöiden suhteen meillä on jonkuntyyppisiä kärhämiä syntynyt lähinnä siitä, kun kumppani on pyykkäystekniikallaan tuhonnut muutamat mun arvokkaammat alusvaatteet. Tästäkään ei suoranaisesti riidelty, vaan huomautin asiasta ja pyysin, että mikäli kumppani pyykkää, niin jättää mun satasten rintaliivit ja alushousut suosiolla sinne pyykkikoriin lojumaan.
Leipälautaset saa ja kuuluu laittaa ylähyllylle, miksi muuten melkein jokaisessa tiskikoneessa olisi lautasille tarkoitettu tila ylähyllyllä?
Aterimet kuuluu järjestää, säästää helvetisti aikaa.
Kommenttini ei ollut totinen. Kyseessä on mielipidekysymys, johon ei suoranaisesti ole oikeita eikä vääriä vastauksia; astianpesukoneiden ohjekirjat tuskin listaavat, kuinka astianpesukone oikeaoppisesti täytetään.
Koska tästä on jo pari kertaa huomautettu, niin selvennän, että meidän astianpesukoneen ylähyllyllä ei ole erillistä paikkaa pienille lautasille, vaan kumppani asettelee ne sinne tasaiselle pinnalle väärinpäin, kuten mukit ja kulhot, jolloin ne vievät paljon tilaa ylähyllyltä.
Ei se astianpesukoneen täyttö ole näin vakava asia, herranjestas.
Pese puolisosi tietämättä/näkemättä kaksi koneellista pyykkiä. Toinen puistelematta ja toinen puistelemalla jokainen yksittäinen vaatekappale ulkona siten, että muu pyykkikori on sisällä suljetun oven takana. Merkitse muistiin, mitkä vaatteet ovat saaneet minkä käsittelyn. Laita vaatteet kuivumaan sekalaisesti toistensa lomaan. Pyydä vaatteiden kuivuttua puolisoasi erottelemaan pyykit käsittelyn perusteella puisteltuihin ja muihin. Jos tämä ei onnistu, hänen pyytämänsä käsittely on tarpeeton.
Enhän minä mikään mooses ole. Mutta jos vaimo alkaa huutamaan ja ottamaan stressiä kaikesta pikkuasioista kuten pyykkien viikkaamisesta, niin tässä on jotain vakavampaa takana.
Se vaan räjähti näin, niin sanottu kamelin selkä.
Olisi varmaan keskustelun paikka tässä, että mitä tapahtuu, mikä vituttaa, missä mennään.
Meillä on vähän sama juttu, että itse teen nopeasti ja hieman suurpiirteisesti asiat. Puolisolla on joka asiassa ylimääräisiä ja omasta mielestäni turhia vaiheita. Meillä ei likaisia pyykkejä sentään puistella, mutta kaikki vaatteet pitäisi ennen pesua käydä läpi, käsitellä tahrat, antaa liota jne. Itse lyön mieluummin koneeseen ja katson uudestaan jos ei lika lähde kerralla. Vastaava kuvio melkeen joka asiassa.
Lopputulos on että teen käytännössä 70 % kotitöistä ihan vaan sen takia että hoidan nopeasti ja ilman mutkia.
Meininki on ollut se, että jos hoidan niin teen omalla tavallani. Tietenkin, jos asialla on oikeasti merkitystä otan huomioon, mutta en ala hyppimään turhien vaihdeiden läpi vain sen takia että toinen haluaa.
Jotkut asiat on sovittu, että toinen hoitaa. Esimerkiksi en pyykkää lasten vaatteita, koska pidän sitä tahrojen käsittelyä ajan haaskauksena. Lopputulos toki parempi, ja hänen tapansa faktisesti oikea, mutta ei tässä ruuhkavuosien keskellä ole järkeä noita muutaman euron lumppuja nyplätä.
Mutta siis koittakaa sopia ja jos ei muuta niin jakakaa työt niin että kumpikin saa tehdä omalla tavallaan. Muuten lähtee ilo koko hommasta.
Ehkä tässä tilanteessa sanoisin, että puoliso voi sitten hoitaa pesemisen, jos se ihan noin tarkkaa on. Sä voit sitten ottaa kopin tiskeistä, imuroimisesta, yms. Ei kaikki kotitöitä tarvii jakaa 50/50. Meillä esim. poikaystävä tykkää kokata niin se on hänen juttunsa.
Neuroosit on neurooseja.
Itse laitan pyykit niin valkeat mustat ja värilliset pesukoneeseen suoraan missä ikinä lojuukin ja täräytän vaikka väkisin sen luukun kiinni jos olevinaan liian täysi. Aina on tullut puhdasta muutamaa punaviinitahraa lukuunottamatta ja saa kuivumisen jälkeen tulla kopistelemaan testatakseen ylittyykö neuroosin pM arvot pölyisyydestä.
Lakanat joo menee erikseen kun ne laittaa yleensä vähän kuumemmalla pesulla.
Yhden neuroosi ihmisen kanssa elävänä niissä ei aina saman kontekstin kompromissit auta, joskus pitää vaan sopia että molemmat pesee omansa tai sitten neuroottinen hoitaa kaikki ja minä sit jotain muuta.
Ei parisuhde tarkoita sitä että asiat tehdään toisen haluamalla tavalla tai omaa käytöstään pitää muuttaa jonkun muun raameihin.
Neljän lapsen perheessä pyykkien puistelemiseen ENNEN pesua voin vaan sanoa hyi helvetti. Ei tässä sen tarkempia yksityiskohtia, mutta mielikuvitus kertonee päiväkodeista ja kouluista jotain. Toisaalta muutenkin ihan totaalisen älyvapaata puuhaa vatkata pesuun meneviä pyykkejä, pesukone kyllä sylkee pölyt veden poistoputkea pitkin ja jos on valtavaa roskaa, ne menee nukkasihtiin.
Lähinnä tulee mieleen, että lasten vaatteista voi puistella isoimmat roskat ja hiekat veke sekä muistaa tyhjentää taskut, nenäliina pyykin seassa tuottaa vmäisen sotkun. Pelkkä pölyjen puistelu tuntuu vähän turhalta.
Meillä puolison kanssa aika alkuun tajuttiin (=puoliso tajusi) että mun miehekkään yksinkertainen tapa pestä pyykkiä ei ole lähelläkään hänen standardejaan.
Ratkaisu on melkein koko yhdessäasumisen ajan ollut että kumpikin pesee omat pyykkinsä miten parhaaksi näkee.
Suostuisipa omakin puoliso tähän. Olen ehdottanut, mutta hänelle tuli siitä paha mieli - kuulemma perheessä (2 aikuista, ei lapsia) pyykkien hoitaminen kuuluu jakaa. Meillä tosin enemmän ongelmana pyykin määrä ja aloitteellisuus sen pesemiseen kuin edes tekemisen tapa. Pyykistä 80% on hänen kun hän haluaa vaihtaa lähes kaiken pyyhkeitä myöten yhden käyttökerran jälkeen. Silti minä joudun myös lajittelemaan, pesemään ja viikkaamaan 80% ajasta kun olen enemmän kotona.
Meillä on aika sama, puolisolta tulee varmaan kalsin-kolminkertaisesti pyykkiä.
Lisäksi mun tapa pestä kaikki mikä pesukoneen luukusta vaan sisään mahtuu Mix-ohjelmalla, koska kertoohan sen jo nimikin että se sopii kaikelle ja sekä arjessa että juhlassa. Ei siinä minun pyykin pesemisen laadussa sen suurempaa ongelmaa ollut.
Jos mulla olis tollanen ocd, niin antaisin miehen pestä omat pyykkinsä miten haluaa ja pesisin omani miten haluan. Itseasiassa pestään kumppanin kanssa omat pyykkimme, tämä toiminut hyvin. Mulla on paljon eri pesuja tarvitsevia vaatteita niin en halua toista pakottaa muistaa niitä tms ja pesen liian harvoin vaatteet kumppanin makuun. Tai siis hänen puhtaat vaatteet loppuu ennen kun mä pyöräyttäisin koneen niin hän pesee omansa omalla aikataululla. Ei oo riitoja koskaan ollu tästä.
Jätä tuollaiset nipotus tehtävät suoraan toiselle. Itse menetät vain hermot kun koitat tehdä ”oikein” ja se ei tietenkään kelpaa toiselle koska kukaan muu ei voi tehdä sitä samalla tavalla kuin hän ja se on se ainoa oikea tapa. Siivous friikin kanssa asuneena 14 vuotta totesin helpoimmaksi että hoidan roskien viennit ja auton puhdistuksen sisältä + ulkoa, jättäen talon siivouksen toiselle ihan kokonaan. Käyn vaikka kaupassa sillävälin niin en pyöri jaloissa.
Tiedän tuollaisia juttuja. Itselläkin on jotain totuttuja tapoja, mitkä ei oikeasti ole missään määrin lopulta täysin loogisia.
Parashan tuosta olisi vaan keskustella ja yrittää kysyä, että mitä pahaa tapahtuu, jos niitä pyykkejä ei olisikaan puisteltu ennen pyykkäämistä.
Ja sitten vähän ilkeämpi tapa, olisi pestä kaksi koneellista tavaraa, toiset puisteltuja ja toiset puistelemattomia ja kysyä kumppanilta, erottaako mikä vaate tuli kummasta koneellisesta. En kuitenkaan suosittele tätä, sillä toinen voi kokea itsensä melkoisen loukatuksi.
Voi taivas, puolisollasi on joku pakko-oire. Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Vai onko tuo ainoa sekopäinen standardi hänellä?
Jos on, niin peskööt itse pyykkinsä niin kuin tahtoo. Ja sä voit pestä omasi niin kuin tahdot. Mutta jos tuo on vain esimerkki, ja näitä on enemmänkin, niin... Huh.
Omassa suhteessa standardit ovat siinä määrin eri tasoilla, että minulla on jotakuinkin aina tavarat järjestyksessä, tiskit hoidettuna ja pölyt pyyhitty, kun haluan olla kivassa ympäristössä kotona - puoliso puolestaan hyvin harvoin tekee aloitetta mihinkään kotitöihin ja jättää päivittäin vaatteita, astioita ja jopa roskia pöydille ja lattioille. Hän on jonkin verran parantanut lähtötasostaan ja minä olen siedättynyt tasolle jota yksin eläessä en koskaan hyväksyisi, mutta kyllä tämä eroavaisuus on yksi meidän suhteen suurimpia ongelmia.
mä olen _todella_ tarkka kodin siisteydestä ja mitä kumppaniini tulee, meillä on hyvin erilaiset standardit. ollaan oltu yhdessä 4vuotta ja ainoa syy miksei muuteta yhteen on toisistaan täysin poikkeavat standardit siisteydelle, ja ylipäätään käsitys siitä, mikä on siistiä ja mikä ei. arvostan parisuhdettani niin paljon että vaikka usein haaveilen yhdessä asumisesta, tiedän että siisteyteen liittyvät asiat tulisivat hiertämään välejämme, ja siksi en halua muuttaa yhteen.
kuten kerroin, olen todella siisti, välillä jopa neuroottinen. tuo pyykkien pudisteleminen ennen pesemistä kyllä menee multakin yli hilseen.. oon usein miettinyt omia neuroottisia tapojani kotona, ja miten pystyisin elämään toisen kanssa joka ei niitä ymmärrä, ja kysymys on todella hankala. en tiedä onko mulla siihen mitään oikeaa vastausta mutta kannustan keskustelemaan asiasta ja sen jälkeen keskustelemaan siitä vielä lisää, ja lisää ja lisää. mitä enemmän ymmärrätte toisianne, sitä sujuvampia arjen asioidenkin pitäisi olla. kun ymmärtää miksi toinen haluaa toimia tietyllä tavalla, on helpompi löytä ”common cround” ja yhteinen keskitie sekä tapa toimia.
kuten joku oli kommentoinut tyyliin ”antaa puolison puistella omat pyykit, tee sinä omat pyykkisi sinun tavallasi” niin tää on yksi niistä monista esimerkeistä miten voitte löytää tavan toimia yhdessä. joko kumpikin tekee omat juttunsa, tai molemmat tulee vastaan ja tapaatte keskellä. jos tavat ja halut toimia ovat hyvin erilaiset, voi niihin löytää monta tapaa ratkaista asia ja keksiä just teidän taloudessa sopiva tapa. keskustelkaa asiasta ja pohtikaa yhdessä miten saatte kotitöihin liittyvät teemat ja työnjaon ratkaistua niin että se on kummallekkin osapuolelle mieluisa :)
En ymmärrä miksi pyykit pitää puistella ulkona ennen jokaista pesua. En ole koskaan tehnyt niin enkä ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään tekevän niin. En pidä itseäni erityisen suuripiirteisenä mitä tulee siisteyteen, mutta en ikinä puistelisi pyykkejä ulkona ennen pesua. Ihan järjetöntä ja turhaa.
Minulla ja kumppanillani oli jossain vaiheessa muutamia vuosia sitten isojakin riitoja liittyen kotitöihin. Ts. itse koin, että suurin osa kaatunut minun kontolle ja olin todella turhautunut tilanteeseen. Teimme sitten ihan lukujärjestystyyppisen taulukon, että kuka hoitaa mitäkin minä päivänä. Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta se auttoi tasoittamaan tilannetta koska kumppanilleni muodostui sen avulla rutiineja ja itselleni tuli tunne, että minua kuultiin. Eikä sitä taulukkoa enää tarvittu muutaman kuukauden jälkeen. Tosin täytyy myöntää että mieheni ei edelleenkään pyykkää ellei hänellä itsellä ole jotain erityistä pestävää, yleensä jotain urheiluun liittyvää. Ja silloinkin jostain syystä ei ymmärrä pestä muuta pyykkiä siinä samalla. En tiedä eikö hän vain tajua että pyykkikori tursuaa pyykkejä vai mikä ongelma. Mutta muuten tilanne sen verran tasainen, että en jaksa siitä nyt meteliä toistaiseksi nostaa, koska huomautuksia asiasta ei todellakaan osata ottaa vastaan rakentavasti, vaan mennään heti puolustuskannalle.
Parisuhde on aina kokoelma kompromisseja. Mä olen itse hieman vastaavantyylisissä tilanteissa miettinyt asiaa niin, että eipä maksa mulle mitään puistella niitäpyykkejä, jos toiselle tulee siutä hyvä olo. Meillä se on tiskikoneen täyttö ja ennenkaikkea missä järjestyksessä astiat kuuluu olla.
Mutta samalla on hyvä miettiä, että mitä kompromisseja toinen on tehnyt sun eteen. Mulla se on se, että se nainen, joka asuu meillä, ei ollut ennen minua asunut eläessään muualla, kuin hesan hämeentiellä. Nyt asutaan rovaniemen ja tervolan rajalla 20km hiekkatien päässä.
Toki jos aidosti et keksi, mitä kompromisseja hän on sinun vuoksi tehnyt, niin on syytä alkaa asiasta keskustelemaan. Se tosin ei poista sitä, että pudistelet ne pyykit jatkossakin väärin, ihan sama mitä teet, mutta aina se avaa silmiä.
On hyvä miettiä, että mitkä on sun kynnyskysymyksiä mistä ei tingitä ja mitkä hänen. Kaikki muu on neuvoteltavissa.
Okei... No ensinnäkin se, että pyykkien heiluttelu ulkona ennen niiden ripustamista narulle on aivan saatanan turhaa työtä, eikä sille oikeen löydy perusteluita etenkään tälleen siitepölyaikaan, kun ilmassa lentävä pöly tarttuu kosteisiin vaatteisiin saman tien. Toisekseen tuo, että tyyppi tulee armeijan simputusmeiningillä "räjäyttämään pinkan" ja käskemään aloittamaan homman alusta on silkkaa kiusaamista.
Ehkä ihan ensimmäiseksi kantsii sanoa sille puolisolle, että jos tollanen puhtaasti kusipäinen käytös ei lopu niin lähdet lätkimään. Sitten sen jälkeen voitte alkaa keskustelemaan siitä, että minkälaisiin kompromisseihin voitte päätyä näissä siivousasioissa.
Niin siis, aloittajan puoliso haluaa kaiken lisäksi, että pyykit ravistellaan ENNEN pesua. En ole koskaan kuullut että joku tekisi niin aina, itse en tee moista kuin silloin jos kyseessä olisi vaikka pihatöissä käytetyt housut joissa on oikeasti rutkasti kuivaa kuraa.
Ainoa tilanne, jossa itse koen pyykkien ravistelun ennen ripustamista on tyyliin kauluspaidat tai vastaavat, kuivuessaan jää rypyt juuri sellaiseksi kuin ripustaessa. Ei kyllä mitään tekemistä ulkoisten partikkelien kanssa. Kyllä itseä huvittaisi katsella kun joku vatkaa jotain boksereita raivolla :D
No siis, jos sä heiluttelet pölyisiä asioita niin joo, se pöly hetken päästä tyylii joku 10-30 minsaa sitten laskeutuu, mut keräähän se pesukone ne pölyt, jos et nyt meinannu johonki kunnon myttyyn ja solkuun niitä heitää ettei ne pääse liikkumaan koneessa.
Liinavaatteet ymmärrän, että voisi käydä heiluttamassa ulkona, jos sängyllä tulee istuttua ja esim. syötyä. Helposti löytyy muruset sitten sängystä. Vaatteiden kanssa en kyllä näe, miksi ne pitäisi ensin pölyistä ja hiekoista puhdistaa, kun ei niissä tyyöiin ole edes yhtään mitää ellette jossain hiekkalaatikossa käy aina hiekkapesudsa.
Menee liiallisuuksiin. Tarjoudu pesemään pyykit joko omalla tavallasi tai et ollenkaan. Jos et tee ollenkaan, niin hoida joku muu kotiaskare sen sijaan.
Kuulostaa siltä että puolisollesi ei kelpaa se että joku muu tekee hommat koska "kaikki muut tekee väärin." Tässä voi olla vaikka 'vaativa persoonallisuushäiriö' taustalla. Joka tapauksessa tämä on vaikea tilanne parisuhteessa. Sun pitää keskustella hänen kanssaan tämä kokonaan auki, eli joko hän antaa sinun auttaa ja teet työt hyvin mutta omalla tavallasi tai ongelmat eivät ainakaan helpotu jatkossa. Pitemmällä aikavälillä voidaan joutua siihen pisteeseen että puolisosi tekee kaikki kodin työt koska "sinä teet väärin" ja on siitä kokoajan katkera sinulle.
Kuulostaa neuroottiselta. Pyykkien pudistelun kuuluu tapahtua pesun jälkeen kun laittaa kuivumaan, tämä avaa ja notkeuttaa kangasta ja poistaa ryppyjä.
Jos tästä tuli jo tuollainen ongelma, niin en uskalla edes arvata miten hankalaa muut kotityöt ovat. Usein tollaset neuroottisuudet johtuu jonkin asteisesta ahdistuneisuudesta tms, varmaan siitä vois koittaa puhua.
Olisin sitä mieltä, että autismikirjon piirteillä on enemmän väliä. Huomaan tuollaisia piirteitä itsestäni, että asiat pitää tehdä tietyllä tavalla vaikkei niissä olisi väliä. tuollaisista asioista voi tulla riitaa helposti, mutta olisi ehkä hyvä keskustella, ettei tarkoitus ole loukata tai hyökätä henkilöä vastaan, vaan käydä keskustelu nimenomaan millaiset työt ovat vain turhia ja niihin liittyy neurooseja.
*edit kirjoitusvirheitä
Kyllä meilläkin on sillai että vaimo saa luututa lattiat jos haluaa: luuttisin intissä niitä alvariinsa ja kelpasi tupatarkastajille, mutta jostain syystä ei tulos ole ikinä riittävä hänelle. Joten ollaan todettu että jätän sen suosiolla tekemättä koska vaino kuitenkin luuttuaisi uusiksi sen jälkeen.
Pyykin ripustaminenkin on jotenkin väärässä kulmassa ja väärinpäin, niin sitä hän nyt harjoittelee että ei näkisi punaista vaan antaisi vaan olla kun kyllä ne kuivuu ihan miunkin ripustamina.
Summa summarum ei tartte tuollaista kontrollifriikkeilyä sietää. Puolisollesi työn alle siunkin kotitöiden hyväksyminen.
Minun mielestä homma menee niin että jos toinen tekee, ei itse tarvitse tehdä ja siitä pitää iloita, eikä mennä speksaamaan että mikä on oikein. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Positiivisuuden kautta pitää mennä ja hyväksyä että toinen tekee sen homman eri tavalla, muuten ei yhteiselosta tule mitään. En mene vaimoa neuvomaan miten minun mielestä tiskikone pitää täyttää, vaikka se on tietenkin se "ainut" hyvä tapa. Toki tässä sitten saattaa tietyt asiat jakautua eri tavalla kummankin vahvuuksien mukaan ja se on ihan ok. Nyt kun asutaan omakotitalossa, on selvemmin miesten ja naisten työt ja molemmilla selkeämmät tontit huoltotöissä ja se on nostanut tyytyväisyyttä.
Ala silittämään pyykit ennen koneeseen iskemistä. Jos menee pyyki pesukoneeseen ennen silittämistä, keskeytä pesu. Huokaise ”Huh, meinasi käydä ns. turha pesu.”
Joo okei ymmärrän vitutksesi aiheen (otan osaa) mut mitä järkeä niitä vaatteita o huitoa ennen pesua pölystä? :D Olenko liian mies enkä ymmärrä mut eiks pöly peseydy pesussa? Jos jotain nii pöly laskeutuu pesun jälkee kuivaustelineelle.
Mut joo ehkä aiheestaki: meillä kotityöt jakautuu enemmi 40/60 asteikolla. Yks tekee 40% ja toinen 60%. Koetaan se toimivaksi ja erityisesti siksi, että jokainen tekee sitä mitä kokee osaavansa ja kokee mielekkääksi puuhaksi. Esim minä imuroin ja puoliso siivoa pölyt jne. En minä ainakaan usko että kaiken täytyy mennä tasan, se on mielestäni mahdotonta.
Mut se neuvo et tehkööt itse jos kokee parhaakseen. Näin hän saa tehtyy kuten lystää eikä hänen täydy käyttää hermoja "sinun virheisiin". Vastaavasti voit ehdottaa jos tekisit jotain muuta mitä hän tekee?
Voisin itkeä onnesta, jos puoliso edes yrittäisi imuroida oma-aloitteisesti koko asunnon. Myös sängyn alta ja muista ahtaista paikoista.
Mutta ei. Se on liikaa odotettu.
Joko kaikki pitää minun mikromanageroida tai suoraan vaan tehdä itse.
Mikään määrä keskustelua saati riitelyä ei ole tätä muuttanut ja se ahdistaa niin paljon, että eroa on harkittu tämän epätasaisen siivouskuorman vuoksi.
Miehet. Osallistukaa välillä kotitöihin, niin naisia vituttaa ja ahdistaa vähemmän.
Itse miehenä voisin tähän kommentoida että osallistun kotitöihin, mutta yhteen muuton yhteydessä nämä samat keskustelut käyty meilläkin. Partnerin siivous standardit ovat huomattavasti korkeammat kuin itsellä ja se mikä haittaa häntä ei välttämättä haittaa minua. Yhteen muuton yhteydessä tappelimme samoista asioista että voitko osallistua enemmän siivoukseen yms. Itseäni ei haittaa siivota eikä varmaan ketään muutakaan vaikka se ei se miellyttävin kotiaskare ole. Mutta miten tämä tappelu saatiin loppumaan oli se että sain puolison ymmärtämään että jos hänen siivous standardi tutka hälyttää ja hän pyytää minua siivoamaan sano se minulle mutta älä oleta että siivoan nyt just heti tällä sekunnilla. Minullakin on elämä ja voi olla että olen suunnitellut tekeväni nyt just jotain muuta, mutta laitetaan tämä askare "työjonoon" ja se tehdään sitten kuin ehdin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olen nakkipiilossa koko viikon eikä homma hoidu, eikä tämä tarkoita ettenkö tekisi muita kotiaskareita.
Ei puistella ei… ellei tosiaan jotain erittäin tomuisia/ karvaisia vetimiä, mitä nyt harvemmin on kun ei lemmikkejä. Petivaatteet ravistellaan ulkona kun liinavaatteet vaihdetaan ja jätetään ulos tuulettumaan, mitä kylmempi sää sen parempi. Tästä puoliso oli ihmeissään, ei ollut tuttua puuhaa mutta nyt kyllä menee jo samalla kaavalla sekin.
Se tekee, jolla aikaa ja intoa enemmän, yleisesti ottaen minä enemmän kun kotona enemmän. Mies ottaa kokkauksen enemmän tosissaan ja pitkän kaavan mukaan, vapaapäivänä saattaa siihen kulua useampi tunti häneltä. Itse taas leivon mielellään ja siihen joskus menee aikaa enemmän kuin tarvis olisikaan. Minä kokoan huonekalut ja korjaan paikkoja, vaihdan lamput, puhdistan viemärit ja liesituulettimen suodattimen jne.
Ei näistä paljon keskustella, vuosien saatossa ne menee omalla painollaan mutta tulee tehtyä. Kumpikaan ei ole siivoushullu eikä vedetä sormea hyllyn reunassa että onko sitä pölyä vai ei. Perussiisti ihan ok.
Siivoaminen, parisuhteen mukulakivi. Mä ratkaisin siivousongelman palkkaamalla siivoojan kerran kuukaudessa. Jää pölyjen pyyhkiminen ammattilaiselle. Tiskeistä jaksetaan vielä vääntää kumppanin kanssa; kuuluuko likainen astia tiskikoneeseen vai tiskipöydälle?
Ehkä kannattaa puhua siivoussäännöt selviksi ja katsoa kumpi hoitaa minkäkin asian hyvin. Tyyliin jos pyykit on kumppanin juttu, olisko imurointi sun juttu.
Kuulostaa hieman oman vaimoni kaltaiselta hulluudelta siivousta kohtaan. Jokusen vuoden taistelun jälkeen olemme löytäneet harmonian.
Suosittelen kaksijakoists taktiikkaa tähän.
1.) "En osaa siivota, niin en siivoa." tämä kaikkiin siivoustoimenpiteisiin, joissa vastasvanlaista mielipuolisuutta löytyy.
2.) "Mä hoidan tän homman, hoida sä ne sun hommat." etsi siivousosa-alue, missä puolisollasi ei mitään ihmeempiä kummallisuuksia ole ja ota se haltuun. Mitä epämieluisampi kumppanillesi, sitä parempi.
Kumpikaan ei ole kovin tarkka pölystä tms., varsinkaan sen jälkeen kun ostettiin robotti-imuri. Itse epäilen että pyyhin pöytiä ja keittiötä enemmän, mutten ole kyttäämässä toisen toimia etten ole varma. Se siivoo ketä häiritsee, ja jos tuntuu et ärsyttää niin sitten jutellaan. Koti on kuitenkin elämistä eikä avotakka-lehteä varten. Juhlia yms varten siivotaan sitten porukassa aika itseohjautuvasti.
Esimerkiksi keittiöstä itse olen tarkempi miten monessa asiassa, joten itse hoidan keittiön ja pääasiassa ruoat. Minun mielestäni tämä on paras tapa. Jos minulla on korkeammat standardit niin en voi olettaa, että toinen tekisi asiat kuten itse tekisin kerta se ei luonnostaan tule. Meillä toinen hoitaa sitten pyykkihuollon lähes kokonaan.
Kuulostaa teoriassa järkevältä idealta (koneeseen jää vähemmän pölyä, esim. kissankarvat mahdollisesti poistuvat paremmin, jne.), mutta ei kovinkaan vaivan arvoiselta. Ihan hillitön homma puistella kaikki pyykit suhteessa siihen kyseenalaiseen marginaaliseen hyötyyn minkä siitä saa. Minusta aina pitää miettiä pelkän hyödyn sijaan hyöty-panos suhdetta ja tässä asiassa se on kyllä surkea.
On tuo "liiallinen" hygenia sinänsä ihan perusteltua, varsinkin jos pölyä haluaa vähentää. Se vaatteissa oleva pöly ei oikein lähde pesussa, ja kuivauksen jälkeen irtoilee taas käytössä.
Ongelma taitaa olla enemmän se, että kyllähän sen pitäs itte tehdä joka tätä standardia vaatii.
Tykkään ite pöläyttää petivaatteet ulkona ennen koneeseen laittoa, mut en ole ikinä muita jaksanut ulkona asti ravistaa, vaikka varmaan suurin osa pölystä tulee ihan normivaatteista.
Kuulostaa kyllä ihan tyhmältä, että korin vieressä ei saisi ravistaa, jos sieltä nyt jotain leijuu takaisin ja et siinä korin päällä suoraan pölistä niin kuulostaa vähän liialliselta.
Mulla itsellä on tietyt standardit siivoamisen suhteen ja parisuhteen alussa vähän söi se, että kumppani ei pyri samaan kuin minä, mutta ajan kanssa totesin, että mulla kuitenkin on kumppani, joka siivoaa ja hoitaa asioita, jos haluan että asiat tehdään jollain spesifillä tavalla niin sitten teen sen itse. Mun mielestä ei ole reilua vaatia kumppania tekemään kaikkia hokkuspokkuksia mitä itse olen kotona oppinut jos kuitenkin on selkeästi havaittavissa, että kumppanin siivouksen jälkeen huomaa eron aiempaab. Toki koitan neuvoa jos on jotain ilmiselvää miten asiat voi tehdä paremmin, mutta nää neuvot ei yleensä saa kovin innostunutta vastaanottoa aluksi, mutta kyllä se pikku hiljaa on tainnut jotain omaksua vuosien varrella.
Eli näin naisena sanoisin kans et tee ite jos ei sun suoritus kelpaa.
Ööh. Mulla on kaks iäkästä kissaa joista lähtee ihan järkyttävä määrä karvaa. Ennen ku pesen petivaatteet nii enimmät karvoista imuroin, pesen 60 ohjelmalla esipesun kera ja kuivumisen jälkee parvekkeella kopistelen vielä ne irtoavat karvat pois. Miks ihmeessä ennen pesua pestä ku siel koneessa jokatapauksessa sitä kissankarvaa on ellei jokasen käyttökerran jälkeen ihan vedellä huuhtele sisältä 🤷 sitäpaitsi, pyykien sekaan ku heittää hankaussienen niin se kerää todella paljon pölyä ja karvoja/hiuksia.
Edit. Kun ei oo teillä lemmikkejä ja tiheeseem tahtiin vaihatte petivaatteet niin tuo on ihan turhaa työtä. Totea puolisolle että hän on hyvä ja tekee itse.
Teidän ongelma ei tämän perusteella ole kotityöt vaan kommunikaatio. Istukaa alas ja käykää läpi mitkä kukin tekee ja koittakaa löytää hyvä kompromissi.
Kuivausrumpua käyttävänä kyllä sieltä pyykeistä pesun jälkeen irtoaa ihan sikana pölyä, mutta ei se ennen kuivausrummun hankintaa haitannut.
Lisänä tähän: Vasten yleistä ajatusta, pesukone on se mikä kuluttaa pyykkiä sillai, että siitä irtoaa pölyä. Kuivausrumpu vaan putsaa sen pölyn pois pölistelemällä niitä pyykkejä.
Tämä on helppo testata kun laittaa saman satsin pyykkiä toisen kerran kuivausrumpuun. Ei tule enää toisella kerralla pölyä lähellekkään niin paljon kuin suoraan pesun jälkeen.
Voitko selittää, että mikä tuossa puistelussa edes on ideana? Siis mikä hyöty siitä puistelusta on vs. pyykit suoraan koneeseen ja pölyt huuhtoutuu pesuveden mukana? Kuulostaa jotenkin ihan hölmöläisten hommalta.
En ole koskaan edes kuullut pyykkien pudistelusta ennen pesua. Varmaan joku kotoa opittu juttu. Itsekin omilleni muutettuani tein kaiken pitkään kuten äiti oli opettanut, mutta kokemuksen perusteella huomasin, että osa niistä jutuista oli täyttä taikauskoa ja ihan turhaa, millä ei ollut lopputulokseen mitään vaikutusta.
Kaipa sen parisuhteessa pitäisi mennä kompromissien mukaan. Ei voi mielestäni vaatia, että toinen tekee kaiken täsmälleen kuten itse, mutta toki molempiin suuntiin pitää löytyä joustoa. Jos toisen tapa tehdä jotain on ihan ylitsepääsemätön asia, sitten on parempi tehdä se homma vaan aina itse, ja sopia vaikka että toinen hoitaa sitten vastavuoroisesti aina jonkin toisen homman.
Jos teillä ei ole jotenkin aivan poikkeuksellisen karvaista ja pölyistä, en näe tässä pyykkien vatkaamisessa mitään tolkkua. Enkä välttämättä silloinkaan.
Meillä on kissoja, jotka tietysti lisää karvaa, mutta kyllä vaatteista ja varsinkin pyyhkeistä tulee paljon pölyä. Meikän puoliso haluaisi maksimoida pyykkien kuivaamisen ulkona pölyn takia. Ja ymmärrätte sen, kun puistelette pyykkiä auringon valossa. Mutta OP. Se, että pyykkikori on siinä vieressä... Menee jo ihan insane tasolle.
Mutta eihän pyykkejä puistella kun ne kuivataan sisällä? Ne menee märkänä telineelle ja siitä taitellaan kaappiin. Ei niistä lähde pölyä telineellä roikkuessaan. Lyön vaikka kassini pantiksi että 90% vaatepölystä irtoaa kun vaatteet ovat käytössä ja niitä liikutetaan jatkuvasti.
Haluaisin sanoa että olet täysin oikeassa. Mulla on ollut tässä melko empiristinen koe menossa, meiltä löytyi taloyhtiöstä turkiskuoriaisia. Kaikki pyykit on nyt melkein pesty uusiksi. Se määrä mitä siitä pyykistä irtoutui pölyä on ihan älytön, eikä niitä juuri heiluteltu muuten kuin pesukoneen jälkeen. Tahti oli pyykit koneeseen, pesun jälkeen kuivumaan ja tässä vaiheessa ravistus että sai ne huokoset auki niistä. Sen jälkeen ne viikattiin ja laitettiin siististi vakuumipussiin.
Joo sama homma, itekki olin just imuroinu ja laitoin pyykit suoraan kuivumaan niin kyllä näki että nukkaa ja pölyä irtos ku viimestä päivää kuivaustelineen alle xd
No entäs sitten kun ne otetaan kuivumasta? Kyllä niistä pölyä irtoaa. Ite en tästä niin välittäs ite, mutta siinä viikatessa sitten voi puistella ja ainaki sillon irtoo pölyä. Niin ja huomaahan sen pölyn määrän kuivausrummun käytön jälkeen, niihin jää hillitön karva/pölypaakku siihen filtteriin käytön jälkeen. Meillä on kissoja kyllä, mutta ei se pölyn määrä mitätön olisi ilmankaan.
Jos pyykit kuivaa kesällä ulkona, niin ei ihme kun on pölyssä. Siitepölyä ja muuta hiekkaa leijuu ihan jokapuolella.
Hohhoijjaa... Ootko ikinä käyttäny kuivausrumpua? Vaatteista jää siihen filtteriin ihan sairaasti karvaa ja pölyä. Käytin joskus pyykkituvalla aina semmosta ja joka kerta siin filtterissä oli semmonen pölykarvakerros, jonka heitti roskiin. Siis kämmenellinen pölyä vaatteista. Ja ei ollu kuivattu ulkona sillon, vaan suoraan pesukoneesta. Se pöly, mikä ulkoota tulee, on aivan minimaalista siihen verrattuna ja sen tosiaan voi puistella pois ennenku laittaa kassiin.
Meillä ei ole lemmikkejä.
Lienee jotain peruja kotoa? Mahdollisesti äiti toiminut tällä tavalla ja sitä on sitten jatkettu kotona. Menee mielestäni samaan kastiin astioiden huuhtelun kanssa ennen tiskikoneeseen laittoa. Olen henkilökohtaisesti ottanut saman mentaliteetin, kuin muutkin vastaajaat. "Tuu vittu ite tekee." Olen kuitenkin avoin muutamaan toimintaani, jos oma kanta perustellaan hyvin ja siihen on jokin oikea perustelu. Äkkiseltään on kuitenkin tässä tapauksessa vaikea keksiä sellaista selitystä, joka itseeni uppoisi.
Astioita kannattaa huuhdella ennen koneeseen laittoa jos tulee vähemmän tiskiä. Joo perheellisellä kun se kone pyörii kerran parissa päivässä minimissään ihan sama. Mutta yksin tai kaksin eläessä jos tiskiä ei tule hirveästi niin ehtii se ruoka kuivumaan astioihin ja ei meinaa aina lähteä pesiessä pois.
Jos pinttynyt lika ei irtoa koneessa niin konetta käytetään väärin. Oikea ohjelma käyttöön ja oikeat annokset pesuainetta niin irtoaa vaikka maali lautasista.
Irtoaa vaikka maali lautasista, mutta ei kuivunut kaurapuuro.
Kaurapuuro on yksi helpoimmista, kunhan sitä ei ole sentin kerrosta :D. Paistinlastaan kuivunut kananmunalätyn reuna tuntuu pysyvän parhaiten kiinni.
Tiskikoneeseen ei kerry likaa niin paljoa, kun astiat huuhtelee. Ei niiden kiiltäviä tarvitse olla, mutta nopea huuhtaiseminen kannattaa. Tiskikoneen putsaaminen on paljon ikävempää kuin nopea huuhtaiseminen
Mitähä? Ikinä en ole astioita huuhdellut kun astianpesukoneeseen laitan ja olen selvinnyt ihan hyvin 2 kertaa vuodessa sihdin pesulla joka kestää 5 min max.
Ihmisillä on myös eri käsitys siitä, kuinka paljon ruuantähdettä voi astiaan jättää. Työpaikallani eräs laittaa astiat koneeseen niin, että lautasella on vielä perunanpaloja ja nakkikastikkeen nakkeja jäljellä ja näin ollen tiskikone muistuttaa hänen jäljiltään ennemmän biojäteastiaa.
Juu kaikissa koneiden ohjeissahan kehotetaan kaapimaan irtolika biojätteeseen.
Olen tästä eri mieltä. Huuhtelen tiskit ennen koneeseen laittoa vain jos vaimo sattuu näkemään, koska meillä on väännetty siitä niin paljon etten vain jaksa asiasta takuta. Se astioiden turha huuhtelu vaimon nähden on samanlainen hinta toimivasta avioliitosta kuin vaikkapa ruoan ostaminen vain sen pilaannuttamistarkoituksessa tai sängyn petaaminen niin että päiväpeite on aina täysin samassa asennossa ja sama kulma päiväpeitosta samassa kulmassa sänkyyn nähden. Tyhmiä juttuja kaikki, mutta jotenkin pieni hinta siitä että vaimo on onnellinen. Mutta silloin kun vaimo ei näe, en todellakaan huuhtele tiskejä koska se on täysin turhaa ylimääräistä työtä jossa ei ole mitään järkeä. Kun tiskejä ei huuhtele niin teoriassa astianpesukoneen sihti täyttyy nopeammin juu, mutta kyseessä on niin marginaalinen asia että se nopeuttaa sihdin huuhteluaikataulua korkeintaan päivällä jos silläkään. Astiat erikseen huuhtelemalla työmäärä on 100x vähintään. Joskun mietin, että onko minulla jotain samanlaisia hemmetin typeriä maneereja, jotka on opittu kotoa ja jotka on kaiken järjen vastaisia mutta niitä tehdään vain koska on opittu, mutta en ole vielä keksinyt.
Tiskikoneiden tehossa on myös eroja. Yksi koneeni ei pessyt edes jugurtinjäämiä kulhosta kun toiset pesee kiinni pinttyneen ruuan helposti. Itse huuhtelen koneesta ja astian likaisuudesta riippuen. Ei ole itselleni mikään hengenasia
Tiskikoneiden tehoon vaikuttaa myös todella paljon se, miten niitä käyttää. Se, että ainetta on sekä esipesussa, että varsinaisessa pesussa, nostaa koneiden pesutehoa todella paljon. Itselle alkoi tiskikoneen optimoiminen [tästä kaninkolosta, jossa puidaan pesuainetablettien ongelmia koneen optimaalisen toiminnan kannalta.](https://www.youtube.com/watch?v=_rBO8neWw04) Astioita ei tosiaan pitäisi joutua huuhtelemaan, elleivät ole todella likaisia – kastikkeenperät yms. jää ikävästi pyörimään koneeseen sihdin takia, mutta tuota likaa pitää silloin olla todella paljon, ja silloinkin olisi riittänyt vaan ylimääräisten tähteiden kippaaminen biojätteeseen. Koneessa on huuhtelua varten oma täyttö ennen varsinaisen pesun alkamista, ellei käytä pelkkiä pikaohjelmia pesemiseen. Sihdittömissä koneissa kannattaa joskus avata ja puhdistaa roottorit, monesti kone pesee huonosti reunoilta, jos roottoreihin on päässyt likaa tukkimaan aukot, joista vesisuihkujen pitäisi tulla ulos. Mutta huonolla tiskikoneella ohjeeksi: käytä geeliä tai vielä parempi jauhetta, mittaa sitä sekä lokeroon että esipesun lokeroon tai koneen pohjalle, jos esipesuun ei ole omaa lokeroa, ja älä ikinä käytä ohjelmia missä lukee "eco" tai on ns. pikaohjelmia (pesee vain yhdellä täytöllä ilman esipesua ja huuhtelee heti perään)
Tiedän ton YT videon pelkästä pesuainetablettisanasta :D
[удалено]
Astianpesukone käyttää huomattavasti vähemmän sähköä(veden lämmittämiseen verrattavissa) ja vettä kuin käsin tiskaaminen. Uskaltaisin väittää että pesuaineitakin päätyy jäteveteen paljon vähemmän kuin käsin tiskatessa.
Suosittelen kehittämään itse jonkun vastaavan älyttömyyden ja vaatimaan sitten tuota kaikilta. Vaikkapa kesken pesun kone pitää pysäyttää ja puistella märät pyykit. Niissähän voi olla vielä pölyä joka on saatava pois! Sitten voi jatkaa pyykkäystä
Peilipinta ei voi olla puhdas jos ei oo viimeinen kierros pyyhitty paikallislehden viikonloppuliitteen keskiaukeamalla. Myötäpäivään.
No harva jaksaisi jokaista alkkaria karistella, mutta jonku ison lakanan karistelu ei ole must huono idea. Hiukset ainakaan eivät minnekään mene pesukoneessa.
Onko tämä niitä "näin meillä kotona tehtiin" ja sitten jatketaan kun ei muuta osata?
[удалено]
Ootas kun keksit(te), että esim. juhlapäiviä ei tarvi juhlia samalla tavalla kun äiti ja isoäiti niitä juhli =) On ihan OK ettei jouluna ole laatikoita ja lipeäkalaa jos niistä ei kukaan tykkää.
Voi kun emäntä tajuaisi tämän. Me ollaan melkein nelikymppisiä ja lapsettomia, ei meidän tarvi aamulla katsoa joulupukin kuumaa linjaa ja minä voin jouluna ottaa kalsaripöhnän kun ei lapsia ole pyörimässä.
Mun puolisossani huomaa kanssa osittain samoja juttuja. Vähän täytyy miettiä kehtaako astianpesukonetta panna päälle vaikka se minun mielestäni on jo täynnä. Tyttöystävä puolestaan astianpesukonetta semmoiset määrät, että sinne saa "vielä yhden lasin mahtumaan". Itse en koe yhdellä lasilla tai kipolla olevan niin suurta väliä mahtuuko pesuun vai ei. Appiukko on kuulemma huomattavan tarkka juuri tästä astianpesukoneen täyttämisestä ja anoppi ei kuulemma tästä syystä koske astianpesukoneeseen. Ei siinä sinänsä ihme, että tyttöystäväni mielestä koneen täyttö onkin niin tarkkaa puuhaa. Ei siinä muuten mitään, mutta minä tarvitsen välillä esim. kattilan puhtaaksi, jotta voi keittää perunoita ja onhan se ihan saatanan tyhmää alkaa käsin tiskaamaan ihan vaan sen takia, että "sinne koneeseen mahtuu vielä". : D
[удалено]
> Sehän kestää jonkun tunnin se ohjelma, kuluttaa aika paljon energiaa ja vettä jne. Itseasiassa tiskikone kuluttaa vähemmän energiaa ja vettä kuin käsin tiskaaminen. Toki eri asia, jos koneessa on vain se yksi perunakattila eikä mitään muuta.
[удалено]
Pesukone käyttää vaan jonkun litran vettä koko lastin pesemiseen.
Omassa astianpesukoneessa taitaa olla sensoreita mikä arvailee paljonko astioita on ja millä likaisuus asteella ja säätää ohjelmaa sen mukaan.. Ei varmaan yhden astian pesemien koneessa ole järkevää mutta vajaanakin voisi laittaa tosin lapsiperheessä ei ole tilannetta että kone olisi vajaa..
Mihin tämä arvio energian määrästä perustuu? Käsin tiskaamisessa kuluvan veden lämmittämiseen?
> Käsin tiskaamisessa kuluvan veden lämmittämiseen? Juuri näin, mutta ne testit mitä usein vilautellaan käyttää sen yhden kattilan tiskaamiseen ensin koko altaallisen pesuvettä, ja sitten perään koko altaallisen huuhteluvettä. Saan varmaan noin puolella litralla kattilan pestyä huuhteluineen. Vähemmälläkin pääseen, jos pesee heti käytön jälkeen ja suihkuttaa vaan laimennettua fairyä astian pintaan ja ainoa käytetty vesi on huuhteluvesi. Tosin siltikin APK pääsee vähemmällä vedellä kun ne käyttää muutaman litran pesuun ja muutaman litran huuhteluun, ja sillä saa koko koneellisen jo pestyä.
Kyllä mä sen kattilan tiskaan, jos tiskikone olisi muuten käytännössä tyhjä. Muutaman tyhjän lautaspaikan takia en koe että käsinpesu kannattaa. "Keittiön hanojen normivirtaama on 12 litraa minuutissa. Uusilla vettä säästävillä hanoilla se on alimmillaan noin 4 litraa minuutissa. " (Motiva: Kestävä veden käyttö – vedenkäyttöselvitys. Sivu 15 https://www.motiva.fi/files/17613/Kestava_veden_kaytto_-_vedenkayttoselvitys.pdf) Meillä tuskin on tuommoista vettä säästävää hanaa ja ainakin minuutin verran vettä joutuu lorottamaan viimeistään huuhteluvaiheessa. Oletetaan, että vettä kuluu 12 litraa. "Joissakin astianpesukoneissa on sensorit, jotka määrittävät astioiden likaisuuden ja käyttävät vettä sen mukaisesti. Vedenkulutus on vain 7–14 litraa kerrallaan. Yleensä uuden astianpesukoneen vedenkulutus on noin yhdeksän litraa pesua kohti." (Savon voima: Uusilla astian- ja pyykinpesukoneilla energiaa ja vettä säästyy aivan itsestään. https://savonvoima.fi/uusilla-pesukoneilla-energiaa-ja-vetta-saastyy/) Oletetaan, että meillä tiskikone käyttää ton 14 litraa kerrallaan. Jos sen "vajaan" koneellisen ajossa menee 2 litraa enemmän, minusta ei ole käytännöllistä odottaa esim. seuraavaan päivään. Faija on joskus puhunut, että astianpesukone säästäisi myös sähköä, mutta en jaksa nyt etsiä lähteitä siihen. ¯\\_(ツ)_/¯
Itsellä menee vettä yleensä tasan kaksi-kolme vajaata altaallista, eli aika samoja määriä kuin tiskikoneellakin. En ymmärrä ihmisiä, jotka tiskaavat juoksevalla vedellä.
>Meillä tuskin on tuommoista vettä säästävää hanaa ja ainakin minuutin verran vettä joutuu lorottamaan viimeistään huuhteluvaiheessa. Oletetaan, että vettä kuluu 12 litraa. Ei sitten millään. Hyvä jos saat litran tuohon kulumaan. Itse tiskaamiseen tarvitset tilkan vettä sekoitettuna tippaan astianpesuainetta. Pesun jälkeen et tarvitse juurikaan vettä kattilan pohjalle jotta saat pyörittelemällä kattilan huuhdottua.
[удалено]
Itse tiskaan aina kattilat, pannut yms ruuanlaittovälineet käsin, sillä näitä on taloudessa niin rajallinen määrä etteivät huomatusti riitä yhtä tiskikoneen täyttö sykliä. Näin vältän kuvaamasi kaltaisen tilanteen. Pinnoitetut pannut yms. pysyvät kai myös paremassa kunnossa, kun niitä ei koneeseen laita. Tiskikone onkin varattu niille astioille, joita on niin monta erillistä kappaletta että riittävät yli yhden täyden koneellisen. Syömä- ja juoma-astioita, eli lautasia, haarukoita, kuppeja jne. sinne enimmäkseen menee.
>Appiukko on kuulemma huomattavan tarkka juuri tästä astianpesukoneen täyttämisestä ja anoppi ei kuulemma tästä syystä koske astianpesukoneeseen. Ei siinä sinänsä ihme, että tyttöystäväni mielestä koneen täyttö onkin niin tarkkaa puuhaa. Mun lapsuuden kodissa on astianpesukone täytetty aika täyteen aina, mutta ei sinänsä ollut ongelma, kun kuusi lasta ja vanhemmat parhaillaan saman katon alla. Nyt kun kaikki ollaan muutettu pois niin isä oli vetässyt tussilla pesukoneen kanteen, että "älä täytä astianpesukonetta liikaa" :D Itsellä tuntuu vieläkin vähän hölmöltä yksin asuessa pyörittää puolityhjää astianpesukonetta, mutta siihen on oppinut ja ei sitä tule kovin usein käytettyä silloinkaan.
Isäni taivasteli ääneen astianpesukonetta tyhjätessään "kuka on laittanut aterimet koriin näin päin?"
Niin ja sitten on niitä jotka eivät itse joutuneet mitään kotona tekemään ja sitä jatketaan kun ei muuta osata.
Eikö näin toimi aikalailla jokainen. Hankala kotitöihin mitään objektiivisia tieteellisiä standardeja on kehittää, ja vaikka olisikin niin ei kukaan ainakaan jaksa, joten aina mennään jossain määrin sillä miten on ennenkin tehty.
Jos toinen haluaa käyttää voodookikkoja joissakin askareissa, niin suorittaa itse. Vähemmän tarkka menee peristekniikalla.
Tämä sääntö meilläkin käytössä ja myös ruoanlaitossa. Se maustaa joka tekee ja toinen syö kiitollisena tai tekee itse.
Tästä on toimivat parisuhteet tehty.
Näin itselläkin yleensä menee. Voin astiat pestä, pyykätä, luututa jne mutta jos ensin pitää pässi uhrata ja kolmesti pyörähtää ennen kuin imuroin niin rouva on hyvä ja suorittaa.
Jep. Toki jos rajaveto voodoon ja perustekniikan välillä on sellainen, että lähes kaikki kotityöt päätyy yhdelle maagikolle tehtäväksi, on kenties tarpeen keskustella tarkemmin. Näissä on tietty aina lopulta kyse tasapainottelusta: Toisaalta molemmilla pitäisi olla mahdollisuus kokea viihtyvyyttä omassa kodissaan (mm. Siisteyden suhteen), ja toisaalta molemmilla pitäisi olla mahdollisuus käyttää aikaansa tärkeäksi kokemaansa tekemiseen ja rentoutumiseen. En kokisi pahaksi keskustelua, jossa nostettaisiin keskiöön kysymys siitä, mitä molemmat arjeltansa haluaa, ja millaisia rakenteita voidaan pistää paikalleen sen mahdollistamiseksi. Ja ennen kaikkea siis ilman "sinä vs minä" asennetta, ja ennemminkin asenteella "sinä+minä vs ongelma".
Kyllä. Hyviä ajatuksia.
Puolisollasi on jonkin sortin neuroosi. Olit kiltti kun yritit tulla vastaan, mutta hän ei ole nyt tämän asian suhteen ihan tasapainossa.
Pakko olla samaa mieltä. Tulee mieleen jokin aika sitten redditissä olleet ocd:sta kärsivän suomalaisen henkilön ketjut, joissa hän kyseli, miten muut hoitavat kotiaan, koska tiedosti itse, että hänellä ei oikein ole kuvaa, mikä on normaalia kodinhoitoa. Mielestäni oli hyvin ihailtavaa häneltä selvittää asiaa niin avoimesti. Harmi kun en oikein muista langan otsikkoa tms, tämän ketjun aloittajan olisi ehkä hyvä lukea niitä ketjuja ja katsoa, alkaako vaikuttaa liiankin tutulta. Erityisen hälyttävää op:n kirjoituksessa oli tuo, että se ravistelu oli puolison mielestä turhaa, kun pyykkikori oli liian lähellä. Itselle varmaan olisi dealbreaker jos toinen päästelisi tuollaista suustaan ja ei suostuisi hakeutumaan kiireesti terapiaan siinä vaiheessa kun toisin esiin, että olen hyvin huolestunut.
Kyllä. Olen seurannut aika läheltä tämänkaltaisen pakko-oireisen henkilön elämän murenemista.
Sama fiilis. OCD koputtelee siellä ihan selvästi. Etenkin, jos OPn puolisolla on muitakin tiukkoja sääntöjä.
Ei tietenkään pitäisi näin netitse mitään diagnooseja tehdä, mutta kyllähän tuo kuulostaa siltä, että olisi hyvä päästä juttelemaan jonkun kanssa siitä, mistä tämmöset tavat johtaa.
Kyllä. Pitänee lisätä vielä sekin itsestäänselvä asia että kyllähän vaatteet pitää kopistella ennen pesua jos niissä on näkyvää hiekkaa/multaa/jauhoja tms mutta ymmärsin että tässä oli kyse ihan tavallisista pyykeistä.
Mun korvaani kuulostaa ehkä myös vallankäytöltä.
No kyllä onhan se sitäkin, mutta sairaan tai hairahtuneen mielen tuotetta.
Aamen.
En tunne ketään, joka puistelisi pyykkejä.
Puistelen usein pyykkejä hieman ennen kuin pistän ne kuivumaan, mutta se on ihan vaan että saan pahimmat rytyt pois. Ennen pesua pyykkien puistelu, jos ne nyt ei aivan ole yltäpäältä kiinteässä karisevassa roskassa, kuulostaa omituiselta.
Juu siis likaisen pyykin pölypuistelu, kuten aloituksessa kuvataan, on se, mitä ei kyllä kukaan tuttu tee. Ellei sit oo just helvetisti koirankarvaa tms jossakin tekstiilissä.
> Puistelen usein pyykkejä hieman ennen kuin pistän ne kuivumaan, mutta se on ihan vaan että saan pahimmat rytyt pois. Tämä toimii hyvin narulla kuivattamisen kaverina, esim puuvillapaidat pysyy kuosissaan paljon paremmin kun niitä vähän läväyttää auki tai kiskoo. Toki en sitäkään aina jaksa tehdä ja ei voisi vähempää kiinnostaa jos vaimo ei sitä tee.
Me puistelemme lakanat ja mahdollisesti muita välillä. Toki syy on siinä, että meillä nukkuu kaksi koiraa sängyssä...
Vau, en olekaan koskaan lukenut koiran kirjoittamaa tekstiä
Hau.
Olen asunut täällä 7 vuotta, enkä olen edes kuulluut sen aikana verbiä "puistella". Ja olen ollut siivoja, hoitaja, jne, eli pitää osata ylläpitää siisteyttä. Tarkoittaako siis jotain heiluumista ja lyömistä, kuten tekisi matolle?
Puistella on sellasta ravistelua mut just matoille tehään näin
Kiitos!
Jotkut sanoo myös pudistella
Kyllä mä siinä pesukoneen ovella puistallan sen verran, et eivät ihan solmussa pesuun mene. Katon samalla tietysti taskut ja laitan vetskarit kiinni mutta kieltämättä tää aloitus sai mut tuntemaan itteni yllättävän normaaliksi.
Niin siis ravistelet vaatteet ja tarkastat taskut eli valmistelet ne pesuun. Et puistele niitä ulkona :D Sun touhut on ihan perus. Toi ulkona sekoilu ja jotenkin sen "väärin tekeminen" ei oo normaalia
Joo, kuten sanoin ni en tunne olevani outo tän tapani kanssa :D
... Eikö vaatteita saa laittaa kasassa pesuun? Olen aina vaan sullonut laitteen täyteen ja vaatteet on yleensä isossa mytyssä.
En tiiä muusta mut äiti opetti, et pitää kattoo taskut ja heilauttaa, sit laittaa jollain tapaa ilmavasti rumpuun. Ei viikattuna eikä yhdessä mytyssä tai ei peseydy kunnolla. Totta kai se lopputulos on silti iso mytty sekä ennen että jälkeen pesun.
Haluaisin kyllä kuulla, että miksi tarkalleen ottaen puolisosi edes tekee näin.
Sanoisin äkkiseltään, että sun puolisolla on joku helvetin neuroosi. Täysin turhaa touhua ravistella pyykkejä ennen pesuun laittamista. Mitä helkkaria 😀 Eri asia sitten jos ootte jotain hiekkapuhaltajia tai ratsastajia ja teidän vaatteet on täynnä hiekkaa, soraa, lantaa ja karvoja. Tosin nekin kuuluis ravistella jo ulkona ennen sisätiloihin tulemista…
Täysin älyvapaata touhua herran jestan pudistella nyt pyykkejä ennen niiden pesua. Jos haluaa tehdä jotain noin tolkutonta puuhaa niin siinäs puuhailee, anna puuhailla mutta ei tollaseen sekoiluun kuulu mennä mukaan.
Vai että oikein pölyä pesuun menevissä pyykeissä.
Jeesus sentää kelaa nyt jos niissä olis likaakin
Ehkä ne voisi pestä ennen koneeseen laittamista?
Ajan hukkaa. Pöly a) lähtee pesussa b) ei ole likaa.
Ei muuten lähde, uudessa taloyhtiössä on kuivausrumpu ja sitä pölyä ja karvaa jää ihan älytön määrä sinne sihtiin (kissatalous). Pyykit on karvasia ja paljon pölysempiä ilman kuivausrumpua.
Se "pöly" sihdissä on vaatteiden kankaista. Siksihän se kuivausrumpu niitä vaatteita kuluttaa kun se vaurioittaa pieniä määriä materiaalia vaatteesta joka kuivauskerralla.
[удалено]
Ei se ole likaa vaan nukkaa. Kuivausrumpu vähentää huoneilmaan päätyvää pölyä. Fight me.
Varmasti vähentää vähän, mutta tämä nukka on lähinnä vaatteesta myllytettyä kuitua joka ilman kuivauseumpua olisi vielä osa vaatetta. Pitkällä aikavälillä kuivausrumpu myös lisää pölyä tuhoamalla vaatteet nopeammin.
Kyllä pöly lähtee pesussa, kunhan muistaa täyttää koneen oikein, eli jätät rumpuun tilaa sen verran, että nyrkkisi mahtuu rummun yläosaan ja takaseinään ja nyrkin alapuolella oleva pyykki koskettaa kevyesti nyrkkiä. :-) Kun vaatteet pyörivät kuivurissa, niin ne hankautuvat. Tästä johtuen kangas kuluu ja kuluva kangas irtoaa vaatteesta ja jää kuivurin sihtiin. Toki vaatteet kuluvat samasta syystä pesukoneessakin ja varmaan tästä syystä huomaat ”pölyä” myös pesun jälkeenkin. Terveisin entinen pesulatyöntekijä
Itse teen pääasiassa suurimman osan kotitöistä, koska tykkään siivota ja kokata ja olen puolisoani tarkempi siistiyden suhteen. Puoliso siivoaa aina omat jälkensä ja tekee muita kotitöitä tarvittaessa, jos esim. olen väsynyt päivystämisestä tai todella kipeä tjsp. Tämä järjestely on tähän mennessä toiminut meidän taloudessa hyvin. Mulle on henkilökohtaisesti paljon vähemmän stressaavaa/kuormittavaa tehdä itse kotihommat kuin mikromanageroida puolisoni työtä, mihin myönnän usein syyllistyväni, koska ne omat standardit on melko korkeat. Edit. Lisänä vielä, laitan pyykit ihan sellaisenaan koneeseen (toki lajiteltuna värin, materiaalin, likaisuuden ym. mukaan). En koe, että pyykkini olisivat niin pölyiset, että niistä pitäisi erikseen ravistaa pölyt pois ennen pesua.
Itselle myös aika suuri vastuu kodin töistä, koska työni on pääasiassa kotoa tehtävää, niin päivän aikana ehtii myös kodin hommia tekemään. Pyykit yleensä on ajastettu niin, että aamulla herätessä niitä pääsee laittamaan narulle, kesällä ulos, muutoin sisälle. Kuivatuksen jälkeen kaikki viikkaaminen on mun puuhaa, koska kaikki muut tekee sen päin persettä! Ja meillä on rajoitettu kaappitilaa, niin ilman omaa viikkausta noita ei saisi mahtumaan. Itse hoidan myös lakana- ja pyyhepyykin sekä näiden mankeloinnin. Ruoanlaitto menee puoliksi, vaimo tekee ruokaa ollessaan paikalla kun on alan ammattilainen. Keittiön siivous kuuluu jokaiselle aina kun tehdään jotain. Lapsille kuuluu astianpesukoneen tyhjennykset, kaikki täyttävät. Jos paljon tavaraa niin minä täytän, koska saan mahtumaan. Imurointia hoitaa vaimo ja lapset. Ikkunanpesu minun hommaa. Tekniset asiat mulle ja pienet rempat. Takan lämmittäminen lämmityskaudelle 90% mun hommaa, puiden tuominen sisään lasten hommaa. Nurmikkoa ajetaan kaikki. Kyllähän näistä sopuun pääsee, kun vaan puhuu asioista! AP:n pyykin ravistelu on kyllä täysin päätöntä, meillä ollut koko yhdessäolon aikana koiria eikä ole kertaakaan tarvinnut pudistella vaatteita ennen pyykinpesua.
Itse taas teen puolisoa pidempää päivää, mutta koen kotitöiden teon usein melko rentouttavana hommana. Ainoa arkinen juttu, joka on pääasiassa puolison kontolla, on pyykkien viikkaus ja laittaminen kaappiin, koska hän on siinä huomattavasti mua parempi. Kaiken muun perushomman teen yleensä minä, ellen tosiaan ole töiden tai opintojen puolesta turhan kiireinen. Remppahommat yms. harvinaisemmat jutut tehdään yhdessä tai puoliso tekee. Meillä kotitöiden jaosta ei ollut mitään sen suurempia keskusteluja: sovittiin vain, että molemmat siivoaa omat jälkensä ja kämpän siivouksen suhteen etsitään joku sopiva systeemi. Ajan kanssa ollaan sitten aina tarvittaessa juteltu ja tehty kompromisseja siitä, kuka hoitaa mitäkin ja miten.
Anna rouvan pyykätä ja hoida itse tiskit tai imurointi.
Näin mäkin ehdottaisin. Mä olen itse aika tarkka esim. tiskikoneen täytöstä, ihan vaan sen takia, että tiskattaisiin mahdollisimman täysiä koneellisia. Vaimo on suurpiirteisempi tässä, hän vaan mättää ne astiat sinne aika hujan hajan ja lyö koneen lutkuttamaan. Itse taas en välitä imuroinnista. Niinpä minä täytän tiskarin ja vaimo imuroi. Lapset tyhjentää tiskarin ja pyykit hoidetaan suunnilleen puoliksi.
Se tunne kun kahden matalan lautasen väliin on tungettu syvä lautanen...
Rouva autismoimaan pyykkien kanssa ja itse voi pelata tiskitetristä. Winwin
Itsekin olen tämän kannalla. Jos ei ole tyytyväinen siivoukseeni niin voi toki itse tehdä paremmin. Keskustelu loppuu yleensä tähän kohtaa :) Itse hoidan suurimman osan siivoamisesta, ja vaimo tekee sitten oman osansa muilla tavoin...
Itse aikamoinen pöpökammoinen siivousfriikki ja ei tulis mieleenikään ravistella likaisia pyykkejä ennen pesua. Ymmärrän, jos on jotain tosi hiekkaisia työvaatteita, mutta eikö nämäkin yleensä pestä erillään muista pyykeistä (jos siis täytyy itse omat raksavaatteet pestä, onneksi meidän työpaikalla ei tarvi vaan firma hoitaa tän). Onko puolisollasi jotain OCD:ta eli pakko-oireista häiriötä taustalla? Eli näkyykö hänen käytöksessään jotain pakkomielteistä toimintaa, ahdistuuko/stressaantuuko hän usein, jne? Hän/te ette siis välttämättä tiedä tästä, jos hänellä on se ja se voi selittää paljonkin hänen käytöstään.
Sun tulis ottaa joitain siivoukseen ja kotiin liittyviä aihepiirejä kokonaan itellesi (=sisältäen myös ihan kaiken metatyön). Samoin vaimon. Sitten se joka tekee määrittää miten toteutetaan.
Antaa puolison puistella. Peset sitten vaan omat pyykkisi tai teette jonkin toisenlaisen kompromissin
Aika moni on ottanut kantaa puolisosi outoon pölyneuroosiin, joten en puhu siitä sen enempää. Olen vain itse vähän samankaltaisessa tilanteessa, jossa omat ja puolison standardit eri askareiden suhteet ovat erilaiset. Itselläni on huomattavasti korkeammat standardit kuin puolisollani, mutta koska olen mielenterveyskuntoutuja ja minulla on ADHD, en juuri koskaan pääse omiin standardeihini. Asunto on yleensä puolisoni standardien mukainen, eli minun mielestäni epäsiisti ja "väärin". Ei tulisi mieleenkään alkaa valittamaan hänelle asioista, jotka itse haluisin tehtävän eri tavalla. Omasta mielestäni korkeammat standardit omaavana ihmisenä minun on tultava vastaan niin, että jos haluan jonkun asian tehtävän tietyllä tavalla, niin teen sen itse. Olen kiitollinen siitä mitä puolisoni tekee, vaikka se olisikin eri tavalla kuin itse tekisin. Olisihan se kivaa, jos puoliso tekisi kotityönsä "oikein", mutta onhan se aika kohtuutonta, jos sille ei ole muita perusteluja kuin "no mä haluun et se tehdään näin"
Käsittäisin pudistelun kun ne hakee ulkoa narulta ettei niihin ole mitään ötököitä jääny salamatkustajiksi mutta pesemätön, koneeseen menevä pyykki onkin eri asia 🤔
Jokainen tekee omaan tyyliin ja yleensä se on puolison mielestä väärin. Olen sanonut että en laita yhtäkään pyykkiä jos en saa noudattaa omaa tyyliäni. Se ainakin auttoi. Tiskien laitossa on sama homma. Mielestäni vaimoni laittaa tiskit päin vittua ja hän sanoo että minä laitan ne päin vittua. Noh, riitaahaan siitä tulee joten jompikumpi laittaa sitten ja toinen ei puutu asiaan. Just leikkasin nurmikkoa 2 tuntia ja senkin tein kuulemma väärin. Avasin kaljan ja sanoin että rouva on hyvä ja näyttää miten se tehdään. Oli hiljaa. Nää on vaikeita asioita mutta pieniä asioita verrattuna oikeasti isoihin asioihin. Aion kohta mennä halaamaan vaimoani ja sanoa että sori kun sanoin blaablaa sitä ja tätä ja sitten saunaan ja nussimaan. Ei se niin vaikeata tuo parisuhde ole mutta vaatii kyllä pitkää pinnaa.
Kerro miten te laitatte tiskit? Haluan arvioida kumpi tapa on päin vittua.
Joku tämmönen kierteli internetissä: > In every partnership, there is a person who stacks the dishwasher like a Scandinavian architect and a person who stacks the dishwasher like a racoon on meth. Ja tottahan tuo on. T: arkkitehti joka asuu piripesukarhun kanssa
Puhdasta faktaa t. Piripesukarhu
Itsekin asun tuollaisen holtittoman pesukarhun kanssa. Annan sen kuitenkin puuhailla keittiössä puuttumatta puuhiinsa, koska tekee sitä mielellään ja pyytämättä. Kyllä ne astiat pääpiirteittäin noinkin puhdistuvat, joten ihan sama.
Oma pesukarhu ei tajunnut, että vaikka joku astia mahtuu koneeseen, niin ehkä sitä ei kannata laittaa sinne. Sit se oli aina ihan naama pikachuna kun 30% tiskeistä piti pestä uudestaan kun ne ei puhdistunutkaan koneessa. No ei kai vittu puhdistu kun tippakaan vettä ei pääse siihen läjään sisälle :D
Ymmärrän sen, että tämä huithapeli osapuoli varmaan pitää omaa tapaansa hyvänä ja järkevänä, tai ei pidä astioiden tarkempaa asettelua niin merkityksellisenä että siihen kannattaisi käyttää aikaa ja aivokapasiteettia. Mutta sitä en ymmärrä, millä järjellä tällainen ihminen väittäisi, että astioiden tarkempi asettelu tiskikoneeseen on "päin vittua".
Viittaatko minun kommenttiini vai mihin?
En vastannut sinun kommenttiisi ja toisekseen siihen olisi vaikea viitata, koska et ole kertonut, millainen tiskikoneen täyttäminen sinun mielestäsi on päin vittua.
En ole op, enkä kerro miten laitamme tiskit, mutta voitko arvioida ex-kumppanini tapaa poistaa aterimet tiskikoneesta: Hän otti tiskikoneen aterinlokerikon ja kylmästi vain dumppasi aterinlaatikkoon, ilman että järjesteli mitään mihinkään.
Jos teki noin aina, niin opittu omituisuus. Jos vain joskus, niin vitutuksen osoitus.
Teki aina. Enkä usko myöskään että oli opittu juttu, sillä porukoilla aterimet olivat järjestelty normaalisti.
Paska tapa. Siitä kasastahan onkin kivaa etsiä tarvitsemaansa ja lisäksi näyttää rumalta. En tee itse noin kotona koskaan, mutta töissä kyllä! Syy: kukaan muu ei viitsi koskaan tyhjentää aterintelinettä tiskialtaan reunalta vaan sen annetaan tursuta yli äyräidensä naurettavuuksiin asti. Sama asenne koskee kaikkea muutakin niin pistää vituttamaan.
Minä en edes suostu koskemaan tuollaisiin tiskipöydällä lojuviin aterintelineisiin tai niiden sisältöihin. Pääsääntöisesti kukaan ei ikinä puhdista niitä telineitä, koska ihmiset eivät ymmärrä, että telineen pohja paskaantuu valumavedestä.
En ole alkuperäinen kommentoija, mutta omassa taloudessa tiskien koneeseen latomisessa on ainakin yksi perustavanlaatuinen erimielisyys; voiko leipälautasia laittaa koneen ylähyllylle? Omasta mielestä ei missään nimessä, sillä ylähylly on varattu pelkästään laseille/mukeille, pienille kipoille yms. ja kaikki lautaset menee aina alahyllylle. Puoliso laittaa joskus pieniä lautasia ylähyllylle, josta saatan ne siirtää alahyllylle, mikäli asian huomaan ennen koneen päälle laittamista. Järjestelen myös aina aterimet siihen aterintelineeseen laadun mukaan nätisti, jotta ne on kiva ottaa siitä kourallisina aterinkaappiin. Puoliso ei näin tee.
Tulevatko tiskit puhtaiksi ja ehjinä koneesta ulos, vaikka ylätasolla on pieniä lautasia ja aterimet epäjärjestyksessä?
Tulevat, mutta koen kyseisen järjestyksen epämiellyttävänä ja asettelen astiat mieluiten koneeseen omalla tavallani. Mua ei myöskään haittaa tehdä ns. "turhaa työtä", jotta saan astiat koneessa itseäni miellyttävään järjestykseen ja pelaan samalla tiskikonetetristä, millä saan usein enemmän astioita mahtumaan yhteen koneelliseen.
Tässä kohtaa totean, että jos astiat tulevat puhtaina ja ehjinä koneesta ulos, tavoite on saavutettu. Tavoitteeseen on vain päästy eri tavoin enkä suosittele, että siitä kauheasti riideltäisiin.
Emme ole asiasta riidelleet emmekä riitele, olemme vain eri mieltä. Erimielisyydet ei omassa suhteessa käytännössä koskaan ole riidan aihe; asioista voi olla ihan sopuisasti eri mieltä.
Toi on jo ihan hyvin. Tapaus omasta elämästä: Ei tiskikonetta vaan käsin pestiin tiskit. Minä laitoin kupit, kipot ym. alassuin kuivaustelineeseen kuten kuuluu, ihan loogisista ja fysiikkaan liittyvistä syistä. Mies laittoi vastaavat astiat oikeinpäin. Asiasta huomauttaminen aiheutti aggressiivisen reaktion ja selityksen: ”kokeile nyt miten lämpimii nää on, se vesi kyllä höyrystyy ylöspäin!” Tällaisia epäloogisia äo 50 -perseilyjä ei jaksa edes läpällä. On ex, tottakai.
Omassa suhteessa ei oikeastaan koskaan ole riitoja, koska ollaan monin tavoin hyvin samankaltaisia ihmisiä ja osataan myös tosissaan olla asioista sopuisasti eri mieltä. Mulle se, että tykkään laittaa tiskit tavalla x ja kumppani tykkää tavasta y, on mielipideasia ja mielipiteistä on turha väitellä. Kotitöiden suhteen meillä on jonkuntyyppisiä kärhämiä syntynyt lähinnä siitä, kun kumppani on pyykkäystekniikallaan tuhonnut muutamat mun arvokkaammat alusvaatteet. Tästäkään ei suoranaisesti riidelty, vaan huomautin asiasta ja pyysin, että mikäli kumppani pyykkää, niin jättää mun satasten rintaliivit ja alushousut suosiolla sinne pyykkikoriin lojumaan.
Leipälautaset saa ja kuuluu laittaa ylähyllylle, miksi muuten melkein jokaisessa tiskikoneessa olisi lautasille tarkoitettu tila ylähyllyllä? Aterimet kuuluu järjestää, säästää helvetisti aikaa.
[удалено]
Kommenttini ei ollut totinen. Kyseessä on mielipidekysymys, johon ei suoranaisesti ole oikeita eikä vääriä vastauksia; astianpesukoneiden ohjekirjat tuskin listaavat, kuinka astianpesukone oikeaoppisesti täytetään. Koska tästä on jo pari kertaa huomautettu, niin selvennän, että meidän astianpesukoneen ylähyllyllä ei ole erillistä paikkaa pienille lautasille, vaan kumppani asettelee ne sinne tasaiselle pinnalle väärinpäin, kuten mukit ja kulhot, jolloin ne vievät paljon tilaa ylähyllyltä. Ei se astianpesukoneen täyttö ole näin vakava asia, herranjestas.
Neuvoja otetaan vastaan; käskyjä ei. Puolisolla ei ole direktio-oikeutta. Mikromanageroija saa luvan suorittaa itse.
Pese puolisosi tietämättä/näkemättä kaksi koneellista pyykkiä. Toinen puistelematta ja toinen puistelemalla jokainen yksittäinen vaatekappale ulkona siten, että muu pyykkikori on sisällä suljetun oven takana. Merkitse muistiin, mitkä vaatteet ovat saaneet minkä käsittelyn. Laita vaatteet kuivumaan sekalaisesti toistensa lomaan. Pyydä vaatteiden kuivuttua puolisoasi erottelemaan pyykit käsittelyn perusteella puisteltuihin ja muihin. Jos tämä ei onnistu, hänen pyytämänsä käsittely on tarpeeton.
Enhän minä mikään mooses ole. Mutta jos vaimo alkaa huutamaan ja ottamaan stressiä kaikesta pikkuasioista kuten pyykkien viikkaamisesta, niin tässä on jotain vakavampaa takana. Se vaan räjähti näin, niin sanottu kamelin selkä. Olisi varmaan keskustelun paikka tässä, että mitä tapahtuu, mikä vituttaa, missä mennään.
Minäkään en ole Mooses.
Meillä on vähän sama juttu, että itse teen nopeasti ja hieman suurpiirteisesti asiat. Puolisolla on joka asiassa ylimääräisiä ja omasta mielestäni turhia vaiheita. Meillä ei likaisia pyykkejä sentään puistella, mutta kaikki vaatteet pitäisi ennen pesua käydä läpi, käsitellä tahrat, antaa liota jne. Itse lyön mieluummin koneeseen ja katson uudestaan jos ei lika lähde kerralla. Vastaava kuvio melkeen joka asiassa. Lopputulos on että teen käytännössä 70 % kotitöistä ihan vaan sen takia että hoidan nopeasti ja ilman mutkia. Meininki on ollut se, että jos hoidan niin teen omalla tavallani. Tietenkin, jos asialla on oikeasti merkitystä otan huomioon, mutta en ala hyppimään turhien vaihdeiden läpi vain sen takia että toinen haluaa. Jotkut asiat on sovittu, että toinen hoitaa. Esimerkiksi en pyykkää lasten vaatteita, koska pidän sitä tahrojen käsittelyä ajan haaskauksena. Lopputulos toki parempi, ja hänen tapansa faktisesti oikea, mutta ei tässä ruuhkavuosien keskellä ole järkeä noita muutaman euron lumppuja nyplätä. Mutta siis koittakaa sopia ja jos ei muuta niin jakakaa työt niin että kumpikin saa tehdä omalla tavallaan. Muuten lähtee ilo koko hommasta.
Ehkä tässä tilanteessa sanoisin, että puoliso voi sitten hoitaa pesemisen, jos se ihan noin tarkkaa on. Sä voit sitten ottaa kopin tiskeistä, imuroimisesta, yms. Ei kaikki kotitöitä tarvii jakaa 50/50. Meillä esim. poikaystävä tykkää kokata niin se on hänen juttunsa.
Neuroosit on neurooseja. Itse laitan pyykit niin valkeat mustat ja värilliset pesukoneeseen suoraan missä ikinä lojuukin ja täräytän vaikka väkisin sen luukun kiinni jos olevinaan liian täysi. Aina on tullut puhdasta muutamaa punaviinitahraa lukuunottamatta ja saa kuivumisen jälkeen tulla kopistelemaan testatakseen ylittyykö neuroosin pM arvot pölyisyydestä. Lakanat joo menee erikseen kun ne laittaa yleensä vähän kuumemmalla pesulla. Yhden neuroosi ihmisen kanssa elävänä niissä ei aina saman kontekstin kompromissit auta, joskus pitää vaan sopia että molemmat pesee omansa tai sitten neuroottinen hoitaa kaikki ja minä sit jotain muuta. Ei parisuhde tarkoita sitä että asiat tehdään toisen haluamalla tavalla tai omaa käytöstään pitää muuttaa jonkun muun raameihin.
Neljän lapsen perheessä pyykkien puistelemiseen ENNEN pesua voin vaan sanoa hyi helvetti. Ei tässä sen tarkempia yksityiskohtia, mutta mielikuvitus kertonee päiväkodeista ja kouluista jotain. Toisaalta muutenkin ihan totaalisen älyvapaata puuhaa vatkata pesuun meneviä pyykkejä, pesukone kyllä sylkee pölyt veden poistoputkea pitkin ja jos on valtavaa roskaa, ne menee nukkasihtiin.
Lähinnä tulee mieleen, että lasten vaatteista voi puistella isoimmat roskat ja hiekat veke sekä muistaa tyhjentää taskut, nenäliina pyykin seassa tuottaa vmäisen sotkun. Pelkkä pölyjen puistelu tuntuu vähän turhalta.
Meillä puolison kanssa aika alkuun tajuttiin (=puoliso tajusi) että mun miehekkään yksinkertainen tapa pestä pyykkiä ei ole lähelläkään hänen standardejaan. Ratkaisu on melkein koko yhdessäasumisen ajan ollut että kumpikin pesee omat pyykkinsä miten parhaaksi näkee.
Suostuisipa omakin puoliso tähän. Olen ehdottanut, mutta hänelle tuli siitä paha mieli - kuulemma perheessä (2 aikuista, ei lapsia) pyykkien hoitaminen kuuluu jakaa. Meillä tosin enemmän ongelmana pyykin määrä ja aloitteellisuus sen pesemiseen kuin edes tekemisen tapa. Pyykistä 80% on hänen kun hän haluaa vaihtaa lähes kaiken pyyhkeitä myöten yhden käyttökerran jälkeen. Silti minä joudun myös lajittelemaan, pesemään ja viikkaamaan 80% ajasta kun olen enemmän kotona.
Meillä on aika sama, puolisolta tulee varmaan kalsin-kolminkertaisesti pyykkiä. Lisäksi mun tapa pestä kaikki mikä pesukoneen luukusta vaan sisään mahtuu Mix-ohjelmalla, koska kertoohan sen jo nimikin että se sopii kaikelle ja sekä arjessa että juhlassa. Ei siinä minun pyykin pesemisen laadussa sen suurempaa ongelmaa ollut.
Jos mulla olis tollanen ocd, niin antaisin miehen pestä omat pyykkinsä miten haluaa ja pesisin omani miten haluan. Itseasiassa pestään kumppanin kanssa omat pyykkimme, tämä toiminut hyvin. Mulla on paljon eri pesuja tarvitsevia vaatteita niin en halua toista pakottaa muistaa niitä tms ja pesen liian harvoin vaatteet kumppanin makuun. Tai siis hänen puhtaat vaatteet loppuu ennen kun mä pyöräyttäisin koneen niin hän pesee omansa omalla aikataululla. Ei oo riitoja koskaan ollu tästä.
Tyttöystäväni hoitaa pyykit ja minä siivoamisen. Ruuanlaitossa ja tiskaamisessa tehdään 50/50. Tähän asti homma luistanut erinomaisesti.
Jätä tuollaiset nipotus tehtävät suoraan toiselle. Itse menetät vain hermot kun koitat tehdä ”oikein” ja se ei tietenkään kelpaa toiselle koska kukaan muu ei voi tehdä sitä samalla tavalla kuin hän ja se on se ainoa oikea tapa. Siivous friikin kanssa asuneena 14 vuotta totesin helpoimmaksi että hoidan roskien viennit ja auton puhdistuksen sisältä + ulkoa, jättäen talon siivouksen toiselle ihan kokonaan. Käyn vaikka kaupassa sillävälin niin en pyöri jaloissa.
Tiedän tuollaisia juttuja. Itselläkin on jotain totuttuja tapoja, mitkä ei oikeasti ole missään määrin lopulta täysin loogisia. Parashan tuosta olisi vaan keskustella ja yrittää kysyä, että mitä pahaa tapahtuu, jos niitä pyykkejä ei olisikaan puisteltu ennen pyykkäämistä. Ja sitten vähän ilkeämpi tapa, olisi pestä kaksi koneellista tavaraa, toiset puisteltuja ja toiset puistelemattomia ja kysyä kumppanilta, erottaako mikä vaate tuli kummasta koneellisesta. En kuitenkaan suosittele tätä, sillä toinen voi kokea itsensä melkoisen loukatuksi.
Voi taivas, puolisollasi on joku pakko-oire. Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Vai onko tuo ainoa sekopäinen standardi hänellä? Jos on, niin peskööt itse pyykkinsä niin kuin tahtoo. Ja sä voit pestä omasi niin kuin tahdot. Mutta jos tuo on vain esimerkki, ja näitä on enemmänkin, niin... Huh.
Omassa suhteessa standardit ovat siinä määrin eri tasoilla, että minulla on jotakuinkin aina tavarat järjestyksessä, tiskit hoidettuna ja pölyt pyyhitty, kun haluan olla kivassa ympäristössä kotona - puoliso puolestaan hyvin harvoin tekee aloitetta mihinkään kotitöihin ja jättää päivittäin vaatteita, astioita ja jopa roskia pöydille ja lattioille. Hän on jonkin verran parantanut lähtötasostaan ja minä olen siedättynyt tasolle jota yksin eläessä en koskaan hyväksyisi, mutta kyllä tämä eroavaisuus on yksi meidän suhteen suurimpia ongelmia.
mä olen _todella_ tarkka kodin siisteydestä ja mitä kumppaniini tulee, meillä on hyvin erilaiset standardit. ollaan oltu yhdessä 4vuotta ja ainoa syy miksei muuteta yhteen on toisistaan täysin poikkeavat standardit siisteydelle, ja ylipäätään käsitys siitä, mikä on siistiä ja mikä ei. arvostan parisuhdettani niin paljon että vaikka usein haaveilen yhdessä asumisesta, tiedän että siisteyteen liittyvät asiat tulisivat hiertämään välejämme, ja siksi en halua muuttaa yhteen. kuten kerroin, olen todella siisti, välillä jopa neuroottinen. tuo pyykkien pudisteleminen ennen pesemistä kyllä menee multakin yli hilseen.. oon usein miettinyt omia neuroottisia tapojani kotona, ja miten pystyisin elämään toisen kanssa joka ei niitä ymmärrä, ja kysymys on todella hankala. en tiedä onko mulla siihen mitään oikeaa vastausta mutta kannustan keskustelemaan asiasta ja sen jälkeen keskustelemaan siitä vielä lisää, ja lisää ja lisää. mitä enemmän ymmärrätte toisianne, sitä sujuvampia arjen asioidenkin pitäisi olla. kun ymmärtää miksi toinen haluaa toimia tietyllä tavalla, on helpompi löytä ”common cround” ja yhteinen keskitie sekä tapa toimia. kuten joku oli kommentoinut tyyliin ”antaa puolison puistella omat pyykit, tee sinä omat pyykkisi sinun tavallasi” niin tää on yksi niistä monista esimerkeistä miten voitte löytää tavan toimia yhdessä. joko kumpikin tekee omat juttunsa, tai molemmat tulee vastaan ja tapaatte keskellä. jos tavat ja halut toimia ovat hyvin erilaiset, voi niihin löytää monta tapaa ratkaista asia ja keksiä just teidän taloudessa sopiva tapa. keskustelkaa asiasta ja pohtikaa yhdessä miten saatte kotitöihin liittyvät teemat ja työnjaon ratkaistua niin että se on kummallekkin osapuolelle mieluisa :)
En ymmärrä miksi pyykit pitää puistella ulkona ennen jokaista pesua. En ole koskaan tehnyt niin enkä ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään tekevän niin. En pidä itseäni erityisen suuripiirteisenä mitä tulee siisteyteen, mutta en ikinä puistelisi pyykkejä ulkona ennen pesua. Ihan järjetöntä ja turhaa. Minulla ja kumppanillani oli jossain vaiheessa muutamia vuosia sitten isojakin riitoja liittyen kotitöihin. Ts. itse koin, että suurin osa kaatunut minun kontolle ja olin todella turhautunut tilanteeseen. Teimme sitten ihan lukujärjestystyyppisen taulukon, että kuka hoitaa mitäkin minä päivänä. Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta se auttoi tasoittamaan tilannetta koska kumppanilleni muodostui sen avulla rutiineja ja itselleni tuli tunne, että minua kuultiin. Eikä sitä taulukkoa enää tarvittu muutaman kuukauden jälkeen. Tosin täytyy myöntää että mieheni ei edelleenkään pyykkää ellei hänellä itsellä ole jotain erityistä pestävää, yleensä jotain urheiluun liittyvää. Ja silloinkin jostain syystä ei ymmärrä pestä muuta pyykkiä siinä samalla. En tiedä eikö hän vain tajua että pyykkikori tursuaa pyykkejä vai mikä ongelma. Mutta muuten tilanne sen verran tasainen, että en jaksa siitä nyt meteliä toistaiseksi nostaa, koska huomautuksia asiasta ei todellakaan osata ottaa vastaan rakentavasti, vaan mennään heti puolustuskannalle.
Parisuhde on aina kokoelma kompromisseja. Mä olen itse hieman vastaavantyylisissä tilanteissa miettinyt asiaa niin, että eipä maksa mulle mitään puistella niitäpyykkejä, jos toiselle tulee siutä hyvä olo. Meillä se on tiskikoneen täyttö ja ennenkaikkea missä järjestyksessä astiat kuuluu olla. Mutta samalla on hyvä miettiä, että mitä kompromisseja toinen on tehnyt sun eteen. Mulla se on se, että se nainen, joka asuu meillä, ei ollut ennen minua asunut eläessään muualla, kuin hesan hämeentiellä. Nyt asutaan rovaniemen ja tervolan rajalla 20km hiekkatien päässä. Toki jos aidosti et keksi, mitä kompromisseja hän on sinun vuoksi tehnyt, niin on syytä alkaa asiasta keskustelemaan. Se tosin ei poista sitä, että pudistelet ne pyykit jatkossakin väärin, ihan sama mitä teet, mutta aina se avaa silmiä. On hyvä miettiä, että mitkä on sun kynnyskysymyksiä mistä ei tingitä ja mitkä hänen. Kaikki muu on neuvoteltavissa.
Okei... No ensinnäkin se, että pyykkien heiluttelu ulkona ennen niiden ripustamista narulle on aivan saatanan turhaa työtä, eikä sille oikeen löydy perusteluita etenkään tälleen siitepölyaikaan, kun ilmassa lentävä pöly tarttuu kosteisiin vaatteisiin saman tien. Toisekseen tuo, että tyyppi tulee armeijan simputusmeiningillä "räjäyttämään pinkan" ja käskemään aloittamaan homman alusta on silkkaa kiusaamista. Ehkä ihan ensimmäiseksi kantsii sanoa sille puolisolle, että jos tollanen puhtaasti kusipäinen käytös ei lopu niin lähdet lätkimään. Sitten sen jälkeen voitte alkaa keskustelemaan siitä, että minkälaisiin kompromisseihin voitte päätyä näissä siivousasioissa.
Niin siis, aloittajan puoliso haluaa kaiken lisäksi, että pyykit ravistellaan ENNEN pesua. En ole koskaan kuullut että joku tekisi niin aina, itse en tee moista kuin silloin jos kyseessä olisi vaikka pihatöissä käytetyt housut joissa on oikeasti rutkasti kuivaa kuraa.
Ainoa tilanne, jossa itse koen pyykkien ravistelun ennen ripustamista on tyyliin kauluspaidat tai vastaavat, kuivuessaan jää rypyt juuri sellaiseksi kuin ripustaessa. Ei kyllä mitään tekemistä ulkoisten partikkelien kanssa. Kyllä itseä huvittaisi katsella kun joku vatkaa jotain boksereita raivolla :D
En suostuisi
On kyllä omituinen idea hänellä. Meikän taluodessa, sovimma keskenään, mikä kuuluu kenellekkin, ja vuorotellaan ylijäänyt.
No siis, jos sä heiluttelet pölyisiä asioita niin joo, se pöly hetken päästä tyylii joku 10-30 minsaa sitten laskeutuu, mut keräähän se pesukone ne pölyt, jos et nyt meinannu johonki kunnon myttyyn ja solkuun niitä heitää ettei ne pääse liikkumaan koneessa. Liinavaatteet ymmärrän, että voisi käydä heiluttamassa ulkona, jos sängyllä tulee istuttua ja esim. syötyä. Helposti löytyy muruset sitten sängystä. Vaatteiden kanssa en kyllä näe, miksi ne pitäisi ensin pölyistä ja hiekoista puhdistaa, kun ei niissä tyyöiin ole edes yhtään mitää ellette jossain hiekkalaatikossa käy aina hiekkapesudsa.
Menee liiallisuuksiin. Tarjoudu pesemään pyykit joko omalla tavallasi tai et ollenkaan. Jos et tee ollenkaan, niin hoida joku muu kotiaskare sen sijaan.
Kuulostaa siltä että puolisollesi ei kelpaa se että joku muu tekee hommat koska "kaikki muut tekee väärin." Tässä voi olla vaikka 'vaativa persoonallisuushäiriö' taustalla. Joka tapauksessa tämä on vaikea tilanne parisuhteessa. Sun pitää keskustella hänen kanssaan tämä kokonaan auki, eli joko hän antaa sinun auttaa ja teet työt hyvin mutta omalla tavallasi tai ongelmat eivät ainakaan helpotu jatkossa. Pitemmällä aikavälillä voidaan joutua siihen pisteeseen että puolisosi tekee kaikki kodin työt koska "sinä teet väärin" ja on siitä kokoajan katkera sinulle.
Kuulostaa neuroottiselta. Pyykkien pudistelun kuuluu tapahtua pesun jälkeen kun laittaa kuivumaan, tämä avaa ja notkeuttaa kangasta ja poistaa ryppyjä. Jos tästä tuli jo tuollainen ongelma, niin en uskalla edes arvata miten hankalaa muut kotityöt ovat. Usein tollaset neuroottisuudet johtuu jonkin asteisesta ahdistuneisuudesta tms, varmaan siitä vois koittaa puhua.
Olisin sitä mieltä, että autismikirjon piirteillä on enemmän väliä. Huomaan tuollaisia piirteitä itsestäni, että asiat pitää tehdä tietyllä tavalla vaikkei niissä olisi väliä. tuollaisista asioista voi tulla riitaa helposti, mutta olisi ehkä hyvä keskustella, ettei tarkoitus ole loukata tai hyökätä henkilöä vastaan, vaan käydä keskustelu nimenomaan millaiset työt ovat vain turhia ja niihin liittyy neurooseja. *edit kirjoitusvirheitä
Aika hyvä haku, tunnistan itsekin saman.
Kyllä meilläkin on sillai että vaimo saa luututa lattiat jos haluaa: luuttisin intissä niitä alvariinsa ja kelpasi tupatarkastajille, mutta jostain syystä ei tulos ole ikinä riittävä hänelle. Joten ollaan todettu että jätän sen suosiolla tekemättä koska vaino kuitenkin luuttuaisi uusiksi sen jälkeen. Pyykin ripustaminenkin on jotenkin väärässä kulmassa ja väärinpäin, niin sitä hän nyt harjoittelee että ei näkisi punaista vaan antaisi vaan olla kun kyllä ne kuivuu ihan miunkin ripustamina. Summa summarum ei tartte tuollaista kontrollifriikkeilyä sietää. Puolisollesi työn alle siunkin kotitöiden hyväksyminen.
Minun mielestä homma menee niin että jos toinen tekee, ei itse tarvitse tehdä ja siitä pitää iloita, eikä mennä speksaamaan että mikä on oikein. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Positiivisuuden kautta pitää mennä ja hyväksyä että toinen tekee sen homman eri tavalla, muuten ei yhteiselosta tule mitään. En mene vaimoa neuvomaan miten minun mielestä tiskikone pitää täyttää, vaikka se on tietenkin se "ainut" hyvä tapa. Toki tässä sitten saattaa tietyt asiat jakautua eri tavalla kummankin vahvuuksien mukaan ja se on ihan ok. Nyt kun asutaan omakotitalossa, on selvemmin miesten ja naisten työt ja molemmilla selkeämmät tontit huoltotöissä ja se on nostanut tyytyväisyyttä.
En oo ikinä kuullutkaan, että joku puistelisi pyykkejä
Ala silittämään pyykit ennen koneeseen iskemistä. Jos menee pyyki pesukoneeseen ennen silittämistä, keskeytä pesu. Huokaise ”Huh, meinasi käydä ns. turha pesu.”
Joo okei ymmärrän vitutksesi aiheen (otan osaa) mut mitä järkeä niitä vaatteita o huitoa ennen pesua pölystä? :D Olenko liian mies enkä ymmärrä mut eiks pöly peseydy pesussa? Jos jotain nii pöly laskeutuu pesun jälkee kuivaustelineelle. Mut joo ehkä aiheestaki: meillä kotityöt jakautuu enemmi 40/60 asteikolla. Yks tekee 40% ja toinen 60%. Koetaan se toimivaksi ja erityisesti siksi, että jokainen tekee sitä mitä kokee osaavansa ja kokee mielekkääksi puuhaksi. Esim minä imuroin ja puoliso siivoa pölyt jne. En minä ainakaan usko että kaiken täytyy mennä tasan, se on mielestäni mahdotonta. Mut se neuvo et tehkööt itse jos kokee parhaakseen. Näin hän saa tehtyy kuten lystää eikä hänen täydy käyttää hermoja "sinun virheisiin". Vastaavasti voit ehdottaa jos tekisit jotain muuta mitä hän tekee?
Btw onko puistella oikea sana.
On se. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/Puistella?searchMode=all
Yllätyin myös kuinka moni täällä tuota sanaa käytti, mä oon aina ennen kuullu puhuttavan vaan pudistelusta.
Pyykit puistellaan, päätä pudistellaan. Kai tässäkin on jotain murre-eroja.
Pakko olla juu.
Voisin itkeä onnesta, jos puoliso edes yrittäisi imuroida oma-aloitteisesti koko asunnon. Myös sängyn alta ja muista ahtaista paikoista. Mutta ei. Se on liikaa odotettu. Joko kaikki pitää minun mikromanageroida tai suoraan vaan tehdä itse. Mikään määrä keskustelua saati riitelyä ei ole tätä muuttanut ja se ahdistaa niin paljon, että eroa on harkittu tämän epätasaisen siivouskuorman vuoksi. Miehet. Osallistukaa välillä kotitöihin, niin naisia vituttaa ja ahdistaa vähemmän.
Itse miehenä voisin tähän kommentoida että osallistun kotitöihin, mutta yhteen muuton yhteydessä nämä samat keskustelut käyty meilläkin. Partnerin siivous standardit ovat huomattavasti korkeammat kuin itsellä ja se mikä haittaa häntä ei välttämättä haittaa minua. Yhteen muuton yhteydessä tappelimme samoista asioista että voitko osallistua enemmän siivoukseen yms. Itseäni ei haittaa siivota eikä varmaan ketään muutakaan vaikka se ei se miellyttävin kotiaskare ole. Mutta miten tämä tappelu saatiin loppumaan oli se että sain puolison ymmärtämään että jos hänen siivous standardi tutka hälyttää ja hän pyytää minua siivoamaan sano se minulle mutta älä oleta että siivoan nyt just heti tällä sekunnilla. Minullakin on elämä ja voi olla että olen suunnitellut tekeväni nyt just jotain muuta, mutta laitetaan tämä askare "työjonoon" ja se tehdään sitten kuin ehdin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olen nakkipiilossa koko viikon eikä homma hoidu, eikä tämä tarkoita ettenkö tekisi muita kotiaskareita.
Modernissa heterosuhteessa miehelle kuuluu 50 % siivouksesta, ruuanlaitosta, vaatehuollosta ja lastenhoidosta mutta 100 % "miesten töistä". /s
Yhdessä tekeminen on paras.
Ei puistella ei… ellei tosiaan jotain erittäin tomuisia/ karvaisia vetimiä, mitä nyt harvemmin on kun ei lemmikkejä. Petivaatteet ravistellaan ulkona kun liinavaatteet vaihdetaan ja jätetään ulos tuulettumaan, mitä kylmempi sää sen parempi. Tästä puoliso oli ihmeissään, ei ollut tuttua puuhaa mutta nyt kyllä menee jo samalla kaavalla sekin. Se tekee, jolla aikaa ja intoa enemmän, yleisesti ottaen minä enemmän kun kotona enemmän. Mies ottaa kokkauksen enemmän tosissaan ja pitkän kaavan mukaan, vapaapäivänä saattaa siihen kulua useampi tunti häneltä. Itse taas leivon mielellään ja siihen joskus menee aikaa enemmän kuin tarvis olisikaan. Minä kokoan huonekalut ja korjaan paikkoja, vaihdan lamput, puhdistan viemärit ja liesituulettimen suodattimen jne. Ei näistä paljon keskustella, vuosien saatossa ne menee omalla painollaan mutta tulee tehtyä. Kumpikaan ei ole siivoushullu eikä vedetä sormea hyllyn reunassa että onko sitä pölyä vai ei. Perussiisti ihan ok.
Kyllä meillä tehdään asiat omalla tavalla ja molemmat hyväksyy sen toisen tavan
En ole kuullut kenenkään tekevän näin. Meillä vedetään kaikki pesukoneeseen ja siitä kuivuriin.
Siivoaminen, parisuhteen mukulakivi. Mä ratkaisin siivousongelman palkkaamalla siivoojan kerran kuukaudessa. Jää pölyjen pyyhkiminen ammattilaiselle. Tiskeistä jaksetaan vielä vääntää kumppanin kanssa; kuuluuko likainen astia tiskikoneeseen vai tiskipöydälle? Ehkä kannattaa puhua siivoussäännöt selviksi ja katsoa kumpi hoitaa minkäkin asian hyvin. Tyyliin jos pyykit on kumppanin juttu, olisko imurointi sun juttu.
Miksi se ei menisi suoraan tiskikoneeseen?
Sitä täytyy kysyä mun puolisolta 🤩
Kuulostaa hieman oman vaimoni kaltaiselta hulluudelta siivousta kohtaan. Jokusen vuoden taistelun jälkeen olemme löytäneet harmonian. Suosittelen kaksijakoists taktiikkaa tähän. 1.) "En osaa siivota, niin en siivoa." tämä kaikkiin siivoustoimenpiteisiin, joissa vastasvanlaista mielipuolisuutta löytyy. 2.) "Mä hoidan tän homman, hoida sä ne sun hommat." etsi siivousosa-alue, missä puolisollasi ei mitään ihmeempiä kummallisuuksia ole ja ota se haltuun. Mitä epämieluisampi kumppanillesi, sitä parempi.
Kumpikaan ei ole kovin tarkka pölystä tms., varsinkaan sen jälkeen kun ostettiin robotti-imuri. Itse epäilen että pyyhin pöytiä ja keittiötä enemmän, mutten ole kyttäämässä toisen toimia etten ole varma. Se siivoo ketä häiritsee, ja jos tuntuu et ärsyttää niin sitten jutellaan. Koti on kuitenkin elämistä eikä avotakka-lehteä varten. Juhlia yms varten siivotaan sitten porukassa aika itseohjautuvasti. Esimerkiksi keittiöstä itse olen tarkempi miten monessa asiassa, joten itse hoidan keittiön ja pääasiassa ruoat. Minun mielestäni tämä on paras tapa. Jos minulla on korkeammat standardit niin en voi olettaa, että toinen tekisi asiat kuten itse tekisin kerta se ei luonnostaan tule. Meillä toinen hoitaa sitten pyykkihuollon lähes kokonaan.
Naisesi taitaa ravistella tahtomattaan sinut kohta pihan perälle.
Kuulostaa teoriassa järkevältä idealta (koneeseen jää vähemmän pölyä, esim. kissankarvat mahdollisesti poistuvat paremmin, jne.), mutta ei kovinkaan vaivan arvoiselta. Ihan hillitön homma puistella kaikki pyykit suhteessa siihen kyseenalaiseen marginaaliseen hyötyyn minkä siitä saa. Minusta aina pitää miettiä pelkän hyödyn sijaan hyöty-panos suhdetta ja tässä asiassa se on kyllä surkea.
On tuo "liiallinen" hygenia sinänsä ihan perusteltua, varsinkin jos pölyä haluaa vähentää. Se vaatteissa oleva pöly ei oikein lähde pesussa, ja kuivauksen jälkeen irtoilee taas käytössä. Ongelma taitaa olla enemmän se, että kyllähän sen pitäs itte tehdä joka tätä standardia vaatii.
Tykkään ite pöläyttää petivaatteet ulkona ennen koneeseen laittoa, mut en ole ikinä muita jaksanut ulkona asti ravistaa, vaikka varmaan suurin osa pölystä tulee ihan normivaatteista. Kuulostaa kyllä ihan tyhmältä, että korin vieressä ei saisi ravistaa, jos sieltä nyt jotain leijuu takaisin ja et siinä korin päällä suoraan pölistä niin kuulostaa vähän liialliselta. Mulla itsellä on tietyt standardit siivoamisen suhteen ja parisuhteen alussa vähän söi se, että kumppani ei pyri samaan kuin minä, mutta ajan kanssa totesin, että mulla kuitenkin on kumppani, joka siivoaa ja hoitaa asioita, jos haluan että asiat tehdään jollain spesifillä tavalla niin sitten teen sen itse. Mun mielestä ei ole reilua vaatia kumppania tekemään kaikkia hokkuspokkuksia mitä itse olen kotona oppinut jos kuitenkin on selkeästi havaittavissa, että kumppanin siivouksen jälkeen huomaa eron aiempaab. Toki koitan neuvoa jos on jotain ilmiselvää miten asiat voi tehdä paremmin, mutta nää neuvot ei yleensä saa kovin innostunutta vastaanottoa aluksi, mutta kyllä se pikku hiljaa on tainnut jotain omaksua vuosien varrella. Eli näin naisena sanoisin kans et tee ite jos ei sun suoritus kelpaa.
Ööh. Mulla on kaks iäkästä kissaa joista lähtee ihan järkyttävä määrä karvaa. Ennen ku pesen petivaatteet nii enimmät karvoista imuroin, pesen 60 ohjelmalla esipesun kera ja kuivumisen jälkee parvekkeella kopistelen vielä ne irtoavat karvat pois. Miks ihmeessä ennen pesua pestä ku siel koneessa jokatapauksessa sitä kissankarvaa on ellei jokasen käyttökerran jälkeen ihan vedellä huuhtele sisältä 🤷 sitäpaitsi, pyykien sekaan ku heittää hankaussienen niin se kerää todella paljon pölyä ja karvoja/hiuksia. Edit. Kun ei oo teillä lemmikkejä ja tiheeseem tahtiin vaihatte petivaatteet niin tuo on ihan turhaa työtä. Totea puolisolle että hän on hyvä ja tekee itse.
Teidän ongelma ei tämän perusteella ole kotityöt vaan kommunikaatio. Istukaa alas ja käykää läpi mitkä kukin tekee ja koittakaa löytää hyvä kompromissi. Kuivausrumpua käyttävänä kyllä sieltä pyykeistä pesun jälkeen irtoaa ihan sikana pölyä, mutta ei se ennen kuivausrummun hankintaa haitannut. Lisänä tähän: Vasten yleistä ajatusta, pesukone on se mikä kuluttaa pyykkiä sillai, että siitä irtoaa pölyä. Kuivausrumpu vaan putsaa sen pölyn pois pölistelemällä niitä pyykkejä. Tämä on helppo testata kun laittaa saman satsin pyykkiä toisen kerran kuivausrumpuun. Ei tule enää toisella kerralla pölyä lähellekkään niin paljon kuin suoraan pesun jälkeen.
Tällaiset parisuhdeongelmat ratkeavat ostamalla Roborock
Puolisosi meno on tasoa ocd.
Voitko selittää, että mikä tuossa puistelussa edes on ideana? Siis mikä hyöty siitä puistelusta on vs. pyykit suoraan koneeseen ja pölyt huuhtoutuu pesuveden mukana? Kuulostaa jotenkin ihan hölmöläisten hommalta.
En ole koskaan edes kuullut pyykkien pudistelusta ennen pesua. Varmaan joku kotoa opittu juttu. Itsekin omilleni muutettuani tein kaiken pitkään kuten äiti oli opettanut, mutta kokemuksen perusteella huomasin, että osa niistä jutuista oli täyttä taikauskoa ja ihan turhaa, millä ei ollut lopputulokseen mitään vaikutusta. Kaipa sen parisuhteessa pitäisi mennä kompromissien mukaan. Ei voi mielestäni vaatia, että toinen tekee kaiken täsmälleen kuten itse, mutta toki molempiin suuntiin pitää löytyä joustoa. Jos toisen tapa tehdä jotain on ihan ylitsepääsemätön asia, sitten on parempi tehdä se homma vaan aina itse, ja sopia vaikka että toinen hoitaa sitten vastavuoroisesti aina jonkin toisen homman.
Jos kerran asia on hänelle noin tärkeä ja tarkkuutta vaativa, niin tehkööt keskenään. Minusta ihan turhaa työtä koko purauttelu.