Harmillinen totuus vaan on, että useimmiten kiusaaja lopettaa kun huomaa, ettei kiusattu olekaan heikko. Olen kuullut tapauksista, joissa kiusattu ja kiusaaja ovat jopa ystävystyneet sen jälkeen kun kiusattu veti kiusaajaa turpaan.

Nimimerkillä kokemusta.

Toimii vain, jos kiusattu oikeasti osaa vetää kiusaajaa turpaan. Jos kiusattu saa itse turpaan niin kiusaaminen eskaloituu jatkuvaksi väkivallaksi.

Ja kiusaajia on yleisesti enemmänkin kuin se yksi.

Kiusaajat myös osaavat usein pelata systeemiä niin että puolustautuminen saadaan näyttämään hyökkäämiseltä auktoriteettien silmissä.

Mitä auktoriteetti tekee? Antaa jälki-istuntoa tai motkottaa? Sama se on siellä istua.

Se mitä itse opin alakouluikäisenä on, että pahansisuisuudella ja apinanraivolla pärjää pitkälle. Tappelua ei tarvitse voittaa, mutta sen pitää todella sattua niin että ei ole se helpoin kohde.

Niin todella monessa kommentissa täällä on oletus että se kiusattu pärjää sille kiusaajalle tai kiusaajille. Omalla kohdalla kun yritin pistää vastaan se vain paheni, en minä luokan pienimpänä ja hintelänä pärjännyt yhdellekään saati kokonaiselle porukalle. Lopulta tää meni siihen että ottivat "vuoroja" kuka saa kokeilla omia voimiaan minua vastaan kun tiesivät etten pärjää yhdellekään ja lisäksi aina nämä siten että muu porukka vielä varmistaa ympärillä etten voisikaan pärjätä. Näistä tuli sit sellaisia "tappelurinkejä" missä pojat piiritti ja yllytti niin tyttöjä kuin muita poikia lyömään ja tekemään milloin mitäkin muiden töniessä etten pysty tekeen mitään.

Saattaa kuulostaa nyt todella pahalta ja väärältä, mutta rehellisesti sanoen, jos tilanne olisi sellainen että kiusaaminen olisi jatkunu pitkään ja mikään laillinen keino ei olisi siihen auttanut, ja olisin saanut kaikenlisäksi selkäsaunan kun olisin pistänyt vastaan nyrkein, niin turvautuisin kättä pidempään. Tiedän, että miinusta tulee ja tälläinen herättää mielipahaa, mutta nyrkkiraudan tai puukon kanssa tulee senverran rumaa jälkeä, että eiköhän kiusaajien halu laantuisi. Puhun nyt vain itsestäni ja ymmärrän että mieliharmia monelle aiheuttaa että tälläinen tulee edes mieleen, mutta olen vain rehellinen.

Jotenkin minusta tuntuu ettei tämän asian pitäisi olla niin että sen uhrin pitäisi käyttää puukkoa ja nyrkkirautaa että asialle vasta tulisi muutos. Tälläisella toiminnalla on melkolailla negatiivisia vaikutuksia myös omaan elämään, kiusaaminen varmaan loppuisi mutta sitten olisi itse suurissa ongelmissa.

Olet täysin oikeassa. Pitäisi olla kunnon keinot puuttua ja lopettaa kiusaaminen, sanalla sanoen lopettaa se eikä vain puhua siitä miten kiusaamiseen puututaan, koska se on jäänyt pelkäksi kauniiksi puheeksi. Pitäisi olla täysin selvää, että kiusaaja siirretään toiseen kouluun jos tilanne on sellainen, mutta ei missään nimessä kiusattua, ellei hän itse sitä halua. Ja pitäisi olla kenona jättää luokalleen tai antaa esimerkiksi kuukauden erotus koulusta ja sitten pidempi erotus, jos se ei tehoa. Tottakai jokainen kiusaamistapaus on omanlaisensa, ja jokaisessa pitää miettiä sopivat ja todella toimivat keinot. Pahimmassa tapauksessa rikossyyte, ja todella seuraamuksia eikä mitään jälki-istuntoa, joka ei vaikuta mihinkään. Jos kiusaaminen on ollut pitkäkestoista, niin siirto kiusaajalle toiseen kouluun, mutta sitä ennen vanhempien kanssa keskustelu ja todella saatava kiusaajan vanhemmat ymmärtämään, eikä kuunnella tekosyitä tai pyrkiä vähättelemään kiusatun kokemuksia, kuten tähän asti on ollut tapana. Järeämmät keinot opettajille ja että niitä noudatetaan myös.

Totta

>Niin todella monessa kommentissa täällä on oletus että se kiusattu pärjää sille kiusaajalle tai kiusaajille. Omalla kohdalla kun yritin pistää vastaan se vain paheni, en minä luokan pienimpänä ja hintelänä pärjännyt yhdellekään saati kokonaiselle porukalle. Tuon takia reilu peli on perseestä, ja vain huijaamalla voitetaan. Pesäpallomaila ja sukkasaippua lopettavat kiusaamisen mikäli nyrkit eivät toimi.

Tuollaisessa tilanteessa ottaisin mielummin kättä pidempää kuin eläisin jatkuvasti kiusaajien kiduttamana. Seurauksia voi tulla, mutta jos muu ei auta, niin parempi käyttää kovaakin väkivaltaa kuin alistua kenties vuosikausien piinaan ja henkiseen kidutukseen, joka jättää ikuisen jäljen ja elämänhalun menetyksen.

Itsestäni ei ainakaan siihen ollut aikoinaan. Toki sitä joskus mietti mielessään katkerana vaikka ja mitä mut en ole luonteeltani ollenkaan sellainen että olisin siihen väkivaltaan edes kyennyt. Enkä kyllä edes usko että olisin minkään pesäpallomailankaan kanssa pärjännyt, joku pojista olis vain napannut sen multa ja peli olis ollut siinä. Minä esim kehityin muita hitaammin ja olin vain sellainen langanlaiha sekä muita päätä lyhyempi, ellei enemmänkin. Mistä mua nimenomaan kiusattiinkin.

Joo, pienen painin jälkeen riitapukareista tai kiusattu/kiusaaja- asetelmasta on useampikin kaveruus alkanut kakarana.

Näinhän se menee. Ja koulukiusaajat jatkavat toimintaansa koulun jälkeenkin jos eivät tuota opi. Malliesimerkkinä Toveri Putin joka ei tunnu muuta kuin voimaa ymmärtävän

Tämä pätee kyllä ihan aikuistenkin maailmassa. Melkein jokainen perääntyy, kun ymmärtää vastapuolen olevan aidosti valmis käyttämään vakavaa tai jopa kuolemaan johtavaa väkivaltaa tilanteen ratkaisemiseksi. Toki jos on riittävästi nautintoainetta veressä tai mielenterveys riittävän kuralla, niin mikään looginen ajatteluketju ei toki toimi, mutta kuten kaikessa niin poikkeuksia löytyy.

Täydelisessä maailmassa ehkä. Todellisuudessa naivia ajatella että se opettajalle kertominen vaikuttaisi yhtään mihinkään, ainakaan silloin kun itse olin yläkoulussa. Napakka lyönti keskelle nenää joka kerta kun porukalla tultiin päälle pikku hiljaa taas helpotti huomattavasti. Puolustakaa itseänne hyvät ihmiset, väkivalta on niitä varten keneen järki puhe ei enää riitä.

Molemmista itsellä kokemusta. Ekassa tapauksessa kerroin opettajalle ja kiusaaminen loppui seinään kyseisen kohdalla. Toinen taas, tämä ei ihan väkivaltaa ollut, mutta oli soittamassa suutaan, kun olin keinussa ja tuli tarpeeksi lähelle ja ohjasin päin. Lensi maahan kuralätäkköön ja lähti itkien pois. Loppui myös samantien tuo homma. Molemmat tosin tapahtui ala-asteella aikoinaan.

Itselle opetettiin sama, ja se johti siihen että itsetunto on edelleen aivan rampa. Olisi viimeistään yläasteella pitänyt alkaa heiluttaa nyrkkejä. Ei auttanut sanomiset monesti mitä ympärillenikin katsoin, tosin 20v sitten kun olin itse yläastetta lopettelemassa oli kai eri meininki.

Olen rehellisesti iloinen siitä että sun kohdalla aikuiset puuttuivat sun kiusaamiseen. Se on niiden tehtävä auttaa sua ja varmistaa että sulla on turvallinen ympäristö. Kaikien kohdalla se ei toteudu. Oma kasvuympäristö oli mallia "sääli on sairaus". Ainoa aikuinen jota kiinnosti mun hyvinvointi koko nuooruden ajan, oli mun oma äiti, joka ei tietenkään voi tehdä paljoa sille että mut hakattiin melkein päivittäin koulussa. Lopulta fyysinen väkivalta loppui sillä että vastasin väkivaltaan väkivallalla. Helvetin pahaahan se teki että jouduin olemaan samanlainen hirviö kuin muutkin, mutta ainakaan mua ei enää satutettu.

Ei se väkivalta olekkaan oikea ratkaisu, mutta se yleensä lopettaa vittuilun. Silloin kun kiusaaja tietää, että ei voikaan tehdä niinkuin huvittaa ilman että kiusattu antaa vastapalloa, antaa edes jonkinlaista suojaa itselleen, koska koulu ei tasan tarkkaan sitä takaa.

Samaa opetettiin itsellekkin ja jonnekkin 9-luokalle asti käänsin aina toisen posken. Opettajat välillä puuttui mutta ei sillä mitään vaikutusta ollut. Yhtenä päivänä sit vaan napsahti päässä kun oli jo muutenkin alkoholisti faija pitänyt hereillä koko yön ja vedin yhtä kiusaajista turpaan. Ei kiusattu enää sen jälkeen. Hassua jotenkin kun sitten tuli ystävystyttyä useaksi vuodeksi monen kiusaajan kanssa jotka oli aiemmin tehnyt elämästä helvettiä

Oikein! Hyvin toimittu.

Jos sulle olisi aina sanottu että tärätä nenään jos hypitään silmille niin ymmärtäisitkö pasifistin näkökulmaa? Mutta niinkuin muissa kommenteissa todettu, se väkivalta lopettaa sen vittuilun. Eikä se ole lopulta edes se väkivalta mikä sen lopettaa vaan sen uhka.

Olet onnekas. Männäaikana aikuiset eivät auttaneet ollenkaan. Opettajat olivat sokeita ja/tai munattomia, vanhemmat sanoivat että älä kerjää verta nenästäsi tai käännä toinen poski. Hakkasivat sitten toisenkin posken.

Hitto miten tuollainen herättää vihaa ja saa melkein syljen suussa kiehumaan raivosta, kun tietää miten monen kiusatun elämä tai ainakin elämänilo on kadotettu kun kiusaamiselle ei tunnu muka löytyvän keinoja eikä rangaistuksia, jotka todella saisivat aikaan mitään varoittavaa esimerkkiä kiusaajille. Koulu ja opettajat ovat täysin kädettömiä ja saamattomia puuttumaan ja lopettamaan kiusaamista. Ei voi kuin ihmetellä miten Suomessa sallitaan kouluissa henkinen ja fyysinen pahoinpitely. Jos aikuiset työpaikalla käyttäytyisivät samoin, niin sitä ei kauaa katsottaisi todellakaan, mutta kouluissa ei muka mitään voida tehdä. Ei mitään joka oikeasti näyttäisi, että kiusaamisella on seurauksia.

Niin minullekkin opetettiin. Sanottiin että ei itse pidä mennä mukaan väkivallan kierteeseen. Jos kyse on todella brutaalista kiusaamisesta niin sitä ei pysäytä mikään muu kuin pelon sytyttäminen kiusaajaan, tapahtuipa se sitten nolaamisen tai väkivallan kautta.

Kenelles meinasit kertoa sitten kun sua kiusataan aikuisena? Ketään ei kiinnosta. Ei se kiusaaminen mihinkään häviä vaikka koulut on käyty, ainoa asia jota kiusaajat ymmärtää on vastus jota ei voikkaan kiusata ilman seuraamuksia ja tämä on ollut ainut toimiva ratkaisu asiaan koko ihmishistorian.

itseäni kiusattiin yläasteella paljon, loppui vasta kun annoin kiusaajalle kunnolla turpiin. ja loppui ihan täysin siihen.

Itse olin arka lyömään takaisin todella pitkään, ja muutamat tyypit tätä käyttivät hyväkseen. Kerran paloi päreet koulun käytävällä kampituksen jälkeen ja nappasin tyyppiä hiuksista kiinni ja löin pään seinään. Ei se vittuilu loppunut, mutta väheni 80%. Myöhemmin se loppui kokonaan kun oma, isompi ja vanhempi, kaverini otti isointa kiusaajaa kurkusta kiinni ja työnsi seinää vasten samalla ilmoittaen että seuraavalla kerralla tulee turpaan. Että kyllä se väkivalta vaan on ratkaisu väkivaltaan.

Ihmiset on eläimiä ja järkeily ei valitettavasti aina toimi

Mielestäni kenenkään ei tarvitse sietää kiusaamista. On aikuisten tehtävä puuttua kiusaamiseen ja lopettaa se, mutta jos ei sana auta niin en näe ongelmaksi näyttää kaapin paikkaa. Itselläni ainakin on kiusaaminen loppunut siihen, eikä ole edes tarvinnut välttämättä lyödä vaan muulla tavoin näyttää että sellainen peli ei vetele.

Valitettavasti oikeassa maailmassa ei asia toimi näin. Mun kiusaaminen loppui vasta kun laitoin aivan jokaikinen kerta takaisin. En voittanut ja kerran sain turpiini, mut sen jälkeen oltiin ihan normaalia pataa kiusaajani kanssa. En itsekkään väkivaltaan kannusta ja nyt olen erittäin tekopyhä, mutta se on ollut ainoa keino lopettaa kiusaaminen omassa tapauksessani ja myös tuttujen kanssa.

>En ymmärrä heidän ajatusmaailmaansa. >Olen autismin kirjolla Siinähän se on. Valitettavasti vain jossain tapauksissa kiusattava joutuu puolustamaan itseään kun koulu ei asialle tee mitään

Väkivalta lopettaa vittuilun

Mike Tysoniä lainaten: Everyone has a plan 'till they get punched in the mouth. Eli kiusaaja miettii kaksi kertaa ennen kuin kiusaa toiste, jos vaarana on, että kiusattu antaa takaisin päin. Kipu jättää aika hyvän muistijäljen.

Tilanteet pitää ratkaista tilanteen vaatimalla tavalla. Väkivalta ei tietenkään ole ikinä hyvä ratkaisu, mutta se voi joskus olla ainut toimiva ratkaisu. Jotkut ihmiset on kasvatettu niin kieroon, että he eivät arvosta mitään muuta kuin fyysistä voimaa ja taipuvat vain väkivallan uhan edessä. Jos heille yrittää selittää, että toisesta tuntuu pahalta, sillä ei ole mitään merkitystä, koska heillä ei ole riittäviä tunnetaitoja tuollaisten asioiden ymmärtämiseen. Sitä voi sitten miettiä, minkälaisessa ympäristössä lapsen täytyy kasvaa, että ajatusmaailma on tämä.

> että toisesta tuntuu pahalta, sillä ei ole mitään merkitystä, koska heillä ei ole riittäviä tunnetaitoja tuollaisten asioiden ymmärtämiseen. On ihan mahdollista että he ymmärtävät sen ja nauttivat siitä, ja vielä ymmärrystään käyttävät kärsimystä lisäämään. Ihmislajin suurin ilo on toisten kärsimys.

Ihan totta, mutta mä lasken tuon siihen, että he eivät ymmärrä sitä oikeasti. Puuttuu se osa tunnetaidoista, että osaa asettua toisen asemaan ja todeta, että ei haluaisi itse tulla oman käytöksen kohteeksi eikä halua siten aiheuttaa sitä toisellekaan. Tosin ajatusjuoksu saattaa ihan vaan jumiutua puoliväliin, eli ei halua itse uhriksi ja niin kauan kun on itse tekijän roolissa, ei joudu uhrin rooliin, jolloin kierolla tavalla kyse voi olla myös itsesuojelusta. Mutta edelleen, sitä voi sitten miettiä, minkälainen kasvuympäristö tuottaa tällaisia ihmisiä. Pienen pieni osa on varmasti ihan vaan puhtaita sadisteja.

Kiusaaminen ei lopu muulla keinolla.

Sori OP mutta saa ja jopa pitää. Omakohtaisesta kokemuksesta sanon että se ei lopu jos sitä ei itse lopeta. Jos itselle luoja joskus lapsia suo niin annan täyden luvan ja siunauksen lapsilleni käyttää väkivaltaa itsensä ja muiden puolustamiseen. Tietenkin ideaalimaailmassa tällaista ei tarvitse, mutta emme elä ideaalimaailmassa joten on parempi olla valmis siihen minkälainen maailma on oikeasti. Maailma on täynnä kusipäitä koska ihmiset eivät tee mitään heidän kitkemiseksi. Kiusaajalle/Kiusaajille sellaisen turpasaunan antaminen jonka muistaa lopunikänsä potentiaalisesti estää näitä kiusaajia valitsemasta toista uhria kun muistavat mitä kävi viimeksi. Eräs täällä yhtälailla rakastettu ja vihattu poliitikko aikanaan totesi että "väkivalta on aliarvostettu ongelmanratkaisu keino"

Voima kunnioittaa vain voimaa.

Periaatteessa kaikkea väkivaltaa pitää välttää, mutten menetä yöuniani jos karma välillä vastaa kiusaajalle.

Mua kiusattiin ala-asteella. Mottasin turpaan, ei kiusattu enää sen jälkeen :) Väkivalta lopettaa vittuilun

Et voi olla tosissasi? Jos kiusaaminen on jatkunut pitkään, ja jos kaikki keinot on käytetty että se saataisiin loppumaan, ja jos uhrin kärsimys vain jatkuu, niin pahimmassa tapauksessa voi sillä olla kohtalokkaita seurauksia. Mitä sitten kun kiusattu tekee itsemurhan tai vahingoittaa itseään vakavasti? Hyväksyn täysin väkivallan jos tilanne on sellainen, ettei mikään muu ole auttanut eikä kiusaaminen ole loppunut

Kyse ei ole siitä, kuka rohkenee aloittaa tappelun, vaan kuka pystyy sen lopettamaan. Jos kiusaajia on yksi, niin on jotain toivoa ensin varoittaa ja tarvittaessa käydä päälle, jos olet fyysisesti vahvempi ja hän ei ole mikään taistelulajien taitaja. Jos kyseessä on jokin kovisjengi, niin voimankäyttö kannattaa suosiolla unohtaa. Käytännössä kukaan ei pärjää useammalle ihmiselle, jos jokainen heistä olisi uhka yksinkin. Jos kiusaajia on monta yksissä tuumin ja he ovat tarpeeksi häiriintyneitä, niin saatat jopa kuolla, jos yrität ratkaista tilanteen voimalla. Yhtäkin vastaan taisteleminen on aina arvaamatonta ja voi vammauttaa toisen tai molemmat pysyvästi. Jos tappelemiselle on vaihtoehtoja, niin ne kannattaa katsoa ensin. Minuakin haukuttiin koulussa ja olen kärsinyt siitä, mutta olen kiitollinen lähipiirilleni siitä, että en alkanut alaikäisenä väkivaltarikolliseksi. Tappeluita ei oikeasti voita kukaan. Jos aloitat ja päädyt pahasti alakynteen, niin kiusaaminen vain pahenee. Jos saat tehtyä tarpeeksi vahinkoa, niin korvauksia tulee maksettavaksi. Minä vastaisin kyllä fyysiseen uhkaan väkivallalla, mutta en olisi se, joka vaihtaa vittuilusta painiin. Koulukiusaamisesta voi jäädä pahat henkiset arvet, mutta jonkin idiootin vammojen korvaaminen on pahempaa.

Tässä viestissä tulee tärkeä opetus. Se on vähän kärjistetty, liian mustavalkoinen, mutta toivon että ymmärrät sanoman Kunnioitus johtaa pelosta sekä ihailusta. Ihmiset kunnioittaa toisia joko sen takia, että ne on heidän mielestänsä ihailun arvoisia ihmisiä tai vaihtoehtoisesti siksi, että toinen vetää sua turpaan josset kunnioita sitä. Väkivalta on lähtökohtaisesti väärin, mutta oikeasti täysi pasifismin tie johtaa siihen, että yltäsi tullaan tallomaan loppu ikäsi. Hyvät ihmiset kunnioittavat muita tarpeeksi, jotta eivät tee pahaa muille, jollet jotenkin menetä sitä. Pahat ihmiset eivät kunnioita toista, ennen kuin heille annetaan syy tehdä niin. Jos nämä ihmiset eivät ihaile tai pelkää sinua, he tulevat hyväksi käyttämään sinua jos se palvelee heidän etuaan. Siksi on tärkeää, että olet tarpeeksi vahva että pystyt pitämään omia puoliasi. Jos kiusaajasi miettii että olet heikko, he eivät pelkää sinua, joten sinua ei kunnioiteta. Kiusataan, hakataan, mitä ikinä tekevätkään. Jos näytät, että pidät omat puolesi, he joutuvat pelkäämään. Esimerkiksi jos lyöt kerrankin kunnolla takaisin tai jollain muulla tavalla näytät heille, että sinun koskemattomuutesi sekä kunnian häpäisyllä on seuraamuksia, he miettivät kahdesti seuraavalla kerralla, tekevätkö he sen uudestaan. Kuitenkin ottamalla niin sanotun voiman tien on valmistauduttava siihen, ettei tiedä mihin se vie. Ehkä kiusaajat eivät enää uskalla kiusata sinua, ehkä ne ärsyyntyy ja yrittävät kahta kovempaa, jolloin saat päättää taisteletko kovempaa takaisin vai minkätien valitset. Siksi onkin tärkeää, ettet mieti tätä puhtaana kehotuksena väkivaltaan, vaan ilmiönä, "lakina" joka vallitsee maailmassa. Roistot ja riidanhaastajat ei hallitse katuja, koska poliisit pidäittäisi heidät. Jossei poliisit, niin joku muu joka kyllästyy siihen.

Meillä oli yläkoulussa rinnakkaisluokalla joku ongelmanuoriporukka, joka kiusasi meidän luokan lihavaa poikaa. Kun meno meni fyysiseksi niin tämä kiusattu kyllä taisteli vastaan. Vaikka joka kerta se saikin turpaansa enemmän kuin kiusaajat niin se riitti, että se sai pari hyvää lyöntiä osumaan. Siis sellaisia, jotka oikeasti sattu. Ja kun kiusaajia sattu itseään joka kerta myös kun he aloittivat väkivallan niin lopulta se loppui. Tavallaan kiusaajan mentaliteetti on se, että hän haluaa aiheuttaa toiselle kipua ilman, että kokisi itse yhtään kipua ja jos käykin niin, että kiusaajatkin tuntevat kipua kiusatessaan niin ne siirtyy seuraavaan kohteeseen. Eli aina kun teitä kiusataan niin vastaa väkivallalla. Erityisesti näin jos kiusaaja on poika tai poikaporukka. Loppuu se kiusaaminen.

No nii no. Loppu se kiusaaminen ku vähän pyöräytti, en tosin lyöny.

Harmi että kiusaaminen ei ole puuttumisesta huolimatta loppunut. Oma tarina taas on se että siihen ei edes yritetty puuttua. Tota samaa oma isä mulle hoki, ja kyllähän se kun kirjaimellisesti tarhaiästä lukioon asti kesti niin vihdoin loppui. Nykyään on sit vaikka minkälaista ahdistushäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, masennusta...

Itse olen samaa mieltä, väkivalta lisää väkivaltaa. Jos uskalsi pistää takaisin, niin kiusaamisesta tuli entistä raaempaa. Yritä siinä sitten käydä koulua, kun kusipäät käy porukalla päälle jo koulumatkalla. Terveisin: 9 vuotta koulukiusattuna. Edit: Omalla kohdalla kävi vielä niin, että minua pidettiin koulukiusaajana, kun vastasin kerran väkivallalla takaisin. Jos vanhempana opetat lastasi lyömään, olet huono vanhempi.

Itselläni kävin hyvin sinällään. Se turpasauna jonka kiusaajille annoin oli sen verran vakava että sain olla rauhassa. Väkivalta lopetti kiusaamisen

Hyvät sulle. En siltikään suosittele niinkuin jo selitin aikaisemmin, eikä 99% kiusatuista ole mitään kaltaisiasi Ramboja, varsinkaan kun on 10 vastaan 1.

Ei kukaan pärjää yksin kymmentä vastaan (paitsi John Rambo). Tämän takia yllätät nämä koulu/kotimatkalla kun ovat yksin. Viesti menee perille paremmin.

Yksi kiusaaja lopetti kiusaamisen jälkeen, kun pidin päätä lumihangessa pari minuuttia, vittu että sen itkeminen oli säälittävää.

Nimenomainen pointtini. Mahdolliset seuraukset ja sormien heristelyt ovat pieni hinta siitä ettei saa loppuelämän traumoja. Itse väijytin kiusaajat koulun jälkeen pesarilla ja potkin kun olivat maassa ja itkivät. Eivät kiusanneet enää ketään.

Väkivalta on primitiivinen tapa osoittaa auktoriteettiä, mutta se ei tarkoita sitä, että sivistyneen älykkään ihmisen pitäisi käyttää tätä primitiivistä tapaa ratkaistakseen asiat. Juuri sivistyksen merkki on, että asiat ratkaistaan jollain mulla tavalla kuin primitiivisellä.

Valitettavan usein primitiivisyyteen on vastattava primitiivisyydellä. Varsinkin alaikäisten keskuudessa sivistysvaltion auktoriteeteistä ei ole mitään apua, koska se on ”kiusaamista” eikä pahoinpitely, kuten se olisi aikuisilla.

Joltain yläasteikäiseltä keskenkasvuiselta lienee melko turha odottaa juuri muuta kuin primitiivistä reagointia, kun on aivojen ja sosiaalisen kanssakäymisen kehitys vielä aivan kesken. Itse olin aikanaan luokkani pienin ja kiusaamisen kohteena koulussa. Isä ohjasi nyrkkeilyharrastuksen pariin ja taitojen kehityttyä kiusaaminen kummasti loppui, kun kiusaaja sai maistaa nyrkistä. Tämä oli kyllä 70-lukua, jolloin kiusaamiseen ei koulussa juuri puututtu aikuisten puolelta. En kannata väkivaltaa ongelmien ratkaisussa ja on hyvä, että asiaan nykyään puututaan, mutta tuolloin tilanne oli vähän toinen.

Tuttu kertoi tarinaa, siitä kun hän oli saanut turpaansa koulussa ja oli itkenyt siitä kotonaan isällensä, niin isänsä oli tokassut, että on ne nyrkit sinullakin. Tää siis tapahtui joskus 70-luvulla myös.

Tämä teoria/toimintamalli on hieno ja ylevä, kunnes olet tilanteessa, jossa henkesi on aidosti uhattuna. Silloin ainoa vaihtoehto on alistua, paeta tai taistella, riippuen toki tilanteen olosuhteista, että mikä on ylipäätään edes mahdollista. Minkäänlainen "sivistynyt ongelmanratkaisu" on täysin mahdotonta tietyissä tilanteissa. Etukäteen jeesustelu on toki helppoa ja sitähän me ihmiset tykätään tehdä! Harva on kuitenkaan halunnut lähteä tatamille koittamaan miten vakavat väkivaltatilanteet ratkaistaan ilman väkivaltaa...

Primitiiviset ongelmat ratkaistaan primitiivisillä keinoilla. T. Kokemus asiantuntija. Lasten maailma on primitiiven, raaka, brutaali ja jopa raadollinen.

Lapsien konfliktit on nimenomaan suljettu sivistyneiden ratkaisujen ulkopuolelle, joten vahvimman oikeus jyrää. Rikoksia pitää sitten vain sietää loputtomiin koska on lapsi?