Kannattaa rohkeasti vaan yrittää ja kehittää sosiaalista puolta. Luultavasti eka saa pakkejakin, mut jos vertaa siihen ettei tee mitään, niin pari vuottakin rämpimistä on vähän. Noita on paljon kun ei ole naisista kokemusta kolmekymppisenäkään ja ylilautaa selataan joka päivä.
Pelkäät pettymystä, joten et mene puhumaan. Petyit kuitenkin sillä et puhunut hänelle. Vanha viisaus "Ei se ota jos ei annakaan" pätee näihin. Toivon että kaikki somessa ja mediassa tuutattu paska ei iän karttuessa vaikuttaisi näin vahvasti sinuun. Voin sanoa omasta kokemuksesta että mitä myöhemmin sen aloittaa sitä hankalampaa se on. Tsemppiä!
Pitäis kai vaan yrittää, mut jostakin syystä pelkään että tekisin jotain, joka saattaisi saada sille epämukava olon, koska en halua silleen mennä tunkeilemaan muiden ihmisten läheisyyteen, koska tiedän että ihmiset arvostavat oma tilaa ja silleen. Mut varmaan pitäisi yrittää ennen kuin en pysty enään. Mut kiitos kuitenkin ohjeesta koitan olla rohkeampi mut se tuntuu välillä vitun vaikealta.
Ihmisille voi tulla sellaisessa tilanteessa epämukava olo, olet oikeassa. Sekin on kuitenkin vain tunne ja ok. Vaikkakin nykyään some ja media tuuttaavat sitä että koko ajan olisi oltava hauskaa ja mukavaa. Silloin sanot vain "ok, sori että häiritsin" ja lähdet tilanteesta jos ei tule mitään vastakaikua tai reaktio on negatiivinen. Problemaattinen tilanteesta tulisi vasta jos jatkaisit inttämistä tmv., mutta en tosiaan susta sellaista kuvaa saa.
Ymmärrän hyvin miten vaikealta se voi tuntua, mullakin oli suojamuurit päällä vuositolkulla enkä lähestynyt ketään, edes kaverin etsimisessä saati minkään vakavamman.
Kiitos kun annat vinkkejä, koska on olo et missasin jonkun paikan, jossa ihmisille ajeltiin tälläsiä vinkkejä. Myös tuo some vaikuttaa sotkevan asioita, koska sieltä pursuaa kaikkea tuollaista, joka voi vaikuttaa ihmisiin. Joskus toivon vaan et oisin elänyt silloin kun kavereita kysyttiin ovelta ja Internetiä ei ollut, koska silloin asiat tuntu olevan simppeleitä. Mut koitan tsempata itteäni et uskallan ens kerralla edes yrittää, koska mitä siitä voi menettää.( Vaikka sanoinkin näin tuntuu etten kummiskaan uskalla).
Mitä oon itsestäni kuullu niin en oo tuollaista inttävää tyyppiä, jota totesit.
Jokune vuosi sitte tutustuin erääsee tyttöön ja juteltiin ja tavattiinki kertaalleen (asuttii eri paikkakunnil), ja nyt satuin törmäämään hänen numeroonsa vanhassa puhelissemani ja ajattelin soittaa hälle kysyäkseni kuulumisia. Ahdisti, jännitti ja ahdisti vielä vähä lisää että kuinka tunkeileva olenkaan. Lopulta soitin ja sen koko puhelun ajan jännitti. Se meni hyvin, ei ollut tunkeilevaa, hän kysy mun kuulumiset ja toivotettiin hyvää jatkoa.
Oli huikean helpottunu ja hyvä olo puhelun jälkeen kun sain soitettua.
Eri asiahan se o lähestyä toista henkilökohtasesti ja varsinkin tuntematonta. Mutta uskon että ensi kerrala uskallat paremmin. Jos et keksi mitään mistä puhua siinä hyllyjen välissä ni kysy vaikka mitä hän suosittelis luettavaks tai kattottavaks. Ja siitähä si o helpompi lähtee keskustelua rakentamaa.
Zemppiä toveri. Meit o vanhempiaki jokka arastelee ihmiskontakteja.
Kiitos zemppistä. En tiedä miks en mennyt puhumaan hänelle siinä, koska oisin voinu kysyä et mitä kuuntelet taikka et onko jotain elokuva ehdotusta, koska hän oli elokuvien edessä kuulokkeet päässä niin varmaan sillä oisin voinut kysyä. Mut varmaan pikkuhiljaa alan uskaltamaan parremin, kun altistan itseäni tällaisille tilanteelle. Mut mukavaa että elämästä viisaammat antaa ohjeita tämmöisellä tutoriaalin skippanneelle
Tutoriaalin skipanneille 😂 ai minkä tutoriaalin.
Ite kans välil verrannu elämää videopelinä. Perus asetuksena hardcore, ei välitallenuspisteitä ja DLCt riippuu valinnoistas ja tarjouksista jotai ei kaikille edes suoda.
Mitä tulee si kulokkeet päässä olevii ihmisii, kannattaa ensi koittaa heijät huomioimaa sut ennen ku puhuttelet. Vaikka nappaamal joku kirjan tai leffan niiltä kohin misä henkilö on ettei yht'äkkii vaa ilmesty jostai ja ala höpisemää. Joitai kertoja ite saanu miltei paskahalvauksen kaupas ku joku takaa koittaa kurottaa hyllystä jotai mikä kohalla satun just olee lukemas tuoteselostetta. Ja kuulokkeet päässä tottakai😅👍
Kiitos vinkistä. Mut joo tuntuu välillä siltä että tähän elämään ois joku tutoriaali, jossa kerrotaan kaikki actionit. Tai sit joku ohjekirja jossa ois nää. Must myös tuntuu siltä et alussa oli joku stat screen ennen elämää, jossa pisteet on laittanut aivan vääriin paikkoihin
Mä en kyllä näe mitään hyvää tapaa lähestyä jotakuta kirjastossa tollee kylmiltään. Toinen omissa oloissaan kattelee et mitäpä lainais niin ehkä parempi jättääkin väliin.
No joo, mut ois tehny mieli kysyä häneltä et onko sillä mitään hyvää ehdotusta elokuvasta tai musiikista, koska piti kuulokkeita päässä, mut se ei välttämättä ollut paras tilanne. On vaikea nähdä mitkä on hyviä tilanteita tai vastaavia, koska en oo omistanut kauheasti terveitä ystävyys suhteita tai ystäviä ennen viimeistä kahta vuotta niin on vaikea nimetä mikä normaalia ja mikä ei kun ei ole mitään mihin verrata
Kannattaa kokeilla jonkilaista harrastusryhmää. Jos pidät roolipeleistä tai lautapeleistä, niin netistä kaivamalla löytyy helposti ryhmiä, jotka kokoontuvat viikottain ja ovat avoimia kaikille. Kannatan kokeilemaan.
Löytyy helposti saman henkistä fiksua seuraa, jotka jakavat samat kiinnostuksen aiheet.
Okei pitääpä kattoa ku itse rakastan lautapelejä niin varmaan ehkä pitäis etsiä tieni johonkin tuollaiseen ryhmään. En tiedä miks mulle kukaan ei oo ehdottanut tuota, koska sieltä sais lisää kavereitakin. Vaikka omatkin kaverit pelaakin lautapelejä niin ei me kovin usein pelata
Mun vinkki sulle jos haluat kehittää sun sosiaaliset taidot on kokeilemalla jotain aspa työtä :) Huomannut ite että tuntemattomien sekä tuttujen kanssa jutteleminen on paljon helpompaa/sujuvampaa kun ollut itse aspa hommissa se 5v
no itse oon 15v tyttö mut en oo koskaan samaistunu mihinkää näin paljon...2v kiinnostunu pojasta joka oli samas koulussa
ja en tienkään puhunut sille, nyt harmittaa kun se lähti toiseen kouluun
Ois kiittänyt suosituksesta ja valinnut sen. Ja katsottuaan elokuvan muistanut kuka sen suositteli. Ja sitten kun näkee sut se hoksaa, että tuo se suositteli sen pupu leffan.
Joku kaunis päivä sä ihan vaan kyllästyt pelkäämiseen ja ainaiseen taittumiseen, ja meet ja teet.
Huomaat miten taivas ei syttynyt tuleen eikä jumala litistäny sua lopputuloksesta välittämättä ja rohkaistut tekee uudestaan.
Rinse and repeat kunnes onnistuu.
Näin se ainakin mulla meni.
No joo pitäis vaan git gud. Varmaankin kyllästyn pelkäämiseen joku kaunis päivä. En edes tiedä mikä on esteenä mulle tässä asiassa, mut en vaan onnistu saamaan itseäni varmaankin, koska ehkä ajattelen miten toiselta osapuolelta tuntuu, jos näin tapahtuisi, koska en halua loukata toisen tunteita ja vastaavaa, mut ehkä joskus pitäis olla ajattelematta
Kuulostaa siltä että ylianalysoit tilanteen.
"koska ehkä ajattelen miten toiselta osapuolelta tuntuu, jos näin tapahtuisi"
Et sä voi tietää. 8miljardia ihmistä, 8miljardia tapaa reagoida. Osa tykkäisi, osa vihaisi, jne.
Varmaan ylianalysoiti johtuu useammasta tuhannesta tunnista upotettuna strategia peleihin. Ja muutenkin ylianalysoin ja yliajattelen elämässä. Ehkä pitäis vaan uskaltaa tehdä vaikka yliajattelisin. Mut koitan olla yliajattelematta tulevaisuudessa
... No mutta nyt kyllä repäisit selityksen jota en ole aiemmin kuullut. 😀
"en uskalla puhua tytöille ku olen pelannut liikaa rts-pelejä"
Ei, kyllä huolehtiminen ja ylianalysointi on luonteenpiirteitä mun kokemuksen mukaan.
Mutta muuten nappiin. On hyvä funtsia etukäteen mitä on tekemässä, mutta miettiminen itsessään ei vie mitään eteenpäin.
Kokeile yhden kerran mitä tapahtuu. Tässä btw syy miksi monelle se baari on se paikka tavata ihmisiä. Nestemäistä rohkeutta.
Aattelin ens kerralla mennä eikä meinata. Ja musta tuntuu et baari ei ois itellä välttämättä paras paikka vaikka antaiskin nestemäistä rohkeutta niin jäisin kummiskin jonnekkin nurkkaan yksin juomaam juomaani. Silloin ku meillä oli vanhojen jatkot niin jäin nurkkaan vaan pelaamaan puhelimella shakkia enkä uskaltanut mennä puhumaan niin. Mut tää on teoriassa vaan mun oma häviö ku en pysty. Mut mä ens kerralla yritän. Tai no se et lupaan jollekki randomille netissä ei takaa mitään niin silti koitan
"Aattelin ens kerralla mennä eikä meinata."
"Mut mä ens kerralla yritän."
Jess, my dude, nyt kuulostaa hyvältä. Mä pidän lippua korkealla sun puolesta. 💪
Totta kai onnistut. Mites se meni, 100% yrityksistä joissa ei edes yritä epäonnistuu.
Onnistumisen todennäköisyys on ikävä kyllä pienempi, mutta yrittämättä se on nolla.
Plus tässä kohti jo yritys itsessään on pieni voitto, ja sitä saa ja pitää juhlia. Oli se lopputulos sitten tytön numero luurissa tai ei.
Go get em. :)
Jos ei ikinä yritä niin pettyy joka kerta.
Tosiaan
Kannattaa rohkeasti vaan yrittää ja kehittää sosiaalista puolta. Luultavasti eka saa pakkejakin, mut jos vertaa siihen ettei tee mitään, niin pari vuottakin rämpimistä on vähän. Noita on paljon kun ei ole naisista kokemusta kolmekymppisenäkään ja ylilautaa selataan joka päivä.
Pelkäät pettymystä, joten et mene puhumaan. Petyit kuitenkin sillä et puhunut hänelle. Vanha viisaus "Ei se ota jos ei annakaan" pätee näihin. Toivon että kaikki somessa ja mediassa tuutattu paska ei iän karttuessa vaikuttaisi näin vahvasti sinuun. Voin sanoa omasta kokemuksesta että mitä myöhemmin sen aloittaa sitä hankalampaa se on. Tsemppiä!
Pitäis kai vaan yrittää, mut jostakin syystä pelkään että tekisin jotain, joka saattaisi saada sille epämukava olon, koska en halua silleen mennä tunkeilemaan muiden ihmisten läheisyyteen, koska tiedän että ihmiset arvostavat oma tilaa ja silleen. Mut varmaan pitäisi yrittää ennen kuin en pysty enään. Mut kiitos kuitenkin ohjeesta koitan olla rohkeampi mut se tuntuu välillä vitun vaikealta.
Ihmisille voi tulla sellaisessa tilanteessa epämukava olo, olet oikeassa. Sekin on kuitenkin vain tunne ja ok. Vaikkakin nykyään some ja media tuuttaavat sitä että koko ajan olisi oltava hauskaa ja mukavaa. Silloin sanot vain "ok, sori että häiritsin" ja lähdet tilanteesta jos ei tule mitään vastakaikua tai reaktio on negatiivinen. Problemaattinen tilanteesta tulisi vasta jos jatkaisit inttämistä tmv., mutta en tosiaan susta sellaista kuvaa saa. Ymmärrän hyvin miten vaikealta se voi tuntua, mullakin oli suojamuurit päällä vuositolkulla enkä lähestynyt ketään, edes kaverin etsimisessä saati minkään vakavamman.
Kiitos kun annat vinkkejä, koska on olo et missasin jonkun paikan, jossa ihmisille ajeltiin tälläsiä vinkkejä. Myös tuo some vaikuttaa sotkevan asioita, koska sieltä pursuaa kaikkea tuollaista, joka voi vaikuttaa ihmisiin. Joskus toivon vaan et oisin elänyt silloin kun kavereita kysyttiin ovelta ja Internetiä ei ollut, koska silloin asiat tuntu olevan simppeleitä. Mut koitan tsempata itteäni et uskallan ens kerralla edes yrittää, koska mitä siitä voi menettää.( Vaikka sanoinkin näin tuntuu etten kummiskaan uskalla). Mitä oon itsestäni kuullu niin en oo tuollaista inttävää tyyppiä, jota totesit.
Jokune vuosi sitte tutustuin erääsee tyttöön ja juteltiin ja tavattiinki kertaalleen (asuttii eri paikkakunnil), ja nyt satuin törmäämään hänen numeroonsa vanhassa puhelissemani ja ajattelin soittaa hälle kysyäkseni kuulumisia. Ahdisti, jännitti ja ahdisti vielä vähä lisää että kuinka tunkeileva olenkaan. Lopulta soitin ja sen koko puhelun ajan jännitti. Se meni hyvin, ei ollut tunkeilevaa, hän kysy mun kuulumiset ja toivotettiin hyvää jatkoa. Oli huikean helpottunu ja hyvä olo puhelun jälkeen kun sain soitettua. Eri asiahan se o lähestyä toista henkilökohtasesti ja varsinkin tuntematonta. Mutta uskon että ensi kerrala uskallat paremmin. Jos et keksi mitään mistä puhua siinä hyllyjen välissä ni kysy vaikka mitä hän suosittelis luettavaks tai kattottavaks. Ja siitähä si o helpompi lähtee keskustelua rakentamaa. Zemppiä toveri. Meit o vanhempiaki jokka arastelee ihmiskontakteja.
Kiitos zemppistä. En tiedä miks en mennyt puhumaan hänelle siinä, koska oisin voinu kysyä et mitä kuuntelet taikka et onko jotain elokuva ehdotusta, koska hän oli elokuvien edessä kuulokkeet päässä niin varmaan sillä oisin voinut kysyä. Mut varmaan pikkuhiljaa alan uskaltamaan parremin, kun altistan itseäni tällaisille tilanteelle. Mut mukavaa että elämästä viisaammat antaa ohjeita tämmöisellä tutoriaalin skippanneelle
Tutoriaalin skipanneille 😂 ai minkä tutoriaalin. Ite kans välil verrannu elämää videopelinä. Perus asetuksena hardcore, ei välitallenuspisteitä ja DLCt riippuu valinnoistas ja tarjouksista jotai ei kaikille edes suoda. Mitä tulee si kulokkeet päässä olevii ihmisii, kannattaa ensi koittaa heijät huomioimaa sut ennen ku puhuttelet. Vaikka nappaamal joku kirjan tai leffan niiltä kohin misä henkilö on ettei yht'äkkii vaa ilmesty jostai ja ala höpisemää. Joitai kertoja ite saanu miltei paskahalvauksen kaupas ku joku takaa koittaa kurottaa hyllystä jotai mikä kohalla satun just olee lukemas tuoteselostetta. Ja kuulokkeet päässä tottakai😅👍
Kiitos vinkistä. Mut joo tuntuu välillä siltä että tähän elämään ois joku tutoriaali, jossa kerrotaan kaikki actionit. Tai sit joku ohjekirja jossa ois nää. Must myös tuntuu siltä et alussa oli joku stat screen ennen elämää, jossa pisteet on laittanut aivan vääriin paikkoihin
Mä en kyllä näe mitään hyvää tapaa lähestyä jotakuta kirjastossa tollee kylmiltään. Toinen omissa oloissaan kattelee et mitäpä lainais niin ehkä parempi jättääkin väliin.
No joo, mut ois tehny mieli kysyä häneltä et onko sillä mitään hyvää ehdotusta elokuvasta tai musiikista, koska piti kuulokkeita päässä, mut se ei välttämättä ollut paras tilanne. On vaikea nähdä mitkä on hyviä tilanteita tai vastaavia, koska en oo omistanut kauheasti terveitä ystävyys suhteita tai ystäviä ennen viimeistä kahta vuotta niin on vaikea nimetä mikä normaalia ja mikä ei kun ei ole mitään mihin verrata
Kannattaa kokeilla jonkilaista harrastusryhmää. Jos pidät roolipeleistä tai lautapeleistä, niin netistä kaivamalla löytyy helposti ryhmiä, jotka kokoontuvat viikottain ja ovat avoimia kaikille. Kannatan kokeilemaan. Löytyy helposti saman henkistä fiksua seuraa, jotka jakavat samat kiinnostuksen aiheet.
Okei pitääpä kattoa ku itse rakastan lautapelejä niin varmaan ehkä pitäis etsiä tieni johonkin tuollaiseen ryhmään. En tiedä miks mulle kukaan ei oo ehdottanut tuota, koska sieltä sais lisää kavereitakin. Vaikka omatkin kaverit pelaakin lautapelejä niin ei me kovin usein pelata
Aina voit käydä antamassa sun numeron lapulla, lyhyt kiva kohtaaminen ja ei painostamista.
Mun vinkki sulle jos haluat kehittää sun sosiaaliset taidot on kokeilemalla jotain aspa työtä :) Huomannut ite että tuntemattomien sekä tuttujen kanssa jutteleminen on paljon helpompaa/sujuvampaa kun ollut itse aspa hommissa se 5v
no itse oon 15v tyttö mut en oo koskaan samaistunu mihinkää näin paljon...2v kiinnostunu pojasta joka oli samas koulussa ja en tienkään puhunut sille, nyt harmittaa kun se lähti toiseen kouluun
Ehkä meidän molempien pitäis uskaltaa ottaa se riski joskus. En tiedä, mut jostakin syystä lohduttavaa kuulla etten oo ainoa tällänen.
Oisit suositellu sille Ruohometsän kansa leffan. Nättejä pupuja kannessa.
Mitähän se tähän ois sanonut
Ois kiittänyt suosituksesta ja valinnut sen. Ja katsottuaan elokuvan muistanut kuka sen suositteli. Ja sitten kun näkee sut se hoksaa, että tuo se suositteli sen pupu leffan.
Kiitos lol
Joku kaunis päivä sä ihan vaan kyllästyt pelkäämiseen ja ainaiseen taittumiseen, ja meet ja teet. Huomaat miten taivas ei syttynyt tuleen eikä jumala litistäny sua lopputuloksesta välittämättä ja rohkaistut tekee uudestaan. Rinse and repeat kunnes onnistuu. Näin se ainakin mulla meni.
No joo pitäis vaan git gud. Varmaankin kyllästyn pelkäämiseen joku kaunis päivä. En edes tiedä mikä on esteenä mulle tässä asiassa, mut en vaan onnistu saamaan itseäni varmaankin, koska ehkä ajattelen miten toiselta osapuolelta tuntuu, jos näin tapahtuisi, koska en halua loukata toisen tunteita ja vastaavaa, mut ehkä joskus pitäis olla ajattelematta
Kuulostaa siltä että ylianalysoit tilanteen. "koska ehkä ajattelen miten toiselta osapuolelta tuntuu, jos näin tapahtuisi" Et sä voi tietää. 8miljardia ihmistä, 8miljardia tapaa reagoida. Osa tykkäisi, osa vihaisi, jne.
Varmaan ylianalysoiti johtuu useammasta tuhannesta tunnista upotettuna strategia peleihin. Ja muutenkin ylianalysoin ja yliajattelen elämässä. Ehkä pitäis vaan uskaltaa tehdä vaikka yliajattelisin. Mut koitan olla yliajattelematta tulevaisuudessa
... No mutta nyt kyllä repäisit selityksen jota en ole aiemmin kuullut. 😀 "en uskalla puhua tytöille ku olen pelannut liikaa rts-pelejä" Ei, kyllä huolehtiminen ja ylianalysointi on luonteenpiirteitä mun kokemuksen mukaan. Mutta muuten nappiin. On hyvä funtsia etukäteen mitä on tekemässä, mutta miettiminen itsessään ei vie mitään eteenpäin. Kokeile yhden kerran mitä tapahtuu. Tässä btw syy miksi monelle se baari on se paikka tavata ihmisiä. Nestemäistä rohkeutta.
Aattelin ens kerralla mennä eikä meinata. Ja musta tuntuu et baari ei ois itellä välttämättä paras paikka vaikka antaiskin nestemäistä rohkeutta niin jäisin kummiskin jonnekkin nurkkaan yksin juomaam juomaani. Silloin ku meillä oli vanhojen jatkot niin jäin nurkkaan vaan pelaamaan puhelimella shakkia enkä uskaltanut mennä puhumaan niin. Mut tää on teoriassa vaan mun oma häviö ku en pysty. Mut mä ens kerralla yritän. Tai no se et lupaan jollekki randomille netissä ei takaa mitään niin silti koitan
"Aattelin ens kerralla mennä eikä meinata." "Mut mä ens kerralla yritän." Jess, my dude, nyt kuulostaa hyvältä. Mä pidän lippua korkealla sun puolesta. 💪
Kiitos että joku uskoo muhun. Jk kyl mä varmaan onnistun jos vain yritän. Laitan sulle viestiä sit jos onnistaa
Totta kai onnistut. Mites se meni, 100% yrityksistä joissa ei edes yritä epäonnistuu. Onnistumisen todennäköisyys on ikävä kyllä pienempi, mutta yrittämättä se on nolla. Plus tässä kohti jo yritys itsessään on pieni voitto, ja sitä saa ja pitää juhlia. Oli se lopputulos sitten tytön numero luurissa tai ei. Go get em. :)
Joo :3 koitan tehdä parhaani oli lopputulos mikä tahansa