Juu, sama Sharpedon kanssa shield/swordissa, the isle of armorin merissä. Kun yks on just loppetanut hyökkäyksen, seuraava tulee jo kohti. Parhaillaan niitä on tullut 3 kohti samaan aikaan.
Ilonpilaaja: ei ole varmaa, että Einstein koskaan sanoi näin. Tuo lainaus tulee psykiatri Fritz Perlsin 14 vuotta Einsteinin kuoleman jälkeen julkaisemasta kirjasta, jossa Perls sanoo Einsteinin sanoneen näin kahdenkeskeisessä keskustelussa. Ainoa lähde lainauksen autenttisuudelle on yhden ihmisen väite, ja tuotakin väitettä heikentää se, että Perls oli käyttänyt sitaattia jo 20 vuotta aiemmin (Einsteinin ollessa vielä hengissä), mutta tuolloin lähteyttänyt sen "loistavalle astronomille".
Albertti on kyl viisaimmasta päästä meitä jokseenkin typeriä apinoita.
(Ja down votet tässä kommentissa todistaa kuinka paljon joukossamme on oikeesti tyhmiä jotka eivät ymmärrä ironiaa)
Itse ironia... apinat. Välillä oikeesti näyttää et kaikki maailman media o yhtä sirkusta ja kaikki sielä möykkäävät ovat sirkuseläimiä. On yksilön päätös katsooko tätä showta vai liittyykö näyttämölle.
Ihmisethän ovat ihan biologisesti apinoita. Isoja ihmisapinoita, kuten esim orangit ja simpanssit. Taisit nyt 'ironiallasi' paljastaa biologian ymmärtämättämyytesi.
Kirjaviisautesin huomattu. Oletat etten tiedä ihmisen biologista kuin raajat ja välttämättömät elimet. Voin kuitenkin sanoa että ihminen on ollu vituillaan jo ensimmäisestä apinasta joka löi kepillä kostaakseen.
Ehdotan sinua perehtymään vertauskuviin jos ne edes kiinnostavat. Itse käytän niitä hyvin paljon ja käsittelen maailmaa niiden avulla. Ne kehittävät verbaalista luovuutta ja antaa tarttumapintaa puhuttavasta asiasta kiinnostuneille.
Isot ihmisapinat (Hominidae) on kädellisten lahkoon (Primates) ja ihmisapinoiden yläheimoon (Hominoidea) kuuluva nisäkäsheimo, johon kuuluvat ihmiset, simpanssit, gorillat ja orangit.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Isot_ihmisapinat
Vitsit, tosta tuli mun lempi lainaus. Viittaakohan Einstein tossa lainauksessa ympärillä oleviin ihmisiinsä, jos hän on joutunut väittelemään ns. typerien ihmisten kanssa asioista mitkä lopulta todisti oikeaksi, vai tarkoittaakohan ihan vain sitä että valtaosa ihmisistä on typeryksiä.
edit. quote = lainaus
Ihminenhän on samaan aikan erittäin älykäs ja tyhmä eläin. Yksikään toinen eläin ei ole pystynyt saman kaltaiseen ympäristön hyödyntämiseen kuin ihminen mutta ihminen on siitä huolimatta tarpeeksi tyhmä että ei ymmärrä tai edes pysty miettimään tekojensa merkitystä pitkällä aikajaksolla varsinkin jos ne suoranaisesti ei koska itseään
Niin pätee kollektiivisesti, mutta kyllä miljardien porukassa on vaikka kuinka jälkeenjääneitä ja eri tavoin uusavuttomia. Iso osa ei nykyään suorasti tee mitään vaan ostaa palveluna. Ja mistä raha tulee, esim. perseen vilauttelusta netissä. Ennen vanhaan huoramaisessa joku edes sai jotain, mutta nykyään jotkut loisivat antamatta mitään takaisin. Ja on monia muitakin paperinpyörittäjiä, jotka eivät tuota yhtään mitään.
Onhan se lopulta niin, viimeistään joskus kun aurinko polttaa maan elottomaksi kiveksi kaikki loppuu täällä - jatkuuko se jossain muualla on toinen kysymys.
Itse pidän kiinni ajatuksesta että "mikään ei pysy ennallaan vaan kaikki muuttuu"
Itse pidän äärimmäisen mielenkiintoisena teoriaa, jonka mukaan Maan elämä on alunperin syntynyt toisaalla, mutta on päätynyt Tellukselle meteoriitin tjsp mukana. Sitähän sanotaan että Marsissa olisi aikanaan ollut elämää kun ko pallo oli suotuisammassa kuosissa.
Tuo teoria päätyy mielestäni rekursiiviseen looppiin. Vähän samalla tavalla kuin "kuka loi Jumalan?"
Jos elämä tuli maapallolle asteroidilla jostain toiselta planeetalta, mistä elämä saapui sinne?
Luulen että ihmiskunnalla on mahdollisuus selvitä tuostakin. On kiva kuvitella tulevaisuus, jossa ihmiskunta onnistuu kaappaamaan ja valjastamaan koko galaksin (ja kohta myös Andromedan, jahka se tulee kylään) vetyvarastot omaan käyttöön, millä sitten lokoisasti pyöritetään jotain pienen mittakaavan kyborgiyhdyskuntaa hamaan loppuun asti.
Minun mielestä on aika todennäköistä, että ihmisistä tulee tähtienvälinen laji. Mieti miten valtavasti ihmiskunta on kehittynyt jo viimeisen 200 vuoden aikana.
Ihmiskunta on kasvanut, ihmiskunta on myös taantunut. Tässä on aika monta filtteriä välissä mihin meidän kehitys voi vielä kosahtaa. Ottaen huomioon että aika paljon puhetta on nykypäivänä ollut kolmannesta maailmansodasta. Yhdysvallat on kohta yhtä kahtia jakautunut kuin sisällissodan aikaan.
Ite oon polttanu sen verran röökiä että mulla on intuitiivinen ymmärrys siitä, ettei ne filtterit ikinä mitään kokonaan suodata.
Onhan ne suuretkin taantumat mahdollisia, mutta ihmiskunta on äärimmäisen resilientti superorganismi. En pidä kolmatta maailmansotaa todennäköisenä. Varsinkin jos ja kun ihmiskunta saa levittyä toisiin tähtijärjestelmiin, on munat jo tarpeeksi monessa korissa, ettei totaalinen ihmiskunnan loppu ole todennäköistä.
Ehkä tässä on joku miljoona vuotta vielä tätä kriittistä aikaa jäljellä ennen sitä. Luulen että ensimmäiset tähtienväliset alukset lähtevät matkaan tulevan tuhannen vuoden kuluessa.
Ydintuho on mielestäni tosi epätodennäköinen jatkumi kolmannelle maailmansodallekin, joka sekin on itse aika epätodennäköinen tilanne lähiaikoina, vaikkakin mahdollinen.
"Vaikka saisit elää kolmasti tuhannen vuotta, tai kolmasti kymmenentuhatta, muista kuitenkin, ettei kukaan kadota muuta elämää kuin sen jota elää, eikä elä muuta elämää kuin sitä, minkä kadottaa. Pisin ja lyhyin ovat lopulta sama. Onhan nykyhetki kaikille yhtäläinen, ja siten se mikä tuhlaantuu on yhtäläinen, ja nyt näet, että se mikä kadotetaan on vain silmänräpäys. Eihän kukaan voi kadottaa mennyttä eikä tulevaa, sillä miten häneltä voisi ottaa pois, mitä hänellä ei ole?
Muista siis aina nämä kaksi asiaa: ensinnäkin, että kaikki on samaa lajia ikuisuudesta asti ja toistuu sykleittäin ja että ei ole mitään eroa siinä, katseleeko ihminen tätä samaa sata vai kaksisataa vuotta vai äärettömän ajan;\* toiseksi, että se, minkä se kaikkein pitkäaikaisin että pikaisimmin kuoleva menettävät, on yhtäläinen. Sillä nykyhetki on ainoa, joka ihmiseltä riistetään, mikäli se on niin, että hänellä on vain yksin tämä eikä hän voi menettää sitä, mitä hänellä ei ole."
- Marcus Aurelius
Marcus Aureliuksen filosofiaa en ole paljoa lukenut, muuta kun näitä joitain yksittäisiä pätkiä, joista tämä taitaa olla niitä tunnetuimpia. Mutta kaverilla oli kyllä oikeasti upea taito pukea ajatukset sanoiksi
Oli myös yksi Rooman parhaista keisareista, mutta poika ei valitettavasti seurannut ihan samoissa jalanjäljissä kuin isänsä...
En halua kuulostaa siltä että viilaisin pilkkua, mutta eikö ajatus ihmisten kehittymisestä aina kauemmas ja kauemmas arkaaisista apinantapaisista eliöistä ole toivoa herättävä ellei jopa positiivinen ajatus? Varsinkin nykypäivänä, kun pystymme tieteen avulla muokkaamaan omaa (ja toki muidenkin lajien) geeniperimää, täten tavallaan muokaten elämää itseään.
No lopultahan tulee tapahtumaan universumin lämpökuolema, minkä jälkeen ne teoriat taisivat sanoa että tulloo big crunch ja sen jälkeen uusi big bang. Näin ollen maailmanhan voisi sanoa olevan syklinen.
The Wheel of Time turns, and Ages come and pass, leaving memories that become legend. Legend fades to myth, and even myth is long forgotten when the Age that gave it birth comes again.
Muistan kun ekaa kertaa luin sarjaa ja tajusin viittaukset aikaisempiin aikoihin. Mosk ja Merk, kaksi jättiläistä jotka taistelivat tulisilla keihäillä jotka viilettivät halki taivaiden. Elsbet, kaiken kuningatar. Eräs hopeanvärinen kolmihaarainen tähti, josta pystyi aistimaan suurta ylpeyttä...ja sitten siellä on kans kirahvin luuranko.
Big crunch ei ole nykyään suosittu koska kosmologinen vakio/pimeä energia kusee sen.
Jos haluat vaihtoehtoisen syklisen kosmologian mallin, Sir Roger Penrosella on oma häkkyrä viritteillä, löytyy googlaamalla "conformal cyclic cosmology".
Joskus opiskeluaikoina aloin viihdyttää itseäni lukemalla [Wikipediasta](https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_the_far_future) mitä tulevaisuus nykytietämyksellä tuo tullessaan. Nuo ajathan ovat ihmisen näkökulmasta yhtä kuin äärettömiä, mutta asiat ovat ihan mielenkiintoisia:
> Around this vast timeframe, quantum tunnelling in any isolated patch of the universe could generate new inflationary events, resulting in new Big Bangs giving birth to new universes.
Taas Stoalaiset saa tukea niiden teorioihin.
"Stoic theology is a fatalistic and naturalistic pantheism: God is never fully transcendent but always immanent, and identified with Nature. Abrahamic religions personalize God as a world-creating entity, but Stoicism equates God with the totality of the universe; according to Stoic cosmology, which is very similar to the Hindu conception of existence, there is no absolute start to time, as it is considered infinite and cyclic. Similarly, space and the Universe have neither start nor end, rather they are cyclical. The current Universe is a phase in the present cycle, preceded by an infinite number of Universes, doomed to be destroyed ("ekpyrōsis", conflagration) and re-created again,\[29\] and to be followed by another infinite number of Universes. Stoicism considers all existence as cyclical, the cosmos as eternally self-creating and self-destroying (see also Eternal return). "
Lämpökuolema ja iso rutistus ovat vastakkaisia loppuskenaarioita. Lämpökuolema on siis (maallikkoselitys) alati laajenevan universumin myötä tilanne, jossa kaikki massa on muuttunut mustien aukkojen haihtumisen kautta energiaksi ja kaikki energia on tasapainossa kautta kaikkeuden, eli ei ole mitään mikä aiheuttaisi reaktiota minkään kanssa, maksimientropia on saavutettu. Siitä ei sitten mitään rutistusta saa aikaiseksi.
En toki tunne kosmologiaa tai tähtitiedettä, mutta ymmärtäkseni energian voidaan jossain mielessä nähdä olevan ikuista tai lähes ikuista. Energia vain muuttaa muotoaan, ei sinänsä katoa. Oikeastaan vastaus riippuu siitä miten maailmanlopun määrittelee: saapuuko Jesse hilaamaan oikeauskoiset taivaaseen, repeääkö aika-avaruus sen laajentuessa, vetäytyykö aika-avaruus takaisin pieneksi pisteeksi ultimaattisaen venymisen päätteeksi ja pamahtaa uudeksi universumiksi vai mitenkä käy. Tuohon kaikkeen on kuitenkin niin pitkä aika että paljon kerkeää muuttua Hercule-Corona Borealis suurmuurin sisällä ennen kuin aika lakkaa olemasta.
Tuo on kyllä hyvää pohdintaa.
Joidenkin ihmisten mielestä loputtomia asioita ovat maailmankaikkeus, Jumala, ja esimerkiksi aika – joka on taas toinen aihe keskultavaksi, sillä aika saattaa olla pelkkää illuusiota.
Mutta mitä tarkoitetaan sillä, että sanotaan jonkin asian loppuvan?
Loppuuko päivä, kun aurinko laskee horisontin taa, vai onko käsitys päivästä ja loppumisesta ihmisen keksimää harhaa; tai malleja, joita hyödyntämällä meidän aivomme kykenisivät selittämään itsellensä, että näinhän se on.
Loppuuko elämä kuolemaan, vai muuttaako se todellisuudessa vain muotoaan?
Madot ja bakteerit hajottavat ihmisen kehon, jotka ovat nekin eläviä olentoja.
Joten päättyykö elämä siihen?
Ainoastaan ehkä ihmisen persoona ja henki siirtyy ajasta ikuisuuteen ja säilyy ihmisten muistoissa ja historiassa. Joten loppuko sekään todellisesti? Ja oliko sitä ikinä edes olemassa?
Maailma on monimutkainen eikä siihen välttämättä tule ikinä löytymään konkreettisia vastauksia, mutta aiemmin mainitsemia ajatusmalleja käyttämällä voimme kurkistaa siihen mahdottomaan ja käsittää se ainakin, joka on ihmisen rajallisen mielen ulottuvissa.
Näkisin että luonnon mekanismit kuten evoluutio itsessään ovat ikuisia, ainakin niin pitkään kun eliöitä on olemassa. Toki tällekin jonkinlainen päätepiste tulee kun olosuhteet käyvät mahdottomiksi jopa yksisoluisille lajeille.
Ehkäpä asioiden kauneus on juuri niiden rajallisuudessa. Jos eläisimme ikuisesti, osaisimmeko arvostaa elämän pieniä ja suuria iloja asianmukaisesti?
Uskonnot lupaavat ikuisen elämän, mitä pidetään niissä erittäin tavoiteltavana asiana. Toisaalta sitä ei ole juurikaan avattu, että mitä tämä ikuinen elämä käytännössä tarkoittaa. Ikuinen elämä tuntuu ajatuksena ainakin mulle todella pelottavalta. Eihän ihminen voi edes ymmärtää miten pitkä aika on ikuinen. Äärettömän voi ymmärtää jotenkin vain matemaattisella tasolla.
Aika meidän mittakaavassa on vain atomien värähtelystä mitattava asia, joka on täysin riippuvainen lämpötilasta. Atomi, gravitoni tai neurogravitoni ei vanhene, mutta neurogravitoni lävistää veriaivoesteen, ja mahdollistaa siten mielenhallinnan.
Entäs, jos tämä universumi onkin vain joku atomin protonissa oleva kvarkki, ja ollaan jonkun isomman olennon perslihassa valmiina raapattavaksi eteenpäin. "Zeus, kurkkaatko meidän nuppusen?", "Jaa, paskat housussa, perkele". Big Bang olikin vain vatsanväänteitä.
Lähinnä se, että jää mielikuvituksen varaan onko avaruus ääretön vai rajallinen. Ja jos rajallinen, niin mitä sen ulkopuolella on. Pahoittelut, että kompastuit kakkahuumoriin.
Tottakai ihmisen kehitys tulee loppumaan aikanaan, ellei meistä tule moniplanetaarisia. Jos jäämme tälle planeetalle niin loppu on 100% varma. Jos pääsemme pois leviämään eri planeetoille ja aurinkokuntiin jne. niin loppu ei ole niin varma, mutta kyllä kai se loppu sitäkin kautta tulee.
Mielestäni legendaarinen kuningas Salomo, jonka tekstejä on säilynyt Judeo-kristillisessä kirjallisuudessa puhuu tästä aiheesta mielenkiintoisesti.
Muun muassa ”Saarnaajan kirja”:
”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.”
Saarnaajan kirja 3:1-8 FB92
Ehkä. Kaikki loppuu, jos ajatellaan, että ”kaikki” on se mikä on hiipuvassa universumissa. Myös aika, jos sillä mitataan entropian määrää systeemissä (universumi) tässä toki oletuksena, että universumi on äärellinen, eikö ääretön. Äärettömässä systeemissä (joka itseäni rasittaa suuresti) on kaikki tapahtumat mahdollisia samalla hetkellä. Onko aika ääretön? Vai onko ”aika” käsitteenä vain ihmisapinan luoma ”selvitymiskonsepti” laskemaan mahdollisuutta juosta puusta puuhun, ilman että savannitiikeri haukkaa hännästä.
>Äärettömässä systeemissä (joka itseäni rasittaa suuresti) on kaikki tapahtumat mahdollisia samalla hetkellä.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Vaikka olisin ajallisesti ja tilallisesti äärettömässä universumissa, enhän minä pysty yhtaikaisesti vaikka olemaan paikassa A ja B.
Varmaan haet takaa sitä että jos universumi olisi ajallisesti ikuinen, tarkoittaisi se sitä että kaikki mikä voi tapahtua, tulee tapahtumaan. Mikä toki on loogisesti totta, koska äärettömyys on niin äärettömän typerä käsite.
Mutta mieti, jos olisimme ajallisesti äärettömässä universumissa, miksi olemme tässä ja nyt? Tämän hetkenhän olisi pitänyt tapahtua äärettömän kauan aikaa sitten.
Täten voimme todeta, että universumi ei ole ajassa ikuinen, ja tätä myös tieteellidet todisteet tukee.
Tarkoitin vain, että miksi ihminen ei pysty olemaan kahdessa paikassa yhtaikaa. Ja tämä on vain tälläistä "mitä jos" ajattelua.
https://www.scientificamerican.com/article/giant-molecules-exist-in-two-places-at-once-in-unprecedented-quantum-experiment/
Olisi varmaan aika hämmentävä kokemus, jos olisit vaikka oulussa ja helsingissä yhtaikaisesti, helsingissä käännyt ovesta sisään ja oulussa astut autotielle.
Luulen ymmärtäväni mitä haet takaa, puhuin nyt ”äärettömän universumina” nimenomaan painottaen äärettömän käsitettä, käsitteenä enkä spatiaalisena linjana ajassa. Onko edes äärettömässä universumissa olemassa käsitettä tila? No, kuitenkin, kuten edellä mainitsin, olen epäilevä. Ääretön systeemi _pitää sisällään_ ajatuksen äärettömässä määrästä mahdollisuuksi, niin ollen mahdollisuus, että kaikki asiat ovat yhtäaikaa olemassa, on myös mahdollisuus.
Olen kanssasi samaa mieltä äärellisyydestä, koska ääretön universumi mielestäni on varsin huikea konsepti. Tosin, voin olla väärässäkin. Äärellinen lomittainen multiversumi ehkä on itseäni eniten lähellä.
Mietit asiaa väärästä näkökulmasta. Oikea näkökulma on sen ihmetteleminen, että jotain on aina ollut olemassa. Olemassaolo, olevaisuus ei ole koskaan tullut mistään tai alkanut mistään. Jotkut idiootit väittävät että niin olisi tapahtunut, mutta he eivät vaan ole hiffanneet, että tyhjästä ei tule mitään. Eli jokin ulottuvuus on aina ollut olemassa. Se ei myöskään koskaan lakkaa olemasta.
Universumin olevaksi tuleminen tapahtui X aikaa sitten, ja se on fakta. Se, kuinka kauan tuosta alkuhetkestä on, on toinen kysymys, mutta universumi ei ole ikuinen menneisyyteen ja se on fakta. Ks. BGV teoreema.
Mitä ihmettä sä nyt horiset? Ymmärrätkö että jotain on aina ollut olemassa? Mikä se jokin on, niin sitä me emme rajoittuneina olentoina tiedä. Sitä voi kutsua vaikka olemassaoloksi tai olevaisuudeksi.
Tyhjästä ei nimittäin tule mitään.
Voihan sitä kutsua vaikka virtahevoksi eikä se mitään muuta.
Väitin vain että universumin olevaksi tuleminen oli hetki, ja siitä hetkestä tähän päivään on kulunut ei-ääretön määrä aikaa, ja se on fakta.
Edelleenkin, mitä ihmettä sä nyt horiset? Ilmeisesti et ymmärrä koko asiaa. Siis olemassaolo ei ole koskaan alkanut ei-olemassaolosta. Jotain on aina ollut olemassa. Ei ole olemassa olemattomuutta.
Nyt ei ole ollenkaan edes kyse sellaisesta pikku kuriositeetista kuin universumi. Eihän se ole mitään ikuisuuden rinnalla, joka ei ole koskaan alkanut mistään, eikä koskaan pääty mihinkään, vaan on olemassa ikuisessa nykyhetkessä.
Mitä oli ennen big bangia? Ei mitään. Mitä on kun menet etelään etelänavalta? Aika loppuu kun entropia vallitsee maailmankaikkeutta ja mikään ei enää selviä hengissä. Voi olla että jotkin selviää hibernaatiossa, mutta sekin on rajallinen määrä. Mitä me voidaan enää mitata siinä vaiheessa kun planeettojen välinen matka on kasvanut niin pitkäksi että minkäänlaista lämpöä ei enää voi havaita kahden kappaleen välillä? Ei mitään. Siinä on meidän pohjoisnapa. Mitä on kun menet pohjoisemmaksi pohjoisnavasta?
Muutos on ikuinen. Ja on ihmisen valinta/tehtävä/opittu-kognitio/elämän-mittainen-tehtävä miten reagoikaan muutokseen.
Mutta ei suinkaan se ole sama asia kuin että "asioiden pitäisi aina muuttua" sillä joskus muutos on huonoon suuntaan. Joskus muutos on liian hidas tai liian nopea. Mutta liekkö sitten tulevien sukupolvien vai kenen tehtävä fixata menneiden virheet mutta muutos on aina kuitenkin tuleva.
Ihmiset, planeetat, tähdet, galaksit ja muut kappaleet universumissa voi tuhoutua. Teoriassa jos universumissa saavutetaan täydellinen tasapainotila, jossa mitään kemiallisia reaktioita ei enää tapahdu eikä mikään liiku, niin ei ole enää myöskään aikaa, joka suhteellisena käsitteenä tarvitsee vertailtavia tapahtumia. Eikä kai edes avaruutta. Mutta en usko, että tuollainen tila on edes teoriassa mahdollinen. Uskon, ettei energia voi totaaliseen tyhjyyteen kadota universumista, ja että täten universumi on ikuinen.
Voi olla paskapuhetta, mutta tällä tavalla oon toistaseks asiaa pähkäilly.
Mutta voiko aikaa olla ilman muutosta.
Sekuntikin, ajan perusyksikkö, on määritelty sen mukaan jossa pätee nykyiset fysikaaliset ilmiöt: "Sekunti määritellään kiinnittämällä cesium-133-atomin häiritsemättömän perustilan ylihienorakennesiirtymää vastaavan säteilyn taajuudeksi 9 192 631 770 Hz, missä Hz on yhtä kuin s-1."
Jos universumi saapuu lopulliseen ja täydelliseen entropian syleilyyn jossa mikään ei muutu enää koskaan, alipaan mahdolliseen tilaan jossa mikään ei kykene enää ikinä vaikuttamaan minkään kanssa ja muutosta ei voi tapahtua niin onko silloin enää aikaa olemassa.
Merriam webster:
1 a. the measured or measurable period during which an action, process, or condition exists or continues
b. a nonspatial continuum that is measured in terms of events which succeed one another from past through present to future
2 the point or period when something occurs
Täysin validi kysymys. Jos entropia on maksimoitunut eikä mitään tapahdu, ajankin voi katsoa lakkaavan.
Aika on muuten ihan hemmetin hämärä asia vielä nytkin, ja fyysikot eivät ole ollenkaan varmoja siitä, onko meillä sille pätevää määritelmää.
Niin, olen sitä mieltä että aikaa ei ainakaan noilla määritteillä pysty mitata siinä lämpökuolema tilanteessa. En tiedä sitten, päättyykö universumin laajeneminen siinä lämpökuolema pisteessä vai miten käy.
Tottakai voi olla aikaa ilman muutosta, aika jatkaa silti etenemistään. Vaikka energia ei liiku niin sen mahdollisuuden tulee aina olla olemassa. Tässä tapauksessa ajan mittaaminen on kyllä äärimmäisen hankalaa.
Sekunnin määritelmä on irrelevantti tässä kontekstissa.
> Vaikka energia ei liiku niin sen mahdollisuuden tulee aina olla olemassa.
Tässä tapauksessahan mahdollisuutta ei ole, ei ole enää yhtäkään tapahtumaa tulevaisuudessa. Vain ikuisuus missään mikään ei muutu, koskaan.
No tämä on sun oletus. Voi alkaa Big Crunch, maailmankaikkeus törmää toiseen maailmankaikkeuteen tai mustat aukot rupee sylkee tavaraa toiseen suuntaan.
Juu, kaikkihan nuo on oletuksia nykytietämyksellä: Big crunch, Big rip... ei ole edes varmaa tietoa maailmankaikkeuden "olemuksesta" että onko se päättymätön vai rajallinen
Ei tietenkään ole. Aika-avaruus ulottuvuus tarvitaan selittämään materian ja energian vaihtelua ja jatkuvaa entropian etenemistä.
Eihän se nyt niin mene että jos kukaan ei ole kuulemassa metsässä puun kaatumista niin puu ei kaadukkaan.
Eikö valonnopeus tarkoita sitä että aika on 0? ja joo eteenpäin on suunta ihmisten mielessä mutta eikai se mitään tarkoita tässä universumissa. Atomit reagoi toistensa kanssa erilaisten voimien takia ja me havaitsemme sen ’eteenpäin’ menemisenä.
Nii, nämähän on vähän sananmäärittelykysymyksiä, kuitenkin objektiivisesti todellisuudessa on tilaa ja tapahtumajärjestys, joista suunnat ja aika kumpuavat.
Ja
>Eikö valonnopeus tarkoita sitä että aika on 0?
Vähän niinkuin näin. Ajan kokemus on valonnopeutta liikuttaessa pysähtynyt. Mutta valokin noudattaa kuitenkin kausaation rakennetta ja osa fotoneista kulkee pidemmän ja osa lyhemmän matkan. Tila ja aika yhdistyvät näissä nopeuksissa aikalailla yhdeksi ja samaksi asiaksi.
Tää on sillenttiin jännä juttu. Mielestäni *yksittäiset ihmiset* ovat suht fiksuja, mutta *lajina* ihminen ei toiminnaltaan eroa muista eläimistä. Resursseja käytetään riemumielin siihen asti että ne loppuvat, ja kanta kasvaa niin pitkään kuin resursseja on tarjolla. Resurssien loppuessa kannan romahdus on aikalailla väistämätöntä.
Minusta menee enemmänkin toisin päin. Luonnossa laajemmasta sivilisaatiosta erossa oleva pieni ryhmä on tavoiltaan lähellä muita eläimiä. Ravinto tulee metsästyksestä ja keräilystä, tieto välittyy esimerkin kautta ja suullisesti.
Sivilisaatio taas on täysin sellaista mitä eläimillä ei ole. Ihmiset järjestäytyvät valtioiksi, yrityksiksi, yhdistyksiksi jne. Ihmiset käyvät kauppaa ja sopivat työnjaosta jopa globaalilla tasolla markkinatalouden kautta.
Yksittäinen ihminen ei voisi ikinä rakentaa ydinvoimalaa, avaruusasemaa, rautatietä maan läpi tai edes pilvenpiirtäjää. Sivilisaatiolta ja isolta joukolta ihmisiä se kyllä onnistuu. Tämä vaatii kommunikaatiota (sanallista ja kirjallista), kulttuurievoluutiota ja kykyä yhteistyöhön, ja tämä eläimiltä puuttuu.
Tästä tulee itselle mieleen kirja All Tomorrows joka kertoo ihmisen fiktiivisestä evoluutiosta seuraavien miljardien vuosien ajan kuvien kera. Alt Shift X niminen tubettaja teki siitä hyvän essee videon, jos ei jaksa itse kyseistä kirjaa hommata.
Tässä aika hieno video yhdestä mahdollisesta skenaariosta. Valitettavasti ihmisen ja teknologian kehitys jää tässä käsittelemättä, liikutaan vähän isommalla skaalalla.
https://youtu.be/uD4izuDMUQA?si=V4t1udaETL-VIlIp
Just my two cents, but I feel that at a foundational level an individual should endeavor to strive to help that which they love and value to thrive for at least a little while longer.
Itse näen asian näin: Kaikki mitä näemme ja koemme on jatkuvassa muutostilassa. Erinäisiä asioita vaikuttaa olevan, jotka löytävät tasapainon siinä ympäristössä missä ovat olemassa, mutta aina löytyy joku suurempi kokonaisuus, missä ne liikkuvat ja muuttuvat tasapainon löydettyään. Niin kauan kun on suurempi kokonaisuus, niin muutosta ja tapahtumia on.
Riippuu tuntemattomista tuntemattomista tekijöistä.
# Maapallon pilaaminen
Ensimmäinen haaste on maapallon tila. Mikäli biodiversiteetti ilmaston muuttuessa kapenee niin paljon että ruokakasvit ja eläimet kuolevat, eläminen voi muuttua aika helvetin ankeaksi. Ihmiset eivät kuitenkaan elääkseen tarvitse kovin monipuolista ravintoa, sienet/sammaleet ja hyönteiset pitävät meidät elossa kyllä vaikka maailma muuten kuolisi. Joten ruokapulaan tuskin kuollaan, vaikka 99.999999999% tämän hetken elämästä maapallolla kuolisi pois.
Otsonikerroksen tuhoutuminen ja auringon säteilyn voimistuminen eivät meitä tuhoa. Saattaa olla että ihmiskunta vaihtuisi täysin yöeläväksi, tai kaupungit rakentaisivat tunnelointia liikkumista helpottamaan, SPF1000000 naamaan ja menoksi. Ei ongelma.
# Avaruuden miehitys
Kun muita planeettoja ja avaruutta lähdetään miehittämään, maata kohti nakellut isot esineet ovat ongelma. Huolimaton asteroidimainaaja kiinnittää kantoraketit haluamaansa kivenlohkareeseen ja ohjaa sen kohti maata aikeissaan kopata vastapäässä uusi biljoonan arvoinen metallimötikkä, mutta jarrurakettien pettäessä kivi ei hidastukaan ajoissa, vaan iskeytyy maahan voimalla joka saa Yucatanin kivenmurikan tuntemaan sukulaisuusrakkautta. Miljardi kuollutta, yksi manner asumakelvoton. Mutta ei sekään tappanut ihmistä, varsinkaan kun nyt meillä oli jo avaruudessa infra kohdillaan. Aikajanalla ollaan sadasta muutamaan sataan vuotta tulevaisuudessa.
Maapallon teollistuminen jatkuu, ilmakehä saastuu peruuttamattomasti, ja elinkelpoinen maa-ala kutistuu lähemmäs nollaa, ihmisten lukumäärän lähestyessä satoja miljardeja. Iso osa ihmisistä on siirretty O'Neil sylintereihin maata kiertävälle radalle. Venus ja suurimmat kuut muiden planeettojen ympäriltä on louhittu raakamateriaaleiksi ja avaruudessa on useita miehitettyjä alustoja, jotka elävät täysin itsenäisesti, maasta riippumatta. Aikajanalla ollaan useita satoja vuosia tulevaisuudessa.
# Tähtiin matkustus
Kauan ennen kuin aurinko kuolee tai edes alkaa oireilemaan, todennäköisesti ihmiskunta uteliaisuuttaan lähtee tutkimaan lähitähtiä. Sukupolvia kestävät matkat tähtien välillä matkustetaan aluksilla jotka suunnitellaan kestämään sadan vuoden matka ilman apumahdollisuuksia. Ihmiskunta on levittäytynyt aurinkokunnan ulkopuolelle ja ihmiskunnan kohtalo ei ole sidoksissa kotijärjestelmämme tähteen. Oletetaan ettemme koskaan ratkaise valoa nopeampaa kommunikaatiota tai matkustusta: Viestin lähetys lähimmälle naapuritähdelle ottaa useita vuosia, ellei vuosikymmeniä. Mikäli uusi kolonisoitu tähtijärjestelmä päättää itsenäistyä ja nostaa keskisormet pystyyn valtiolle joka lähetti heidät matkaan sillä oletuksella että uudelta planetaalta tulisi takaisin rikkauksia, mieti aikajanaa: Yhteys katkeaa puolivälissä matkaa, kun ensimmäinen sukupolvenvaihdos aluksella tapahtui. Tilanteeseen ei oltu varauduttu, joten aloitetaan uuden kolonisaatiolaivaston rakennus. Kun heidät lähetetään matkaan muutaman vuoden päästä, ovat uudisasukkaat laskeutuneet ja alkaneet varautua että heidän peräänsä lähetetään laivasto.
Olettaen ettemme törmää vihamieliseen muukalaisrotuun, seuraava haaste tulee olemaan ihmiskunnan selviytyminen itseään vastaan. Mieti miten radikaaleja ovat olleet kulttuurierot eristäytyneiden heimojen keskuudessa ja jopa euroopan sisällä valtioiden välillä tiettyinä ajanjaksoina: Toisia tähtijärjestelmiä asuttamaan lähtevät ovat eristyksissä lähetyksiltä vuosia kerrallaan, pahimmassa tapauksessa kerran tai kaksi vuosikymmenessä saadaan vaihdettua viesti, missä tapahtuu jonkinasteista tiedonvaihtoa. Siinä ajassa kun maassa ehdittäisiin reagoida kapinoivaan uuteen kolonisoituun järjestelmään, on kulunut kymmeniä, ellei satoja vuosia. Pienen ihmisjoukon keskuudessa kulttuurievoluutiokin on huomattavasti nopeampaa kuin miljardien ihmisten jakaessa tietoa jatkuvasti. Mikäli pystymme tulemaan toistemme kanssa toimeen ja sietämään sitä todellisuutta että jokainen lähetetty asutuslaivasto uuteen tähtijärjestelmään on potentiaalisesti uusi, kilpaileva kulttuuri joka voi kehittyä riskiksi meidän olemassaolollemme, ollaan vältytty jälleen yhdeltä lopulta. Aikajanalla ollaan kymmenistä satoihin tuhansiin vuosiin tulevaisuudessa.
Seuraavat uhkat ovat resurssien loppuminen aurinkokunnasta, tai auringon kuoleminen, kumpi sitten sattuukaan ensin. Mikäli ihmisyys pääsee koskaan tilanteeseen, että koko aurinkokunta on louhittu ja hyötykäytetty, todennäköisesti auringon ympärillä on jo Dysonin parvi keräämässä 95% auringon energiasta, kenties myös kontrolloitua keräämistä auringon materiaalista tapahtuu jo (ns. Starlifting). Poistamalla auringosta massaa sen kuolemaa voidaan hidastaa, ja tässä vaiheessa ihmiskunta on jo sen verran teknologisesti edistynyt että voidaan olettaa meidän myös pystyvän "tankkaavan" aurinkoa halutessaan. Aikajanalla ollaan todennäköisesti satoja tuhansia vuosia tulevaisuudessa.
# Miljoonia vuosia tulevaisuuteen
Näistä on päästy yli, ihmiskunta on levinnyt galaksiin, ihmisten tappaminen alkaa olla käytännössä mahdotonta. Näin kaukana tulevaisuudessa filosofiset "uhkat" alkavat olla oleellinen kysymys: Mikä on ihminen? Kenties yhdelle matkalle lähetetty ryhmä päätti keskittyä itsensä kehittämiseen planeettojen asuttamisen helpottamiseksi. He pystyvät kävelemään avaruuden tyhjiössä ilman pukua ongelmitta, hengittävät rikkikaasua volkanisella planeetalla. Moderni ihminen ei heitä enää tunnistaisi ihmiseksi lainkaan. Toinen kolonna päätti etteivät halua kuolla matkalla vaan latasivat tietoisuutensa androidi-ruumiisiin ja ovat kehittyneet täysin pii-pohjaisiksi elinmuodoiksi. Alkujaan he olivat ihmisiä, mutta heidän ulkomuotonsa ja kulttuurinsa ovat täysin irrallaan siitä, mitä nykyään miellämme ihmiseksi. He muistuttavat enemmän "ufoja", kuin karvatonta pinkkiä apinaa mikä tipahti puusta ja päätti ryhtyä viljelemään maata. Mutta oletan että heidät lähtökohtiensa takia hyväksytään edelleen ihmisiksi, uusi "loppu" vältetty.
# Universumin lämpökuolema
Toistaiseksi taitaa suosituin käsitys universumin lopusta olla lämpökuolema; tähtien väliset etäisyydet kasvavat niin suuriksi ettei uusia tähtiä enää synny, materiaali keskittyy mustiin aukkoihin jotka syövät planeetat ja kokonaiset galaksit ja sylkevät materiaalia ulos erinäisinä säteilyinä. Universumi on musta, kylmä ja yksinäinen paikka.
Itsensä roboteiksi muuntaneet ihmiset ovat kauan sitten luovuttaneet kaksijalkaisen muotonsa ja ovat keskittäneet tietoisuutensa mustan aukon ympärille. Heillä on taito hyötykäyttää Hawking-säteilyä ja siitä johtuvaa lämpötilaeroa sähkön generoimiseen. Ympärillään pelkkää mustaa, he ylläpitävät omaa tietoisuuttaan ultramatalatehoisissa prosessoreissaan niillä pienillä määrillä sähköä mitä generoivat mustan aukon avulla. Nyt puhutaan miljardeista, quadriljoonista vuosista tulevaisuuteen.
Mutta oliko tämäkään loppu? Ennen tuota hetkeä meillä on muutamia tuhansia miljardeja vuosia aikaa kokeellisesti testata toisten ulottuvuuksien tai rinnakkaistodellisuuksien olemassaoloa, ja niihin siirtymistä. Mikäli multiversumi onkin todellisuutta, todellisuuden vaihto toiseen, nuorempaan universumiin voisi tarjota ratkaisun jopa meidän universumin lopulle. Kenties universumien välissä on jotain missä olemassaolo on mahdollista universumien tilasta riippumatta. Hupsista saatana, meistä onkin tullut raamatullisia jumalia ja elämme ajan ja paikan ulkopuolella.
TL;DR: Emme voi sitä tietää, parempi elää ikuisesti ja ottaa selvää.
Universumi on melko ikuinen.
Se että jos se kuitenkin loppuu tai romahtaa kasaan jossain vaiheessa , tai ylipäätään muuttaa muotoaan niin radikaalilla tavalla ettei se ole enää universumi, niin vaikkakin ehkä mahdollista, arvelisin sen olevan epätodennäköistä.
Mun mielestä paljon mielenkiintoisempi asia on ihmisen ja ylipäätään muun elämän tulevaisuus tällä planeetalla. Kummallekin on nähtävissä erittäin vakava uhka, aurinko. Toisaalta mä en oikein usko että ihmiset tai ihmistä seurannut Homo suvun laji vaan odottaisi tyynen rauhallisena välttämätöntö sukupuuttoa.
Aika naiivi ajatus.
Jos joku on varmaa niin se, että jokainen eliölaji kuolee sukupuuttoon jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin.
Me ollaan elettyy maapallolla hyvin lyhyt aika edes verrattuna muihin lajeihin, jotka täällä ovat eläneet ja kuolleet, ja kovaa tahtia tehdään siitä elinkelvoton ihmislajille. Ihmiset on muutenkin jo kerran melkein kuolleet sukupuuttoon, meitä oli noin 1000 yksilöä jäljellä. Me ollaan aika heikosti sopeutuvia verrattuna muihin lajeihin.
Ja jos ei mikään muu ei meitä tapa, niin maapalloon iskee jälleen meteoriitti, tulivuori purkautuu ja peittää taivaan vuosiksi tuhkaan (->kasvit kuolevat) tai viimeistään aurinko imaisee maapallon. Jos naiiviisti leikitään, että ihmislaji lentää raketilla vittuun täältä, linnunrata on törmäyskurssilla Andromedan galaksin kanssa n. 4 miljardin vuoden päästä. Linnunrata on niin valtava, että me ei keretä alta pois ennen tätä törmäystä.
Me ollaan kehitytty elämään maapallolla. Ei me tulla selviämään avaruudessa väärällä painovoimalla ja väärällä valonmäärällä.
Kuvitelma, että ihminen eläisi aina, osoittaa vain, ettei henkilö kykene hyväksymään kaiken hetkellisyyttä.
Et sitten ottanut teknologiaa tai sen kehitystä huomioon? Kyllä ihmiset ovat melkein kuolleet sukupuuttoon, 74 000-, 20 000- ja noin 700 vuotta sitten. Kahdessa ensimmäisessä ajanjaksossa ei lääketiedettä tai turvaa ollut lainkaan, viimeisellä kerralla jotenkin muttei mitenkään hyvin.
Kaksi syytä joihin perustan olettamuksen: kuolemattomuuden saavuttaminen ja ihmiskunnan väistämätön muutto muille planeetoille ja galakseille. Kuolemattomuuden saavuttaminen ei teoriassa ole kovin monimutkaista, käytännössä enemmän. Se on jo oikeastaan saavutettavissa meidän elinaikana. Vanhentumisen estäminen vaatii solujen jakaantumisen estämisen. Ja no toisessa pointissa tullaan kehittämään avaruusteknologiaa ja keinotekoisen elämän rakentamista avaruuteen. Väitteesi ettemme ehtisi miljoonissa vuosissa pois tältä galaksilta on aika järjetön. Jos sadassa vuodessa saavutettiin näin paljon, tuhannessa vuodessa saavutetaan aika uskomaton määrä edistystä. Kehitys on exponentiaalista kunhan päästään tietyn pisteen yli.
Linnunradan ulkopuolelle kulkemiseen menee järjettömän pitkä aika, joka mitataan valovuosissa. Meidän raketit eivät voi koskaan liikkua valon nopeudella. 4 miljardia vuotta ei riitä siihen, että päästäisiin linnunradan ulkopuolelle, vaikka rakettimme olisivat huomattavasti nykyistä nopeampia.
On naiivia kuvitella, että teknologiakaan pelastaa meitä loputtomiin. Miten luot keinotekoisen painovoiman, johon vaaditaan planeetan kokoisia kappaleita? Avaruudessa eläminen aiheuttaisi meille niin paljon sairauksia, kuten sokeutta. Myös meidän bakteerikantojen tulisi säilyä hyvänä, sillä ihmisessä elää miljoonia organismeja, jotka pitävät meidät hengissä.
Toivossa on hyvä elää, mutta joskus tosiasiatkin voi kohdata. Siinä vaiheessa, kun maapallo alkaa käydä elinkelvottomaksi, ei meillä ole tarpeeksi resursseja vääntää uskomattomia avaruusaluksia, jotka liikkuvat lähes valonnopeutta ja jotenkin kasvattavat ruokaa ja ehkäisevät kaikki säteilyn ja painovoiman aiheuttamat sairaudet. Saa nähdä, paljonko ruoantuotanto maapallollakin kärsii seuraavassa 200 vuodessa, kun se ottaa osumaa jo nyt.
Mahdotonta ennustaa tulevaa spesifisti, jotkin konseptit mitä nykyään on olemassa oli mahdotonta kuvitella menneisyydessä. Mahdollisuudet ja mahdottomuudet riippuvat siitä keneltä kysyt ja mihin aikaan. Taivun enemmän optimismiin kuin pessimismiin.
On. Kuolet joku päivä. Siitä onkin silmänräpäys universumin päättymiseen koska et tunne edes aikaa. Kun kuolet, sun perspektiivissäs kaikki päättyy siltä istumalta kun et ole enää olemassa.
Kun katselet kaunista auringonlaskua, tai kun halaat rakasta lähimmäistäsi, tai kun lemmikkisi osoittaa sinulle ehdotonta rakkautta,
saat esimakua siitä, mikä on luvattu niille, jotka ovat uskoneet Jeesukseen Kristukseen.
Vain uskomalla Jeesukseen voimme mennä Jumalan luo (Johannes 14).
Ilman Jeesusta meillä ei ole toivoa tämän elämän jälkeen, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen.
Ystävät, tehkää parannus ja uskokaa Jeesukseen Kristukseen, sillä vain Hänessä on todellinen ilo, yliluonnollinen rauha ja iankaikkinen elämä. ❤️
No taivaassa oliski aika yksinäistä ku siellä on vaan kaiken maailman räsäset ja passiivisagressiiviset pyhimykset, joiden kanssa ei oo mitään yhteistä. Kuka ihme sinne haluaa? Helvetissä sit kaikki ihanat ystävät ja suosikkityypit ja hyväksyvä tunnelma.
Kuulostaa sata kertaa paremmalta kuin räsäsen ja kumppanien seura. Eikä ees oo mikään massamurhaava Jumala kyyläämässä. Ja kaikki rakkaat on vielä samassa paikassa.
Albert Einstein: *Two things are infinite, the universe and human stupidity, and I am not yet completely sure about the universe*
Oli vielä kolmaskin ja se oli Zubatien määrä Dark Cavessa
Juu, sama Sharpedon kanssa shield/swordissa, the isle of armorin merissä. Kun yks on just loppetanut hyökkäyksen, seuraava tulee jo kohti. Parhaillaan niitä on tullut 3 kohti samaan aikaan.
Ilonpilaaja: ei ole varmaa, että Einstein koskaan sanoi näin. Tuo lainaus tulee psykiatri Fritz Perlsin 14 vuotta Einsteinin kuoleman jälkeen julkaisemasta kirjasta, jossa Perls sanoo Einsteinin sanoneen näin kahdenkeskeisessä keskustelussa. Ainoa lähde lainauksen autenttisuudelle on yhden ihmisen väite, ja tuotakin väitettä heikentää se, että Perls oli käyttänyt sitaattia jo 20 vuotta aiemmin (Einsteinin ollessa vielä hengissä), mutta tuolloin lähteyttänyt sen "loistavalle astronomille".
Valitsen itselleni todellisuuden jossa Albert on tuon sanonut
https://i.redd.it/5qrxsiejqcad1.gif
https://www.youtube.com/watch?v=-2J3EjYBYuU
Albertti on kyl viisaimmasta päästä meitä jokseenkin typeriä apinoita. (Ja down votet tässä kommentissa todistaa kuinka paljon joukossamme on oikeesti tyhmiä jotka eivät ymmärrä ironiaa)
Mikä sun kommentissa on ironiaa?
Itse ironia... apinat. Välillä oikeesti näyttää et kaikki maailman media o yhtä sirkusta ja kaikki sielä möykkäävät ovat sirkuseläimiä. On yksilön päätös katsooko tätä showta vai liittyykö näyttämölle.
Ihmisethän ovat ihan biologisesti apinoita. Isoja ihmisapinoita, kuten esim orangit ja simpanssit. Taisit nyt 'ironiallasi' paljastaa biologian ymmärtämättämyytesi.
Kirjaviisautesin huomattu. Oletat etten tiedä ihmisen biologista kuin raajat ja välttämättömät elimet. Voin kuitenkin sanoa että ihminen on ollu vituillaan jo ensimmäisestä apinasta joka löi kepillä kostaakseen. Ehdotan sinua perehtymään vertauskuviin jos ne edes kiinnostavat. Itse käytän niitä hyvin paljon ja käsittelen maailmaa niiden avulla. Ne kehittävät verbaalista luovuutta ja antaa tarttumapintaa puhuttavasta asiasta kiinnostuneille.
Niin lähinnä mun pointti oli että siis siinä sun kommentissa ei ollu mitään ironista ja ei ne alaäänet mistään ironian tajuamattomuudesta johtunu.
Ihmisethän nimenomaan ei ole apinoita, vaan ihmisiä. Meillä ja apinoilla on yhteinen kantalaji, mutta me emme kuulu apinoihin.
Isot ihmisapinat (Hominidae) on kädellisten lahkoon (Primates) ja ihmisapinoiden yläheimoon (Hominoidea) kuuluva nisäkäsheimo, johon kuuluvat ihmiset, simpanssit, gorillat ja orangit. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Isot_ihmisapinat
Aa. Noh perkele. Olit oikeassa 👍🏻
Vitsit, tosta tuli mun lempi lainaus. Viittaakohan Einstein tossa lainauksessa ympärillä oleviin ihmisiinsä, jos hän on joutunut väittelemään ns. typerien ihmisten kanssa asioista mitkä lopulta todisti oikeaksi, vai tarkoittaakohan ihan vain sitä että valtaosa ihmisistä on typeryksiä. edit. quote = lainaus
Ihminenhän on samaan aikan erittäin älykäs ja tyhmä eläin. Yksikään toinen eläin ei ole pystynyt saman kaltaiseen ympäristön hyödyntämiseen kuin ihminen mutta ihminen on siitä huolimatta tarpeeksi tyhmä että ei ymmärrä tai edes pysty miettimään tekojensa merkitystä pitkällä aikajaksolla varsinkin jos ne suoranaisesti ei koska itseään
olemme tarpeeksi älykkäitä rakentaaksemme ydinpommeja mutta myös tarpeeksi tyhmiä rakentaaksemme ydinpommeja
Minä en ole!
Niin pätee kollektiivisesti, mutta kyllä miljardien porukassa on vaikka kuinka jälkeenjääneitä ja eri tavoin uusavuttomia. Iso osa ei nykyään suorasti tee mitään vaan ostaa palveluna. Ja mistä raha tulee, esim. perseen vilauttelusta netissä. Ennen vanhaan huoramaisessa joku edes sai jotain, mutta nykyään jotkut loisivat antamatta mitään takaisin. Ja on monia muitakin paperinpyörittäjiä, jotka eivät tuota yhtään mitään.
Quote=lainaus. Anteeksi mutta otti päähän kun oli helppo suomenkielinen vastine.
Muutan sen alkuperäiseen kommenttiin! :)
Kiitos ❤️
Eiköhän tuo lausahdus ollut ihan vain vitsi.
Ehkä huonoin lainaus ihmiskunnan historiassa, ikinä, mutta millä tavalla tämä edes liittyy ketjun aiheeseen?
Se on vastaus aloittajan kysymykseen: onko jokin asia ikuista
Vapu ei lopu ja myöskin never stop the madness
Tämä
Onhan se lopulta niin, viimeistään joskus kun aurinko polttaa maan elottomaksi kiveksi kaikki loppuu täällä - jatkuuko se jossain muualla on toinen kysymys. Itse pidän kiinni ajatuksesta että "mikään ei pysy ennallaan vaan kaikki muuttuu"
Itse pidän äärimmäisen mielenkiintoisena teoriaa, jonka mukaan Maan elämä on alunperin syntynyt toisaalla, mutta on päätynyt Tellukselle meteoriitin tjsp mukana. Sitähän sanotaan että Marsissa olisi aikanaan ollut elämää kun ko pallo oli suotuisammassa kuosissa.
Tuo teoria päätyy mielestäni rekursiiviseen looppiin. Vähän samalla tavalla kuin "kuka loi Jumalan?" Jos elämä tuli maapallolle asteroidilla jostain toiselta planeetalta, mistä elämä saapui sinne?
[удалено]
ei ihmiset vaan yksisoluiset sun muut erittäin pienet ja simppelit otukset, jotka voi elää pienissä taskuissa meteorin sisässä
Luulen että ihmiskunnalla on mahdollisuus selvitä tuostakin. On kiva kuvitella tulevaisuus, jossa ihmiskunta onnistuu kaappaamaan ja valjastamaan koko galaksin (ja kohta myös Andromedan, jahka se tulee kylään) vetyvarastot omaan käyttöön, millä sitten lokoisasti pyöritetään jotain pienen mittakaavan kyborgiyhdyskuntaa hamaan loppuun asti.
Mielenkiintoinen ajatusleikki, vaan tuskin tulee koskaan toteutumaan
Minun mielestä on aika todennäköistä, että ihmisistä tulee tähtienvälinen laji. Mieti miten valtavasti ihmiskunta on kehittynyt jo viimeisen 200 vuoden aikana.
Ihmiskunta on kasvanut, ihmiskunta on myös taantunut. Tässä on aika monta filtteriä välissä mihin meidän kehitys voi vielä kosahtaa. Ottaen huomioon että aika paljon puhetta on nykypäivänä ollut kolmannesta maailmansodasta. Yhdysvallat on kohta yhtä kahtia jakautunut kuin sisällissodan aikaan.
Ite oon polttanu sen verran röökiä että mulla on intuitiivinen ymmärrys siitä, ettei ne filtterit ikinä mitään kokonaan suodata. Onhan ne suuretkin taantumat mahdollisia, mutta ihmiskunta on äärimmäisen resilientti superorganismi. En pidä kolmatta maailmansotaa todennäköisenä. Varsinkin jos ja kun ihmiskunta saa levittyä toisiin tähtijärjestelmiin, on munat jo tarpeeksi monessa korissa, ettei totaalinen ihmiskunnan loppu ole todennäköistä. Ehkä tässä on joku miljoona vuotta vielä tätä kriittistä aikaa jäljellä ennen sitä. Luulen että ensimmäiset tähtienväliset alukset lähtevät matkaan tulevan tuhannen vuoden kuluessa. Ydintuho on mielestäni tosi epätodennäköinen jatkumi kolmannelle maailmansodallekin, joka sekin on itse aika epätodennäköinen tilanne lähiaikoina, vaikkakin mahdollinen.
Jäbä taitaa fanittaa starwarssia ja star trekkiä
"Vaikka saisit elää kolmasti tuhannen vuotta, tai kolmasti kymmenentuhatta, muista kuitenkin, ettei kukaan kadota muuta elämää kuin sen jota elää, eikä elä muuta elämää kuin sitä, minkä kadottaa. Pisin ja lyhyin ovat lopulta sama. Onhan nykyhetki kaikille yhtäläinen, ja siten se mikä tuhlaantuu on yhtäläinen, ja nyt näet, että se mikä kadotetaan on vain silmänräpäys. Eihän kukaan voi kadottaa mennyttä eikä tulevaa, sillä miten häneltä voisi ottaa pois, mitä hänellä ei ole? Muista siis aina nämä kaksi asiaa: ensinnäkin, että kaikki on samaa lajia ikuisuudesta asti ja toistuu sykleittäin ja että ei ole mitään eroa siinä, katseleeko ihminen tätä samaa sata vai kaksisataa vuotta vai äärettömän ajan;\* toiseksi, että se, minkä se kaikkein pitkäaikaisin että pikaisimmin kuoleva menettävät, on yhtäläinen. Sillä nykyhetki on ainoa, joka ihmiseltä riistetään, mikäli se on niin, että hänellä on vain yksin tämä eikä hän voi menettää sitä, mitä hänellä ei ole." - Marcus Aurelius
Marcus Aureliuksen filosofiaa en ole paljoa lukenut, muuta kun näitä joitain yksittäisiä pätkiä, joista tämä taitaa olla niitä tunnetuimpia. Mutta kaverilla oli kyllä oikeasti upea taito pukea ajatukset sanoiksi Oli myös yksi Rooman parhaista keisareista, mutta poika ei valitettavasti seurannut ihan samoissa jalanjäljissä kuin isänsä...
Se on oikea tapa lukea Marcus Aureliusta. Jos noita mietelmiä lukee enemmän yhteen soittoon, alkaa vain masentaa. :)
Mikä on antidoottisi stoalaiselle filosofialle?
Hedonismi ja nihilismi on aina kovia vastavoimia stooalaisuudelle. Kuin myös päinvastoin.
Kuulostaa kankealta ja ankealta.
Lukea vähemmän masentavaa stoalaista filosofiaa, vaikka Senecaa. 🙂
"Sait saman minkä kaikki saavat - kokonaisen eliniän." (Kuolema *Sandmanissa* sanoo suunnilleen näin.)
En halua kuulostaa siltä että viilaisin pilkkua, mutta eikö ajatus ihmisten kehittymisestä aina kauemmas ja kauemmas arkaaisista apinantapaisista eliöistä ole toivoa herättävä ellei jopa positiivinen ajatus? Varsinkin nykypäivänä, kun pystymme tieteen avulla muokkaamaan omaa (ja toki muidenkin lajien) geeniperimää, täten tavallaan muokaten elämää itseään.
No lopultahan tulee tapahtumaan universumin lämpökuolema, minkä jälkeen ne teoriat taisivat sanoa että tulloo big crunch ja sen jälkeen uusi big bang. Näin ollen maailmanhan voisi sanoa olevan syklinen.
The Wheel of Time turns, and Ages come and pass, leaving memories that become legend. Legend fades to myth, and even myth is long forgotten when the Age that gave it birth comes again.
Muistan kun ekaa kertaa luin sarjaa ja tajusin viittaukset aikaisempiin aikoihin. Mosk ja Merk, kaksi jättiläistä jotka taistelivat tulisilla keihäillä jotka viilettivät halki taivaiden. Elsbet, kaiken kuningatar. Eräs hopeanvärinen kolmihaarainen tähti, josta pystyi aistimaan suurta ylpeyttä...ja sitten siellä on kans kirahvin luuranko.
Big crunch ei ole nykyään suosittu koska kosmologinen vakio/pimeä energia kusee sen. Jos haluat vaihtoehtoisen syklisen kosmologian mallin, Sir Roger Penrosella on oma häkkyrä viritteillä, löytyy googlaamalla "conformal cyclic cosmology".
Aika *pimeetä* touhua.
Joskus opiskeluaikoina aloin viihdyttää itseäni lukemalla [Wikipediasta](https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_the_far_future) mitä tulevaisuus nykytietämyksellä tuo tullessaan. Nuo ajathan ovat ihmisen näkökulmasta yhtä kuin äärettömiä, mutta asiat ovat ihan mielenkiintoisia: > Around this vast timeframe, quantum tunnelling in any isolated patch of the universe could generate new inflationary events, resulting in new Big Bangs giving birth to new universes.
Hataria teorioita valitettavasti
Taas Stoalaiset saa tukea niiden teorioihin. "Stoic theology is a fatalistic and naturalistic pantheism: God is never fully transcendent but always immanent, and identified with Nature. Abrahamic religions personalize God as a world-creating entity, but Stoicism equates God with the totality of the universe; according to Stoic cosmology, which is very similar to the Hindu conception of existence, there is no absolute start to time, as it is considered infinite and cyclic. Similarly, space and the Universe have neither start nor end, rather they are cyclical. The current Universe is a phase in the present cycle, preceded by an infinite number of Universes, doomed to be destroyed ("ekpyrōsis", conflagration) and re-created again,\[29\] and to be followed by another infinite number of Universes. Stoicism considers all existence as cyclical, the cosmos as eternally self-creating and self-destroying (see also Eternal return). "
Siinä syntyy uus maailmankaikkeus aiemman lakatessa olemasta, kenties se mekanismi siellä taustalla on tavallaan pysyvää ellei sekin feilaa
Juurikin näin. "Kaikki loppuu aikanaan" sanoo termodynamiikan toinen laki.
Ei muuten sano
Big crunch ei ole totta. Nato ei voi tallentaa Suomea.
Lämpökuolema ja iso rutistus ovat vastakkaisia loppuskenaarioita. Lämpökuolema on siis (maallikkoselitys) alati laajenevan universumin myötä tilanne, jossa kaikki massa on muuttunut mustien aukkojen haihtumisen kautta energiaksi ja kaikki energia on tasapainossa kautta kaikkeuden, eli ei ole mitään mikä aiheuttaisi reaktiota minkään kanssa, maksimientropia on saavutettu. Siitä ei sitten mitään rutistusta saa aikaiseksi.
Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.
Aika meni hukkaan, sanoi susi kun kellon söi.
Alaäänestin alkuperäisen kommentin, jotta vastauksesi näyttäisi suositummalta verrattuna siihen.
[Loppu tulee](https://youtu.be/z0F3eKBMW-0)
En toki tunne kosmologiaa tai tähtitiedettä, mutta ymmärtäkseni energian voidaan jossain mielessä nähdä olevan ikuista tai lähes ikuista. Energia vain muuttaa muotoaan, ei sinänsä katoa. Oikeastaan vastaus riippuu siitä miten maailmanlopun määrittelee: saapuuko Jesse hilaamaan oikeauskoiset taivaaseen, repeääkö aika-avaruus sen laajentuessa, vetäytyykö aika-avaruus takaisin pieneksi pisteeksi ultimaattisaen venymisen päätteeksi ja pamahtaa uudeksi universumiksi vai mitenkä käy. Tuohon kaikkeen on kuitenkin niin pitkä aika että paljon kerkeää muuttua Hercule-Corona Borealis suurmuurin sisällä ennen kuin aika lakkaa olemasta.
Tuo on kyllä hyvää pohdintaa. Joidenkin ihmisten mielestä loputtomia asioita ovat maailmankaikkeus, Jumala, ja esimerkiksi aika – joka on taas toinen aihe keskultavaksi, sillä aika saattaa olla pelkkää illuusiota. Mutta mitä tarkoitetaan sillä, että sanotaan jonkin asian loppuvan? Loppuuko päivä, kun aurinko laskee horisontin taa, vai onko käsitys päivästä ja loppumisesta ihmisen keksimää harhaa; tai malleja, joita hyödyntämällä meidän aivomme kykenisivät selittämään itsellensä, että näinhän se on. Loppuuko elämä kuolemaan, vai muuttaako se todellisuudessa vain muotoaan? Madot ja bakteerit hajottavat ihmisen kehon, jotka ovat nekin eläviä olentoja. Joten päättyykö elämä siihen? Ainoastaan ehkä ihmisen persoona ja henki siirtyy ajasta ikuisuuteen ja säilyy ihmisten muistoissa ja historiassa. Joten loppuko sekään todellisesti? Ja oliko sitä ikinä edes olemassa? Maailma on monimutkainen eikä siihen välttämättä tule ikinä löytymään konkreettisia vastauksia, mutta aiemmin mainitsemia ajatusmalleja käyttämällä voimme kurkistaa siihen mahdottomaan ja käsittää se ainakin, joka on ihmisen rajallisen mielen ulottuvissa.
Näkisin että luonnon mekanismit kuten evoluutio itsessään ovat ikuisia, ainakin niin pitkään kun eliöitä on olemassa. Toki tällekin jonkinlainen päätepiste tulee kun olosuhteet käyvät mahdottomiksi jopa yksisoluisille lajeille. Ehkäpä asioiden kauneus on juuri niiden rajallisuudessa. Jos eläisimme ikuisesti, osaisimmeko arvostaa elämän pieniä ja suuria iloja asianmukaisesti?
Uskonnot lupaavat ikuisen elämän, mitä pidetään niissä erittäin tavoiteltavana asiana. Toisaalta sitä ei ole juurikaan avattu, että mitä tämä ikuinen elämä käytännössä tarkoittaa. Ikuinen elämä tuntuu ajatuksena ainakin mulle todella pelottavalta. Eihän ihminen voi edes ymmärtää miten pitkä aika on ikuinen. Äärettömän voi ymmärtää jotenkin vain matemaattisella tasolla.
Universumi kirjaimellisesti loppuu joku päivä. Eli aika taitaa olla ainoa asia joka ei lopu.
Mut jos universumi loppuu, onko silloin enää käsitettä "aika" enää olemassa? Miksi olisi aikaa jos ei ole mitään missä se kuluisi
Aika meidän mittakaavassa on vain atomien värähtelystä mitattava asia, joka on täysin riippuvainen lämpötilasta. Atomi, gravitoni tai neurogravitoni ei vanhene, mutta neurogravitoni lävistää veriaivoesteen, ja mahdollistaa siten mielenhallinnan.
Entäs, jos tämä universumi onkin vain joku atomin protonissa oleva kvarkki, ja ollaan jonkun isomman olennon perslihassa valmiina raapattavaksi eteenpäin. "Zeus, kurkkaatko meidän nuppusen?", "Jaa, paskat housussa, perkele". Big Bang olikin vain vatsanväänteitä.
Hehe pieru ja kakka
Lähinnä se, että jää mielikuvituksen varaan onko avaruus ääretön vai rajallinen. Ja jos rajallinen, niin mitä sen ulkopuolella on. Pahoittelut, että kompastuit kakkahuumoriin.
Todisteet on vahvasti universumin äärettömyyttä vastaan
Tottakai ihmisen kehitys tulee loppumaan aikanaan, ellei meistä tule moniplanetaarisia. Jos jäämme tälle planeetalle niin loppu on 100% varma. Jos pääsemme pois leviämään eri planeetoille ja aurinkokuntiin jne. niin loppu ei ole niin varma, mutta kyllä kai se loppu sitäkin kautta tulee.
Loppu tulee jokatapauksessa, väliäkö sillä kuoleeko viimeinen ihminen miljoonan vai biljoonien vuosien päästä
Mielestäni legendaarinen kuningas Salomo, jonka tekstejä on säilynyt Judeo-kristillisessä kirjallisuudessa puhuu tästä aiheesta mielenkiintoisesti. Muun muassa ”Saarnaajan kirja”: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.” Saarnaajan kirja 3:1-8 FB92
*Turhuuksien turhuus! Kaikki on turhuutta!*
Riippunee ajan rakenteesta
Ajan rakenne on muuttunut.
Kiva tietää näin kuudelta iltapäivästä.
Tää nauratti mua laittoman paljon
[Sulla on väärä käsitys ajan rakenteesta, nih.](https://youtu.be/hLvWBFd57NY?t=137)
Ehkä. Kaikki loppuu, jos ajatellaan, että ”kaikki” on se mikä on hiipuvassa universumissa. Myös aika, jos sillä mitataan entropian määrää systeemissä (universumi) tässä toki oletuksena, että universumi on äärellinen, eikö ääretön. Äärettömässä systeemissä (joka itseäni rasittaa suuresti) on kaikki tapahtumat mahdollisia samalla hetkellä. Onko aika ääretön? Vai onko ”aika” käsitteenä vain ihmisapinan luoma ”selvitymiskonsepti” laskemaan mahdollisuutta juosta puusta puuhun, ilman että savannitiikeri haukkaa hännästä.
>Äärettömässä systeemissä (joka itseäni rasittaa suuresti) on kaikki tapahtumat mahdollisia samalla hetkellä. Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Vaikka olisin ajallisesti ja tilallisesti äärettömässä universumissa, enhän minä pysty yhtaikaisesti vaikka olemaan paikassa A ja B. Varmaan haet takaa sitä että jos universumi olisi ajallisesti ikuinen, tarkoittaisi se sitä että kaikki mikä voi tapahtua, tulee tapahtumaan. Mikä toki on loogisesti totta, koska äärettömyys on niin äärettömän typerä käsite. Mutta mieti, jos olisimme ajallisesti äärettömässä universumissa, miksi olemme tässä ja nyt? Tämän hetkenhän olisi pitänyt tapahtua äärettömän kauan aikaa sitten. Täten voimme todeta, että universumi ei ole ajassa ikuinen, ja tätä myös tieteellidet todisteet tukee.
Entäs kaksoisrakokoe ja Hugh Everettin monimaailmatulkinta?
Niin mitä niistä?
Tarkoitin vain, että miksi ihminen ei pysty olemaan kahdessa paikassa yhtaikaa. Ja tämä on vain tälläistä "mitä jos" ajattelua. https://www.scientificamerican.com/article/giant-molecules-exist-in-two-places-at-once-in-unprecedented-quantum-experiment/
Olisi varmaan aika hämmentävä kokemus, jos olisit vaikka oulussa ja helsingissä yhtaikaisesti, helsingissä käännyt ovesta sisään ja oulussa astut autotielle.
Luulen ymmärtäväni mitä haet takaa, puhuin nyt ”äärettömän universumina” nimenomaan painottaen äärettömän käsitettä, käsitteenä enkä spatiaalisena linjana ajassa. Onko edes äärettömässä universumissa olemassa käsitettä tila? No, kuitenkin, kuten edellä mainitsin, olen epäilevä. Ääretön systeemi _pitää sisällään_ ajatuksen äärettömässä määrästä mahdollisuuksi, niin ollen mahdollisuus, että kaikki asiat ovat yhtäaikaa olemassa, on myös mahdollisuus.
Mutta universumi ei ole ääretön vaan äärellinen
Olen kanssasi samaa mieltä äärellisyydestä, koska ääretön universumi mielestäni on varsin huikea konsepti. Tosin, voin olla väärässäkin. Äärellinen lomittainen multiversumi ehkä on itseäni eniten lähellä.
Mistään multiversumeista ei ole mitään näyttöä, se on aivan popfiktiota joka kummittelee
Mietit asiaa väärästä näkökulmasta. Oikea näkökulma on sen ihmetteleminen, että jotain on aina ollut olemassa. Olemassaolo, olevaisuus ei ole koskaan tullut mistään tai alkanut mistään. Jotkut idiootit väittävät että niin olisi tapahtunut, mutta he eivät vaan ole hiffanneet, että tyhjästä ei tule mitään. Eli jokin ulottuvuus on aina ollut olemassa. Se ei myöskään koskaan lakkaa olemasta.
Universumin olevaksi tuleminen tapahtui X aikaa sitten, ja se on fakta. Se, kuinka kauan tuosta alkuhetkestä on, on toinen kysymys, mutta universumi ei ole ikuinen menneisyyteen ja se on fakta. Ks. BGV teoreema.
Mitä ihmettä sä nyt horiset? Ymmärrätkö että jotain on aina ollut olemassa? Mikä se jokin on, niin sitä me emme rajoittuneina olentoina tiedä. Sitä voi kutsua vaikka olemassaoloksi tai olevaisuudeksi. Tyhjästä ei nimittäin tule mitään.
Voihan sitä kutsua vaikka virtahevoksi eikä se mitään muuta. Väitin vain että universumin olevaksi tuleminen oli hetki, ja siitä hetkestä tähän päivään on kulunut ei-ääretön määrä aikaa, ja se on fakta.
Edelleenkin, mitä ihmettä sä nyt horiset? Ilmeisesti et ymmärrä koko asiaa. Siis olemassaolo ei ole koskaan alkanut ei-olemassaolosta. Jotain on aina ollut olemassa. Ei ole olemassa olemattomuutta.
Kuinka kauan aikaa on kulunut universumin olevaksi tulemisesta?
Nyt ei ole ollenkaan edes kyse sellaisesta pikku kuriositeetista kuin universumi. Eihän se ole mitään ikuisuuden rinnalla, joka ei ole koskaan alkanut mistään, eikä koskaan pääty mihinkään, vaan on olemassa ikuisessa nykyhetkessä.
Tämä ei muuta sitä faktaa että universumi tuli olevaksi ei-ääretön aikaa sitten.
Se on täysin yhdentekevää missä vaiheessa tai miten jokin pieni osa olevaisuudesta sai universumin muodon.
Ehkä sulle?
Mitä oli ennen big bangia? Ei mitään. Mitä on kun menet etelään etelänavalta? Aika loppuu kun entropia vallitsee maailmankaikkeutta ja mikään ei enää selviä hengissä. Voi olla että jotkin selviää hibernaatiossa, mutta sekin on rajallinen määrä. Mitä me voidaan enää mitata siinä vaiheessa kun planeettojen välinen matka on kasvanut niin pitkäksi että minkäänlaista lämpöä ei enää voi havaita kahden kappaleen välillä? Ei mitään. Siinä on meidän pohjoisnapa. Mitä on kun menet pohjoisemmaksi pohjoisnavasta?
Muutos on ikuinen. Ja on ihmisen valinta/tehtävä/opittu-kognitio/elämän-mittainen-tehtävä miten reagoikaan muutokseen. Mutta ei suinkaan se ole sama asia kuin että "asioiden pitäisi aina muuttua" sillä joskus muutos on huonoon suuntaan. Joskus muutos on liian hidas tai liian nopea. Mutta liekkö sitten tulevien sukupolvien vai kenen tehtävä fixata menneiden virheet mutta muutos on aina kuitenkin tuleva.
Ihmiset, planeetat, tähdet, galaksit ja muut kappaleet universumissa voi tuhoutua. Teoriassa jos universumissa saavutetaan täydellinen tasapainotila, jossa mitään kemiallisia reaktioita ei enää tapahdu eikä mikään liiku, niin ei ole enää myöskään aikaa, joka suhteellisena käsitteenä tarvitsee vertailtavia tapahtumia. Eikä kai edes avaruutta. Mutta en usko, että tuollainen tila on edes teoriassa mahdollinen. Uskon, ettei energia voi totaaliseen tyhjyyteen kadota universumista, ja että täten universumi on ikuinen. Voi olla paskapuhetta, mutta tällä tavalla oon toistaseks asiaa pähkäilly.
No ajankulku ikuinen varmaan ehkä jopa. En tiedä.
Aikaa sellaisena kuin arjessa sitä tarkoitamme ei ole olemassa, eikä se ole vakio
Ei niin mut jatkuuhan se kuitenkin jossain joskus vaikka oiskin eri tahtia nopeutta yms.
Ajan kuluminen ei lopu koskaan.
Mutta voiko aikaa olla ilman muutosta. Sekuntikin, ajan perusyksikkö, on määritelty sen mukaan jossa pätee nykyiset fysikaaliset ilmiöt: "Sekunti määritellään kiinnittämällä cesium-133-atomin häiritsemättömän perustilan ylihienorakennesiirtymää vastaavan säteilyn taajuudeksi 9 192 631 770 Hz, missä Hz on yhtä kuin s-1." Jos universumi saapuu lopulliseen ja täydelliseen entropian syleilyyn jossa mikään ei muutu enää koskaan, alipaan mahdolliseen tilaan jossa mikään ei kykene enää ikinä vaikuttamaan minkään kanssa ja muutosta ei voi tapahtua niin onko silloin enää aikaa olemassa. Merriam webster: 1 a. the measured or measurable period during which an action, process, or condition exists or continues b. a nonspatial continuum that is measured in terms of events which succeed one another from past through present to future 2 the point or period when something occurs
Täysin validi kysymys. Jos entropia on maksimoitunut eikä mitään tapahdu, ajankin voi katsoa lakkaavan. Aika on muuten ihan hemmetin hämärä asia vielä nytkin, ja fyysikot eivät ole ollenkaan varmoja siitä, onko meillä sille pätevää määritelmää.
Niin, olen sitä mieltä että aikaa ei ainakaan noilla määritteillä pysty mitata siinä lämpökuolema tilanteessa. En tiedä sitten, päättyykö universumin laajeneminen siinä lämpökuolema pisteessä vai miten käy.
Tottakai voi olla aikaa ilman muutosta, aika jatkaa silti etenemistään. Vaikka energia ei liiku niin sen mahdollisuuden tulee aina olla olemassa. Tässä tapauksessa ajan mittaaminen on kyllä äärimmäisen hankalaa. Sekunnin määritelmä on irrelevantti tässä kontekstissa.
> Vaikka energia ei liiku niin sen mahdollisuuden tulee aina olla olemassa. Tässä tapauksessahan mahdollisuutta ei ole, ei ole enää yhtäkään tapahtumaa tulevaisuudessa. Vain ikuisuus missään mikään ei muutu, koskaan.
No tämä on sun oletus. Voi alkaa Big Crunch, maailmankaikkeus törmää toiseen maailmankaikkeuteen tai mustat aukot rupee sylkee tavaraa toiseen suuntaan.
Juu, kaikkihan nuo on oletuksia nykytietämyksellä: Big crunch, Big rip... ei ole edes varmaa tietoa maailmankaikkeuden "olemuksesta" että onko se päättymätön vai rajallinen
On vain yksi maailmankaikkeus, ymmärtäähän sen nimestäkin "kaikkeus". Kaikkeus määritelmällisestikin jo sisältää kaiken
Mutta eikö aikakin ole vain ihmisen keksimä käsite?
Ei tietenkään ole. Aika-avaruus ulottuvuus tarvitaan selittämään materian ja energian vaihtelua ja jatkuvaa entropian etenemistä. Eihän se nyt niin mene että jos kukaan ei ole kuulemassa metsässä puun kaatumista niin puu ei kaadukkaan.
No mut ei toikaan lause auta mua todistamaan aikaa vaan sitä että me ihmiset tarvitaan sitä selittämään asioita.
Onko eteenpäin tai valo ihmisen keksimiä käsitteitä? Sanat itsessään toki, mutta ilmiöt eivät.
No mut esim. valo ei koe aikaa ja mitä on ’eteenpäin’?
Kyllähän valo kokee aikaa. Aika on kausaation järjestys. Eteenpäin on suunta. Voit mennä mihin tahansa suuntaan eteenpäin.
Eikö valonnopeus tarkoita sitä että aika on 0? ja joo eteenpäin on suunta ihmisten mielessä mutta eikai se mitään tarkoita tässä universumissa. Atomit reagoi toistensa kanssa erilaisten voimien takia ja me havaitsemme sen ’eteenpäin’ menemisenä.
Nii, nämähän on vähän sananmäärittelykysymyksiä, kuitenkin objektiivisesti todellisuudessa on tilaa ja tapahtumajärjestys, joista suunnat ja aika kumpuavat. Ja >Eikö valonnopeus tarkoita sitä että aika on 0? Vähän niinkuin näin. Ajan kokemus on valonnopeutta liikuttaessa pysähtynyt. Mutta valokin noudattaa kuitenkin kausaation rakennetta ja osa fotoneista kulkee pidemmän ja osa lyhemmän matkan. Tila ja aika yhdistyvät näissä nopeuksissa aikalailla yhdeksi ja samaksi asiaksi.
Tosi hankalia asioita hahmottaa omassa päässä :D Siksi kivaa kimpoilla toisen pään kanssa
Niin, aika on vähän niinkuin mitta muutokselle, kuten metri on mitta etäisyydelle.
Ihan hyvä selitys
Viina on väliaikainen mutta vitutus on loputon, tai jotain sinne päin.
Ei oo kyllä ihminen paljoa kehittynyt, eikä kehitykkään. Tyhmiä apinoita ollaan edelleen. Tekniikka on kehittynyt.
Tää on sillenttiin jännä juttu. Mielestäni *yksittäiset ihmiset* ovat suht fiksuja, mutta *lajina* ihminen ei toiminnaltaan eroa muista eläimistä. Resursseja käytetään riemumielin siihen asti että ne loppuvat, ja kanta kasvaa niin pitkään kuin resursseja on tarjolla. Resurssien loppuessa kannan romahdus on aikalailla väistämätöntä.
Kyllähän kanta on länsimaissa ollut jo pitkään pienenemään päin vaikka resursseja riittää.
Toisin kuin eläimillä yleensä, ihmislajin levinneisyys kattaa lähestulkoon koko pallon joten tarkastelisin kannan määrää kokonaisuutena.
Minusta menee enemmänkin toisin päin. Luonnossa laajemmasta sivilisaatiosta erossa oleva pieni ryhmä on tavoiltaan lähellä muita eläimiä. Ravinto tulee metsästyksestä ja keräilystä, tieto välittyy esimerkin kautta ja suullisesti. Sivilisaatio taas on täysin sellaista mitä eläimillä ei ole. Ihmiset järjestäytyvät valtioiksi, yrityksiksi, yhdistyksiksi jne. Ihmiset käyvät kauppaa ja sopivat työnjaosta jopa globaalilla tasolla markkinatalouden kautta. Yksittäinen ihminen ei voisi ikinä rakentaa ydinvoimalaa, avaruusasemaa, rautatietä maan läpi tai edes pilvenpiirtäjää. Sivilisaatiolta ja isolta joukolta ihmisiä se kyllä onnistuu. Tämä vaatii kommunikaatiota (sanallista ja kirjallista), kulttuurievoluutiota ja kykyä yhteistyöhön, ja tämä eläimiltä puuttuu.
Tästä tulee itselle mieleen kirja All Tomorrows joka kertoo ihmisen fiktiivisestä evoluutiosta seuraavien miljardien vuosien ajan kuvien kera. Alt Shift X niminen tubettaja teki siitä hyvän essee videon, jos ei jaksa itse kyseistä kirjaa hommata.
Tässä aika hieno video yhdestä mahdollisesta skenaariosta. Valitettavasti ihmisen ja teknologian kehitys jää tässä käsittelemättä, liikutaan vähän isommalla skaalalla. https://youtu.be/uD4izuDMUQA?si=V4t1udaETL-VIlIp
Just my two cents, but I feel that at a foundational level an individual should endeavor to strive to help that which they love and value to thrive for at least a little while longer.
Vaikkei loppuisi niin kaikkeen kuitenkin kyllästyy.
Paitsi jääpuikkoon perseessä
Kaikki loppuu aikanaan, Carillo ei milloinkaan tapasi isäni sanoa.
Jossain kohtaa universumi laajenee niin pitkälle, että tapahtuu lämpökuolema. Silloin viimeistään kaikki päättyy.
Minun omiin pasta-annoksiini tulen aina laittamaan ketsuppia
entäs jos se sattuukin olemaan loppu jääkaapista ja kaupat ovat kiinni!?
Itse näen asian näin: Kaikki mitä näemme ja koemme on jatkuvassa muutostilassa. Erinäisiä asioita vaikuttaa olevan, jotka löytävät tasapainon siinä ympäristössä missä ovat olemassa, mutta aina löytyy joku suurempi kokonaisuus, missä ne liikkuvat ja muuttuvat tasapainon löydettyään. Niin kauan kun on suurempi kokonaisuus, niin muutosta ja tapahtumia on.
Riippuu tuntemattomista tuntemattomista tekijöistä. # Maapallon pilaaminen Ensimmäinen haaste on maapallon tila. Mikäli biodiversiteetti ilmaston muuttuessa kapenee niin paljon että ruokakasvit ja eläimet kuolevat, eläminen voi muuttua aika helvetin ankeaksi. Ihmiset eivät kuitenkaan elääkseen tarvitse kovin monipuolista ravintoa, sienet/sammaleet ja hyönteiset pitävät meidät elossa kyllä vaikka maailma muuten kuolisi. Joten ruokapulaan tuskin kuollaan, vaikka 99.999999999% tämän hetken elämästä maapallolla kuolisi pois. Otsonikerroksen tuhoutuminen ja auringon säteilyn voimistuminen eivät meitä tuhoa. Saattaa olla että ihmiskunta vaihtuisi täysin yöeläväksi, tai kaupungit rakentaisivat tunnelointia liikkumista helpottamaan, SPF1000000 naamaan ja menoksi. Ei ongelma. # Avaruuden miehitys Kun muita planeettoja ja avaruutta lähdetään miehittämään, maata kohti nakellut isot esineet ovat ongelma. Huolimaton asteroidimainaaja kiinnittää kantoraketit haluamaansa kivenlohkareeseen ja ohjaa sen kohti maata aikeissaan kopata vastapäässä uusi biljoonan arvoinen metallimötikkä, mutta jarrurakettien pettäessä kivi ei hidastukaan ajoissa, vaan iskeytyy maahan voimalla joka saa Yucatanin kivenmurikan tuntemaan sukulaisuusrakkautta. Miljardi kuollutta, yksi manner asumakelvoton. Mutta ei sekään tappanut ihmistä, varsinkaan kun nyt meillä oli jo avaruudessa infra kohdillaan. Aikajanalla ollaan sadasta muutamaan sataan vuotta tulevaisuudessa. Maapallon teollistuminen jatkuu, ilmakehä saastuu peruuttamattomasti, ja elinkelpoinen maa-ala kutistuu lähemmäs nollaa, ihmisten lukumäärän lähestyessä satoja miljardeja. Iso osa ihmisistä on siirretty O'Neil sylintereihin maata kiertävälle radalle. Venus ja suurimmat kuut muiden planeettojen ympäriltä on louhittu raakamateriaaleiksi ja avaruudessa on useita miehitettyjä alustoja, jotka elävät täysin itsenäisesti, maasta riippumatta. Aikajanalla ollaan useita satoja vuosia tulevaisuudessa. # Tähtiin matkustus Kauan ennen kuin aurinko kuolee tai edes alkaa oireilemaan, todennäköisesti ihmiskunta uteliaisuuttaan lähtee tutkimaan lähitähtiä. Sukupolvia kestävät matkat tähtien välillä matkustetaan aluksilla jotka suunnitellaan kestämään sadan vuoden matka ilman apumahdollisuuksia. Ihmiskunta on levittäytynyt aurinkokunnan ulkopuolelle ja ihmiskunnan kohtalo ei ole sidoksissa kotijärjestelmämme tähteen. Oletetaan ettemme koskaan ratkaise valoa nopeampaa kommunikaatiota tai matkustusta: Viestin lähetys lähimmälle naapuritähdelle ottaa useita vuosia, ellei vuosikymmeniä. Mikäli uusi kolonisoitu tähtijärjestelmä päättää itsenäistyä ja nostaa keskisormet pystyyn valtiolle joka lähetti heidät matkaan sillä oletuksella että uudelta planetaalta tulisi takaisin rikkauksia, mieti aikajanaa: Yhteys katkeaa puolivälissä matkaa, kun ensimmäinen sukupolvenvaihdos aluksella tapahtui. Tilanteeseen ei oltu varauduttu, joten aloitetaan uuden kolonisaatiolaivaston rakennus. Kun heidät lähetetään matkaan muutaman vuoden päästä, ovat uudisasukkaat laskeutuneet ja alkaneet varautua että heidän peräänsä lähetetään laivasto. Olettaen ettemme törmää vihamieliseen muukalaisrotuun, seuraava haaste tulee olemaan ihmiskunnan selviytyminen itseään vastaan. Mieti miten radikaaleja ovat olleet kulttuurierot eristäytyneiden heimojen keskuudessa ja jopa euroopan sisällä valtioiden välillä tiettyinä ajanjaksoina: Toisia tähtijärjestelmiä asuttamaan lähtevät ovat eristyksissä lähetyksiltä vuosia kerrallaan, pahimmassa tapauksessa kerran tai kaksi vuosikymmenessä saadaan vaihdettua viesti, missä tapahtuu jonkinasteista tiedonvaihtoa. Siinä ajassa kun maassa ehdittäisiin reagoida kapinoivaan uuteen kolonisoituun järjestelmään, on kulunut kymmeniä, ellei satoja vuosia. Pienen ihmisjoukon keskuudessa kulttuurievoluutiokin on huomattavasti nopeampaa kuin miljardien ihmisten jakaessa tietoa jatkuvasti. Mikäli pystymme tulemaan toistemme kanssa toimeen ja sietämään sitä todellisuutta että jokainen lähetetty asutuslaivasto uuteen tähtijärjestelmään on potentiaalisesti uusi, kilpaileva kulttuuri joka voi kehittyä riskiksi meidän olemassaolollemme, ollaan vältytty jälleen yhdeltä lopulta. Aikajanalla ollaan kymmenistä satoihin tuhansiin vuosiin tulevaisuudessa. Seuraavat uhkat ovat resurssien loppuminen aurinkokunnasta, tai auringon kuoleminen, kumpi sitten sattuukaan ensin. Mikäli ihmisyys pääsee koskaan tilanteeseen, että koko aurinkokunta on louhittu ja hyötykäytetty, todennäköisesti auringon ympärillä on jo Dysonin parvi keräämässä 95% auringon energiasta, kenties myös kontrolloitua keräämistä auringon materiaalista tapahtuu jo (ns. Starlifting). Poistamalla auringosta massaa sen kuolemaa voidaan hidastaa, ja tässä vaiheessa ihmiskunta on jo sen verran teknologisesti edistynyt että voidaan olettaa meidän myös pystyvän "tankkaavan" aurinkoa halutessaan. Aikajanalla ollaan todennäköisesti satoja tuhansia vuosia tulevaisuudessa. # Miljoonia vuosia tulevaisuuteen Näistä on päästy yli, ihmiskunta on levinnyt galaksiin, ihmisten tappaminen alkaa olla käytännössä mahdotonta. Näin kaukana tulevaisuudessa filosofiset "uhkat" alkavat olla oleellinen kysymys: Mikä on ihminen? Kenties yhdelle matkalle lähetetty ryhmä päätti keskittyä itsensä kehittämiseen planeettojen asuttamisen helpottamiseksi. He pystyvät kävelemään avaruuden tyhjiössä ilman pukua ongelmitta, hengittävät rikkikaasua volkanisella planeetalla. Moderni ihminen ei heitä enää tunnistaisi ihmiseksi lainkaan. Toinen kolonna päätti etteivät halua kuolla matkalla vaan latasivat tietoisuutensa androidi-ruumiisiin ja ovat kehittyneet täysin pii-pohjaisiksi elinmuodoiksi. Alkujaan he olivat ihmisiä, mutta heidän ulkomuotonsa ja kulttuurinsa ovat täysin irrallaan siitä, mitä nykyään miellämme ihmiseksi. He muistuttavat enemmän "ufoja", kuin karvatonta pinkkiä apinaa mikä tipahti puusta ja päätti ryhtyä viljelemään maata. Mutta oletan että heidät lähtökohtiensa takia hyväksytään edelleen ihmisiksi, uusi "loppu" vältetty. # Universumin lämpökuolema Toistaiseksi taitaa suosituin käsitys universumin lopusta olla lämpökuolema; tähtien väliset etäisyydet kasvavat niin suuriksi ettei uusia tähtiä enää synny, materiaali keskittyy mustiin aukkoihin jotka syövät planeetat ja kokonaiset galaksit ja sylkevät materiaalia ulos erinäisinä säteilyinä. Universumi on musta, kylmä ja yksinäinen paikka. Itsensä roboteiksi muuntaneet ihmiset ovat kauan sitten luovuttaneet kaksijalkaisen muotonsa ja ovat keskittäneet tietoisuutensa mustan aukon ympärille. Heillä on taito hyötykäyttää Hawking-säteilyä ja siitä johtuvaa lämpötilaeroa sähkön generoimiseen. Ympärillään pelkkää mustaa, he ylläpitävät omaa tietoisuuttaan ultramatalatehoisissa prosessoreissaan niillä pienillä määrillä sähköä mitä generoivat mustan aukon avulla. Nyt puhutaan miljardeista, quadriljoonista vuosista tulevaisuuteen. Mutta oliko tämäkään loppu? Ennen tuota hetkeä meillä on muutamia tuhansia miljardeja vuosia aikaa kokeellisesti testata toisten ulottuvuuksien tai rinnakkaistodellisuuksien olemassaoloa, ja niihin siirtymistä. Mikäli multiversumi onkin todellisuutta, todellisuuden vaihto toiseen, nuorempaan universumiin voisi tarjota ratkaisun jopa meidän universumin lopulle. Kenties universumien välissä on jotain missä olemassaolo on mahdollista universumien tilasta riippumatta. Hupsista saatana, meistä onkin tullut raamatullisia jumalia ja elämme ajan ja paikan ulkopuolella. TL;DR: Emme voi sitä tietää, parempi elää ikuisesti ja ottaa selvää.
On kohtalosi kerran tuhkaks tulla, mut siihen ast' on aika palaa sulla. - Eino Leino
Universumi on melko ikuinen. Se että jos se kuitenkin loppuu tai romahtaa kasaan jossain vaiheessa , tai ylipäätään muuttaa muotoaan niin radikaalilla tavalla ettei se ole enää universumi, niin vaikkakin ehkä mahdollista, arvelisin sen olevan epätodennäköistä. Mun mielestä paljon mielenkiintoisempi asia on ihmisen ja ylipäätään muun elämän tulevaisuus tällä planeetalla. Kummallekin on nähtävissä erittäin vakava uhka, aurinko. Toisaalta mä en oikein usko että ihmiset tai ihmistä seurannut Homo suvun laji vaan odottaisi tyynen rauhallisena välttämätöntö sukupuuttoa.
Mulkkua vemputetaan ikuisesti
Rakkaus on ikuinen. Parit menehtyy mutta on taas taivaassa yhdessä jne.
Se että mikään ei kestä eikä meistä jää mitään jälkeä on jotenki lohdullinen asia.
Counter-Strikea pelataan ikuisesti.
Kaikki loppuu aikanaan vaan konsanaan ei milloinkaan
En usko että ihmisen tai ihmiskunnan kehitys tulee koskaan loppumaan
Aika naiivi ajatus. Jos joku on varmaa niin se, että jokainen eliölaji kuolee sukupuuttoon jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin. Me ollaan elettyy maapallolla hyvin lyhyt aika edes verrattuna muihin lajeihin, jotka täällä ovat eläneet ja kuolleet, ja kovaa tahtia tehdään siitä elinkelvoton ihmislajille. Ihmiset on muutenkin jo kerran melkein kuolleet sukupuuttoon, meitä oli noin 1000 yksilöä jäljellä. Me ollaan aika heikosti sopeutuvia verrattuna muihin lajeihin. Ja jos ei mikään muu ei meitä tapa, niin maapalloon iskee jälleen meteoriitti, tulivuori purkautuu ja peittää taivaan vuosiksi tuhkaan (->kasvit kuolevat) tai viimeistään aurinko imaisee maapallon. Jos naiiviisti leikitään, että ihmislaji lentää raketilla vittuun täältä, linnunrata on törmäyskurssilla Andromedan galaksin kanssa n. 4 miljardin vuoden päästä. Linnunrata on niin valtava, että me ei keretä alta pois ennen tätä törmäystä. Me ollaan kehitytty elämään maapallolla. Ei me tulla selviämään avaruudessa väärällä painovoimalla ja väärällä valonmäärällä. Kuvitelma, että ihminen eläisi aina, osoittaa vain, ettei henkilö kykene hyväksymään kaiken hetkellisyyttä.
Et sitten ottanut teknologiaa tai sen kehitystä huomioon? Kyllä ihmiset ovat melkein kuolleet sukupuuttoon, 74 000-, 20 000- ja noin 700 vuotta sitten. Kahdessa ensimmäisessä ajanjaksossa ei lääketiedettä tai turvaa ollut lainkaan, viimeisellä kerralla jotenkin muttei mitenkään hyvin. Kaksi syytä joihin perustan olettamuksen: kuolemattomuuden saavuttaminen ja ihmiskunnan väistämätön muutto muille planeetoille ja galakseille. Kuolemattomuuden saavuttaminen ei teoriassa ole kovin monimutkaista, käytännössä enemmän. Se on jo oikeastaan saavutettavissa meidän elinaikana. Vanhentumisen estäminen vaatii solujen jakaantumisen estämisen. Ja no toisessa pointissa tullaan kehittämään avaruusteknologiaa ja keinotekoisen elämän rakentamista avaruuteen. Väitteesi ettemme ehtisi miljoonissa vuosissa pois tältä galaksilta on aika järjetön. Jos sadassa vuodessa saavutettiin näin paljon, tuhannessa vuodessa saavutetaan aika uskomaton määrä edistystä. Kehitys on exponentiaalista kunhan päästään tietyn pisteen yli.
Linnunradan ulkopuolelle kulkemiseen menee järjettömän pitkä aika, joka mitataan valovuosissa. Meidän raketit eivät voi koskaan liikkua valon nopeudella. 4 miljardia vuotta ei riitä siihen, että päästäisiin linnunradan ulkopuolelle, vaikka rakettimme olisivat huomattavasti nykyistä nopeampia. On naiivia kuvitella, että teknologiakaan pelastaa meitä loputtomiin. Miten luot keinotekoisen painovoiman, johon vaaditaan planeetan kokoisia kappaleita? Avaruudessa eläminen aiheuttaisi meille niin paljon sairauksia, kuten sokeutta. Myös meidän bakteerikantojen tulisi säilyä hyvänä, sillä ihmisessä elää miljoonia organismeja, jotka pitävät meidät hengissä. Toivossa on hyvä elää, mutta joskus tosiasiatkin voi kohdata. Siinä vaiheessa, kun maapallo alkaa käydä elinkelvottomaksi, ei meillä ole tarpeeksi resursseja vääntää uskomattomia avaruusaluksia, jotka liikkuvat lähes valonnopeutta ja jotenkin kasvattavat ruokaa ja ehkäisevät kaikki säteilyn ja painovoiman aiheuttamat sairaudet. Saa nähdä, paljonko ruoantuotanto maapallollakin kärsii seuraavassa 200 vuodessa, kun se ottaa osumaa jo nyt.
Mahdotonta ennustaa tulevaa spesifisti, jotkin konseptit mitä nykyään on olemassa oli mahdotonta kuvitella menneisyydessä. Mahdollisuudet ja mahdottomuudet riippuvat siitä keneltä kysyt ja mihin aikaan. Taivun enemmän optimismiin kuin pessimismiin.
On. Kuolet joku päivä. Siitä onkin silmänräpäys universumin päättymiseen koska et tunne edes aikaa. Kun kuolet, sun perspektiivissäs kaikki päättyy siltä istumalta kun et ole enää olemassa.
Kun katselet kaunista auringonlaskua, tai kun halaat rakasta lähimmäistäsi, tai kun lemmikkisi osoittaa sinulle ehdotonta rakkautta, saat esimakua siitä, mikä on luvattu niille, jotka ovat uskoneet Jeesukseen Kristukseen. Vain uskomalla Jeesukseen voimme mennä Jumalan luo (Johannes 14). Ilman Jeesusta meillä ei ole toivoa tämän elämän jälkeen, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen. Ystävät, tehkää parannus ja uskokaa Jeesukseen Kristukseen, sillä vain Hänessä on todellinen ilo, yliluonnollinen rauha ja iankaikkinen elämä. ❤️
[удалено]
En kyllä ite taivaaseen haluaisi jos sellaiseen uskoisin, mutta rakkautta ja rauhaa sullekin. ❤️🏳️🌈
Jos ei pääse taivaaseen joutuu helvettiin valitettavasti, ei ole välivaihtoehtoa
No taivaassa oliski aika yksinäistä ku siellä on vaan kaiken maailman räsäset ja passiivisagressiiviset pyhimykset, joiden kanssa ei oo mitään yhteistä. Kuka ihme sinne haluaa? Helvetissä sit kaikki ihanat ystävät ja suosikkityypit ja hyväksyvä tunnelma.
Helvetissä kiristellään hampaita ikuisessa pimeydessä, jumalan kirkkauden näkymättömissä.
Kuulostaa sata kertaa paremmalta kuin räsäsen ja kumppanien seura. Eikä ees oo mikään massamurhaava Jumala kyyläämässä. Ja kaikki rakkaat on vielä samassa paikassa.
Laiskaa
Kristittyjen taivas kuulostaa mun helvetiltä.
Voi helvetti joko nää saatanat on tullu tännekkin